Kuvaa kimalainen (ja muutkin pörriäiset)

 Hiidenkiven puutarhan Minna on kunnostautunut ötököiden ystävänä. On ihana lukea hänen bongauksiaan puutarhansa monista eri lajeista, keitä on ötökkähotelliin majoittunut, ja niin edelleen. Erityisesti hänellä on kimalaistietämystä tai -kiinnostusta – tietämys on vaikeaa, kun lajeja on niin paljon ja esim. kuningattaret ja työläiset aika eri näköisiä!

Minna haastoi minut kuvaamaan kimalaisia, ja mukavaa on, että lajeja ei tarvitse tuntea. Se olisi kyllä kiva, ja itsekin haluaisin niitä opetella, minulla on siihen kirjakin, mutta mutta... paukut eivät juuri nyt vain riitä, päivät ovat liian täysiä, liikaa töitä ja muita projekteja. Kokemuksesta tiedän, että kimalaisten lajinmääritys on erittäin vaikeaa. Niinpä jätän sen suosiolla joskus myöhemmin kenties tutkittavaksi. Pääasia kumminkin on, että kimalaisia ON, niitä on paljon, ja ne ovat ihania!

Itsekin rakastan kimalaisia ja kuvaan niitä heti, kun niitä alkaa näkyä. Pystykiurunkannus kukkii aikaisin lämpimillä seinustoilla, joten siinä on hyvä ruokapaikka kuningattarille, jotka ovat varhain liikkeellä.

Tarhajouluruusut kukkivat pitkään. Kun istun huussissa keväisin, kuuluu pörinää joka puolelta. Eipä ihme, että jouluruusut tuottavat lukemattomia siementaimia, kun niitä pölytetään niin ahkerasti!

Keisarinpikarililjatkin ovat kimalaisten suosiossa. Niistä saa kivoja kuvia, kun kukat ovat korkeita ja isoja ja kimalaisen sattuu saamaan hyvään kohtaan kuvaa vieläpä vastavaloon. Keltakukkainen lilja on lajiketta 'Lutea'. Kuvassa on muuten myös kukkakärpänen.

Niistäkin minulla on ötökkäasiaa, mutta se tulee jollain toisella kertaa.

Yhdellä kamerakierroksella parisen viikkoa sitten kuvasin, kun kimalainen pörräsi loistokevätesikossa.

Sitten se siirtyi ihan tuosta noin vain peittoraunioyrtti 'Wisley Bluen' kukkiin. Hauskaa, sillä kukat ovat niin eri muotoiset. Olin ajatellut, että pitkiin kukkiin on eri kimalaiset. Osa toki puree tiensä kukan tyven läpi, mutta tämä kyllä imi ihan alhaalta päin, vaikka kuvasta sitä ei näy – valitsin tämän lentokuvan, koska siinä kimalainen näkyy paremmin.

Hopeatäpläpeipitkin kukkivat jo, ja niissäkin on koko ajan joku pörisijä.

Karhunlaukoissakin surisee: monta kukkaa lähekkäin, joista kerätä mettä tai siitepölyä.

Perus-voikukkaa ei pidä väheksyä. Niissä on koko ajan joku ja niitä onkin nurmikkoni täynnä – ehkä siinä runsaan hyönteispopulaation salaisuus?

Ihailen tarhakalliokieloja, ne ovat niin komeita (kun niitä ei enää peura riivi piloille!). Niistä pitävät myös kimalaiset, kuvassa ihan keskellä näkyy musta piste, lentävä kimalainen.

Nyt on siirrytty tarhajouluruusujen ja narsissien ajasta seesteisempiin vihreisiin väreihin huussin kulmalla.

Ja tämä valtava rotkolemmikki vain jatkaa kukintaa! Hyvä esimerkki ehkä siitä, kuinka luonnonlaji päihittää elinvoimassa lajikkeet. Tämä rehottaa siinä missä moni lajike vain sinnittelee.

Tämäkin oli alun perin valkokirjavalehtinen 'Dawson's White', mutta muuttui vähitellen kokovihreäksi, enkä pistänyt vastaan. Siementaimenkin tämä on jo tehnyt.

Ihana uutinen toukokuulta: seljakämmekät kukkivat! Sain nämä ystävältä, jonka puutarhassa näitä kasvaa luonnostaan. Tänä vuonna yksikään valkoinen ei kukkinut, vaikka sellainenkin tässä on. Kukki viime vuonna.

