Wednesday 7 June 2023

Kuvaa kimalainen (ja muutkin pörriäiset)

 Hiidenkiven puutarhan Minna on kunnostautunut ötököiden ystävänä. On ihana lukea hänen bongauksiaan puutarhansa monista eri lajeista, keitä on ötökkähotelliin majoittunut, ja niin edelleen. Erityisesti hänellä on kimalaistietämystä tai -kiinnostusta – tietämys on vaikeaa, kun lajeja on niin paljon ja esim. kuningattaret ja työläiset aika eri näköisiä!

Minna haastoi minut kuvaamaan kimalaisia, ja mukavaa on, että lajeja ei tarvitse tuntea. Se olisi kyllä kiva, ja itsekin haluaisin niitä opetella, minulla on siihen kirjakin, mutta mutta... paukut eivät juuri nyt vain riitä, päivät ovat liian täysiä, liikaa töitä ja muita projekteja. Kokemuksesta tiedän, että kimalaisten lajinmääritys on erittäin vaikeaa. Niinpä jätän sen suosiolla joskus myöhemmin kenties tutkittavaksi. Pääasia kumminkin on, että kimalaisia ON, niitä on paljon, ja ne ovat ihania!

Itsekin rakastan kimalaisia ja kuvaan niitä heti, kun niitä alkaa näkyä. Pystykiurunkannus kukkii aikaisin lämpimillä seinustoilla, joten siinä on hyvä ruokapaikka kuningattarille, jotka ovat varhain liikkeellä.

Tarhajouluruusut kukkivat pitkään. Kun istun huussissa keväisin, kuuluu pörinää joka puolelta. Eipä ihme, että jouluruusut tuottavat lukemattomia siementaimia, kun niitä pölytetään niin ahkerasti!

Keisarinpikarililjatkin ovat kimalaisten suosiossa. Niistä saa kivoja kuvia, kun kukat ovat korkeita ja isoja ja kimalaisen sattuu saamaan hyvään kohtaan kuvaa vieläpä vastavaloon. Keltakukkainen lilja on lajiketta 'Lutea'. Kuvassa on muuten myös kukkakärpänen.
Niistäkin minulla on ötökkäasiaa, mutta se tulee jollain toisella kertaa.

Yhdellä kamerakierroksella parisen viikkoa sitten kuvasin, kun kimalainen pörräsi loistokevätesikossa.

Sitten se siirtyi ihan tuosta noin vain peittoraunioyrtti 'Wisley Bluen' kukkiin. Hauskaa, sillä kukat ovat niin eri muotoiset. Olin ajatellut, että pitkiin kukkiin on eri kimalaiset. Osa toki puree tiensä kukan tyven läpi, mutta tämä kyllä imi ihan alhaalta päin, vaikka kuvasta sitä ei näy – valitsin tämän lentokuvan, koska siinä kimalainen näkyy paremmin.

Hopeatäpläpeipitkin kukkivat jo, ja niissäkin on koko ajan joku pörisijä.

Karhunlaukoissakin surisee: monta kukkaa lähekkäin, joista kerätä mettä tai siitepölyä.

Perus-voikukkaa ei pidä väheksyä. Niissä on koko ajan joku ja niitä onkin nurmikkoni täynnä – ehkä siinä runsaan hyönteispopulaation salaisuus?

Ihailen tarhakalliokieloja, ne ovat niin komeita (kun niitä ei enää peura riivi piloille!). Niistä pitävät myös kimalaiset, kuvassa ihan keskellä näkyy musta piste, lentävä kimalainen.

Nyt on siirrytty tarhajouluruusujen ja narsissien ajasta seesteisempiin vihreisiin väreihin huussin kulmalla.

Ja tämä valtava rotkolemmikki vain jatkaa kukintaa! Hyvä esimerkki ehkä siitä, kuinka luonnonlaji päihittää elinvoimassa lajikkeet. Tämä rehottaa siinä missä moni lajike vain sinnittelee.
Tämäkin oli alun perin valkokirjavalehtinen 'Dawson's White', mutta muuttui vähitellen kokovihreäksi, enkä pistänyt vastaan. Siementaimenkin tämä on jo tehnyt.

Ihana uutinen toukokuulta: seljakämmekät kukkivat! Sain nämä ystävältä, jonka puutarhassa näitä kasvaa luonnostaan. Tänä vuonna yksikään valkoinen ei kukkinut, vaikka sellainenkin tässä on. Kukki viime vuonna.

Jossain vaiheessa toukokuuta suruvaippoja liihotteli vähän joka puolella. Täällä on ylipäätään erittäin paljon perhosiakin. Joka päivä näkyy erilaisia, en tunnistakaan kaikkia. Suruvaippa on yksi kauneimmista.

Mutta takaisin tähän päivään. Tykkään hulluna tästä värien ja lehtimuotojen yhdistelmästä: tarhakalliokielo, japaninvaahtera 'Osakazuki' ja niiden lomasta pilkottava rotkolemmikki.

Espanjansinililjat ovat aloittaneet.

Kaiken kaikkiaan hurmaava aika vuodesta, syreenit tuoksuvat huumaavasti. 
Mutta pörriäisasiat eivät tähän loppuneet ihan vielä. On asiaa huussin sisältä.

Istuin siellä yhtenä päivänä ja tarkkailin mehiläisen puuhia kattoparrussa. Meillä ei ole täällä kellään mehiläispesiä, joten kaikki mehiläisemme ovat erakkomehiläisiä. 
En tunnistanut lajia enkä saanut siitä kuvaa, mutta olen aiemmin kuvannut rusomuurarimehiläisiä, joten niitä täällä ainakin on. Muurariampiainenkin tekisi tällaisia pesiä, mutta näköhavainto todisti, että se oli mehiläinen.
Tuolla on nyt pesä! Tuo laastimurusen näköinen keskellä puuta. Ja niitä on kaksi. Molemmat ovat muutaman millin raossa huussin kattoparrussa. 

Ja nyt seuraa tärkeää asiaa – toivon, että jokainen, joka turvautuu tällaisissa tilanteissa raid-pulloon, lukee tämän. Vaikka arvelenkin, että blogini lukijoissa ei heitä olekaan.

Muurarimehiläisen pesässä ei käy mitään kuhinaa. Siitä ei ole mitään vaaraa. Se on tuossa paikoillaan ensi kevääseen saakka, jolloin mehiläiset avaavat pikkuruisilla hakuilla tiensä ulkomaailmaan ja häipyvät sille tielleen elämään erakkoelämäänsä.
Pesä on luonnon ihmeiden taidonnäyte. Muurarimehiläinen muuraa jopa kymmenen pikkuruista pesäkammiota, yhden toisensa jälkeen. Kuhunkin se kuskaa siitepölypalleron munasta kehittyvän toukan ravinnoksi ja munii munan. Toukka elelee kammarissaan ja natustelee siitepölyä, kunnes on oikea mehiläinen ja valmis kohtaamaan maailman.

Ystäväni miettii sitä, kuinka haastava tilanne on sille, joka kehittyy taimmaisessa kammiossa ehkä ensimmäisenä. Sen pitää tehdä pieni reikä kuhunkin toisten huoneiden seinään ja hiipiä varpaillaan niiden poikki. 

Täällä on todella ilahduttavan paljon myös villi- tai erakkomehiläisiä. Huomasin tämän päivän kamerakierroksella imikässä valtavasti pörinää. Ne olivat kaikki sarvimehiläisiä! Ne on helppo tunnistaa pitkistä sarvista. Niitäkin on kai monia erilaisia, mutta ehkä tuo yleisnimi riittää. 

Raunioyrtti on takuuvarma kimalaismagneetti, sitä ylistää myös Dave Goulson mainiossa kirjassaan Kimalaisen kyydissä. Tänään siitäkin löytyi sarvimehiläisiä. Hienoja otuksia.

Tämä ihastuttava haaste on tosiaan Hiidenkiven puutarhasta lähtöisin.
Haasteen säännöt:
1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita niistä kuvia haastepostaukseesi.
2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Halutessasi voit etsiä kimalaisille lajit.
3. Haasta blogikavereitasi mukaan.
4. Halutessasi voit käydä laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentin, kun olet osallistunut.

Haastan ihanan Versoja Vaahteramäeltä -blogin mukaan! Tiedän, että Riinalla on vuoden kiireisimmät ajat, mutta jospa ottaisit haasteen mukavana pikku juttuna, jolloin saat seurailla rakkaan puutarhasi elämää ihan tarkasti. Kimalaiskuvia ei tarvitse olla kuin yksi, tai saat kuvata niitä vaikka koko kesän ajan ja julkaista blogijutun vasta syksyllä. Toivon, että tästä on sinulle iloa yhtä paljon kuin minulle oli.


Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica
Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum
Imikkä Pulmonaria
Japaninvaahtera Acer palmatum
Karhunlaukka Allium ursinum
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä
Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

16 comments :

  1. Valtavan hieno, erityisen hieno on tuo kuva peittoraunioyrtistä ja pörriäisestä. Itse en ole koskaan onnistunut kuvaamaan tuollaista lentoa, jossa siivet näkyvät, ja noin hyvin vielä näkyvätkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Riippuu varmaan kamerasta ja linssistä. Pörriäisiä on kiva kuvata :-)

      Delete
  2. Tosi kiva, että tartuit haasteeseen ja sait hienoja kuviakin räpsittyä. Sehän tämän haasteen pointti olikin, että lajinmääritys ei ole pääasia, vaan kivat kuvat.
    Tässähän melkein nolostuu, kun ihan tietämystä väitetään olevan! Enemmän minulla on kiinnostusta ja aikaa googlailla kuin oikeaa tietoa. Inaturalist-sovelluskin auttaa melkoisesti. Mutta ehkä sitä tietoakin alkaa jossain vaiheessa tarttua päähän.
    Hyvä, että kerroit noista erakkomehiläisistä. Aika monelle meillä kävijälle joutuu opettamaan, että kaikki lentävät eivät ole ampiaisia, vaan suurin osa on näitä säyseitä ja kilttejä hyötypörriäisiä. Eivät meinaa uskoa, että hyönteishotellin eteen on lastenkin ihan turvallista mennä eikä päälle ole tulossa satoja kiukkuisia ampiaisia saman tien kun edes vilkaisee niitä päin.
    Vähänkö on hieno tuo sarvimehiläinen! Meillä ei ole ainakaan vielä moisia näkynyt mutta varmaan viettäisin pitkän tovin sitä ihmettelemässä. Olen yrittänyt bongailla ja opetella tunnistamaan erakkomehiläisiäkin mutta ne tuntuvat olevan vielä haastavampia kuin kimalaiset. Yhden hyönteishotellissa asuvan lajin sentään tunnistan melko varmasti myös kukissa nähdessäni. Kimalaiset ovat isompina helpompia saada näkymään tunnistettavina kuvissa, joten voi sitten myöhemmin vertailla netistä niiden yksityiskohtia ja löytää edes joillekin oikeat nimet.
    Meillä on muuten tänä keväänä ollut minusta vähemmän sekä erakkomehiläisiä että perhosia. Tuulinen ja kolea sää ei ole oikein ollut niille mieluinen lentokeli. Jospa muutaman päivän päästä alkaisi lämmetä ja lentoliikenne vilkastuisi täälläkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kimalaisia tulee kuvattua, ja muitakin ötököitä. Jos olisin alkanut ottaa varta vasten kuvia pörriäisistä, olisi tästä jutusta tullut kilometrin pituinen :-D Mutta joitakin tuli kyllä otettua ihan haasteesi vuoksi. Ihana haaste, ja tärkeä!
      Ihan uskomatonta tuo, että ihmisillä on niin vähän tietämystä. Täälläkin tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät erota ampiaista kukkakärpäsestä ja lähtökohtaisesti pelkäävät kaiken tekevän pesän mökkinsä seinään (mukaanlukien pääskyset). Äh.
      No, yritin korjata tuon tietämys-asian kiinnostukseksi, kun tietämys tosiaan vaatii jo suurinpiirtein väitöskirjan tasoa ;-) Mutta on sinulla tuhatkertaisesti tietämystä verrattuna normikulkijaan!
      En minäkään tiennyt tämän paikan ostaessani, että on esimerkiksi erakkomehiläisiä. Opin niistäkin koko ajan. Sarvimehiläisillä on uskomattoman kormeat sarvet kuin jollakin jäärällä! Imikkäkuvassa näkyykin, kuinka niissä on raitoja.
      On ihanaa, kun omassa ympäristössä on näin paljon kaikkea elämää. Toivottavasti siellä sää paranee niille otolliseksi!
      Täällä puolestani odotan, jospa viimein sataisi. Aamun sateet menivät, yllätys yllätys, pohjoisen puolelta ohi, eikä pisaraakaan tullut. Päivän mittaan on onneksi vielä lisää mahdollisuuksia. Saisi kyllä sataa jo oikein kunnolla ja monta päivää, jotta tämä kuivuus helpottaisi.

      Delete

  3. On kyllä ihanaa, että puutarhassa pörrää ja surisee. Kivoja otoksia eri puutarhakukissa! Villihköjen alueiden valkopeippi on osoittautunut olevan erityisesti kimalaisten mieleen. Ne kulkevat siinä kukka kukalta ja sen kasvustoista löytää aina takuuvarmasti kimalaisia. Kuistini nurkan mustaherukka—maitohorsmapöheikössä käy kova vilske myös myöhään illalla; kimalaiset tuntuvat tekevän myöhään töitä. Kun huomasin, miten kiva niitä on kuistin rappusilta seurata, en ole raaskinut poistaa tätä villiä suojelualuetta portaan pielestä. Kimalaiset ovat todella viihdyttäviä pihakavereita.
    Kiitos erakkomehiläistiedoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkopeippiä kasvaa täälläkin luonnostaan, sen tyyppiset kukat tuntuvat olevan kimalaisten ja mehiläisten mieleen. Horsma ei täällä vielä kukikaan. Pihallani on nykyään onneksi sitä jonkin verran, kun peurat eivät enää pääse sitä syömään!
      Ihana idea pitää kimalaispuutarhaa kuistinrappujen pielessä.

      Delete
  4. Paitsi, että kimalaiset ovat välttämättömiä ja tarpeellisia, niin niiden seuraaminen on tosi mielenkiintoista. Harmittaa, kun kurtturuusut piti poistaa puutarhastamme, sillä ne vetivät kimalaisia puoleensa pihan kasveista kaikkein eniten. Pensaiden ohi kulkiessa surina oli kuin musiikkia korville.
    Kivat kimalaiskuvat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, niiden puuhia on todella mukava seurata. Toivottavasti löytyy jokin muu hyvä kasvi tilalle. Kimalaisia tuntuu pörisevän valtavasti kaikenlaisissa kasveissa. Ruusujen ja pionien kukissa se pörinä kaikuu ihanasti :-D

      Delete
  5. Kimalaiset ovat veikeitä otuksia, samoin mehiläiset eikä kyllä tulisi mieleenkään myrkyttää niitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania ovat ja tärkeä lisä puutarhaan. On niin mukava ajatella, että oma tontti mahdollisesti ylläpitää näin paljon elämää.

      Delete
  6. Kyllä pörisöö meilläkin kimalaisia, en tunnista mitä lajia ovat. Tarpeellisia pörröjä ovat ja mukava on seurata niitä. Meillä kasvaa tuossa koivikossa maitikkoo paljon ja siinäkin pörreväät, kun omenapuut ja pihlajat on kukkineet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niillä on nyt paljon syötävää :-)

      Delete
  7. Mulla kun tämä piha on vähän sellainen ja tälläinen, niin nurmikkoa ajaessani (kyllä, ajoin nurmikon! En kyllä ajatellut ajaa montaa tänäkään vuonna, koska kohta kukkii apilat ja muut) jätin kaistaleen auringonkukkaa paikoilleen. Noku olivat niin nätisti siinä! Naapurikin oli kuulemma naureskellut niille.

    Ne piirtää kellä on liitua. Mulla ei ole, joten on otettava mitä annetaan :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, auringonkukkaa... tarkoitat voikukkaa? No, täälläkin ystävä lohdutti, että kukkia nekin on. Ja kun ei niistä eroon pääse, niin on opittava elämään. On niitä kurjempiakin rikkaruohoja!
      Apila-aikaan pitää tosiaan varoa. Minulla on paikoitellen sen verran reheväkasvuinen tontti, että pakko leikata ne kohdat kerran viikossa ainakin näin alkukesästä, muuten on hankala kulkea polvenkorkuisessa kasvustossa.

      Delete
    2. Mitä minä olen kirjoittanut! Voikukkia tietysti! Vaikka olen minä auringonkukansiemeniäkin kylvänyt, mutta ne nyt ei vielä ole pitkään aikaan, jos onnistuvat ollenkaan. Viime kesänä eivät tulleet ollenkaan. Varsia tekivät, mutta eivät ehtineet kukkia. Joskus kukkivatkin.

      Olkoon mitä on, kunhan on!

      Delete
    3. Niinpä, kunhan on :-D
      Ovathan voikukat kuin pieniä aurinkoja.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!