Jossain vaiheessa toukokuuta suruvaippoja liihotteli vähän joka puolella. Täällä on ylipäätään erittäin paljon perhosiakin. Joka päivä näkyy erilaisia, en tunnistakaan kaikkia. Suruvaippa on yksi kauneimmista.

Mutta takaisin tähän päivään. Tykkään hulluna tästä värien ja lehtimuotojen yhdistelmästä: tarhakalliokielo, japaninvaahtera 'Osakazuki' ja niiden lomasta pilkottava rotkolemmikki.

Espanjansinililjat ovat aloittaneet.

Kaiken kaikkiaan hurmaava aika vuodesta, syreenit tuoksuvat huumaavasti. 

Mutta pörriäisasiat eivät tähän loppuneet ihan vielä. On asiaa huussin sisältä.

Istuin siellä yhtenä päivänä ja tarkkailin mehiläisen puuhia kattoparrussa. Meillä ei ole täällä kellään mehiläispesiä, joten kaikki mehiläisemme ovat erakkomehiläisiä. 

En tunnistanut lajia enkä saanut siitä kuvaa, mutta olen aiemmin kuvannut rusomuurarimehiläisiä, joten niitä täällä ainakin on. Muurariampiainenkin tekisi tällaisia pesiä, mutta näköhavainto todisti, että se oli mehiläinen.

Tuolla on nyt pesä! Tuo laastimurusen näköinen keskellä puuta. Ja niitä on kaksi. Molemmat ovat muutaman millin raossa huussin kattoparrussa. 

Ja nyt seuraa tärkeää asiaa – toivon, että jokainen, joka turvautuu tällaisissa tilanteissa raid-pulloon, lukee tämän. Vaikka arvelenkin, että blogini lukijoissa ei heitä olekaan.

Muurarimehiläisen pesässä ei käy mitään kuhinaa. Siitä ei ole mitään vaaraa. Se on tuossa paikoillaan ensi kevääseen saakka, jolloin mehiläiset avaavat pikkuruisilla hakuilla tiensä ulkomaailmaan ja häipyvät sille tielleen elämään erakkoelämäänsä.

Pesä on luonnon ihmeiden taidonnäyte. Muurarimehiläinen muuraa jopa kymmenen pikkuruista pesäkammiota, yhden toisensa jälkeen. Kuhunkin se kuskaa siitepölypalleron munasta kehittyvän toukan ravinnoksi ja munii munan. Toukka elelee kammarissaan ja natustelee siitepölyä, kunnes on oikea mehiläinen ja valmis kohtaamaan maailman.

Ystäväni miettii sitä, kuinka haastava tilanne on sille, joka kehittyy taimmaisessa kammiossa ehkä ensimmäisenä. Sen pitää tehdä pieni reikä kuhunkin toisten huoneiden seinään ja hiipiä varpaillaan niiden poikki. 

Täällä on todella ilahduttavan paljon myös villi- tai erakkomehiläisiä. Huomasin tämän päivän kamerakierroksella imikässä valtavasti pörinää. Ne olivat kaikki sarvimehiläisiä! Ne on helppo tunnistaa pitkistä sarvista. Niitäkin on kai monia erilaisia, mutta ehkä tuo yleisnimi riittää. 

Raunioyrtti on takuuvarma kimalaismagneetti, sitä ylistää myös Dave Goulson mainiossa kirjassaan Kimalaisen kyydissä. Tänään siitäkin löytyi sarvimehiläisiä. Hienoja otuksia.

Tämä ihastuttava haaste on tosiaan Hiidenkiven puutarhasta lähtöisin.

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita niistä kuvia haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Halutessasi voit etsiä kimalaisille lajit.

3. Haasta blogikavereitasi mukaan.

4. Halutessasi voit käydä laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentin, kun olet osallistunut.

Haastan ihanan Versoja Vaahteramäeltä -blogin mukaan! Tiedän, että Riinalla on vuoden kiireisimmät ajat, mutta jospa ottaisit haasteen mukavana pikku juttuna, jolloin saat seurailla rakkaan puutarhasi elämää ihan tarkasti. Kimalaiskuvia ei tarvitse olla kuin yksi, tai saat kuvata niitä vaikka koko kesän ajan ja julkaista blogijutun vasta syksyllä. Toivon, että tästä on sinulle iloa yhtä paljon kuin minulle oli.

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Imikkä Pulmonaria

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunlaukka Allium ursinum

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum