Sisällä alkaa vähitellen olla enemmän kukkivaa kuin ulkona. Ruukkuja on joka tasolla, kuten tavallista talvisaikaan. En mahdu kunnolla kotiini. Sohva sentään on vapaana kukista, ja sänky.
Tässä kuvassa on pari talvikauden luottokukkijaa: kotipelargonit 'Prins Nikolai' ja 'Raspberry Ripple'. Etelänpuoleinen valoisa ikkuna on niille mieleen. Keskellä on tuoksupelargoni, se kukkii enimmäkseen kesäisin.
Indoor Flowers
There came the time again when I hardly fit into my own house. There is no question of eating by the kitchen table, since it is filled with pots. The whole Pelargonium collection plus lots of tender bulbs must be kept indoors over winter. The sofa and the bed are so far pot free.
Suosikkipelargonini P. sidoides on vähitellen kasvanut isoksi, mutta sitä en henno pienentää. Keväällä tämän voisi ehkä jakaa. Luultavasti jokaisesta varresta kasvavasta ruusukkeesta kasvaisi uusi kasvi. Tämä kukkii yhä vain pikkuruisin tummanpurppuraisin kukin.
Tässä koko komistus, tai ryteikkö! Kasvutapa on lievästi sanottuna rönsyilevä.
Pelargoniruukut pääsevät välillä kuivumaan lähes rutikuiviksi, mikä näkyy kuivuneina lehtinä, mutta ne näyttävät silti viihtyvän niin.
Tänä vuonna kylvetty P. barklyi on herkku, ihana karvatyyppi.
Oikealta puolelta lehdet näyttävät tältä. Hieno kuvio.
Pelargonien keskellä on kirjavalehtinen kuvernöörinkukka, jonka löysin paraislaisesta puutarhaliikkeestä kesällä ja aloin kiljua innosta. En ole koskaan nähnyt kuvernöörinkukkaa missään myynnissä, ja sitten osui kohdalle vielä kirjavalehtinen versio, lottovoitto!
Ensimmäisen kukinnon menetin, kun olin matkoilla, mutta nyt kuvernööri on tehnyt uuden kukkavarren. Toivottavasti kukkia jaksaa avautua! Koko kasvissa on kiva valkosipulin tuoksu ja se on syötävä, jos raaskii leikata näin kauniita lehtiä ja kukkia.
Makuuhuoneessa, pohjoisikkunalla, on kirjavalehtisiä pelargoneja, jotka eivät välttämättä kestä suoraa auringonvaloa, sekä herkästi kuivuvia kasveja, kuten verenpisarat. Tämä peruspisara kukkii aina vain.
Siirsin minipuutarha-asetelmasta kultaimarteen ja unelman isompaan ruukkuun, samalla ne saivat sammalkatteen ja minihautakivet juurelleen.
Viime syksynä kylvetty, keväällä yllätykseksi mullasta noussut Canna tuerckheimii on venynyt valtavasti pituutta. On arvoitus, miten tämä selviää talvesta huushollini vaihtelevissa lämpötiloissa ja epäsäännöllisellä kastelulla. Se nähdään keväällä.
Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Kultaimarre – Phlebodium aureum Kuvernöörinkukka, kirjavalehtinen – Tulbaghia violacea 'Silver Lace'
Tuoksupelargoni – Pelargonium ✕ fragrans
Unelma – Asparagus setaceus
Verenpisara – Fuchsia
Wednesday, 1 November 2017
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
OI, oi mitä aarteita! Tuo karvatyyppi on aivan erityisen ihastuttava!
ReplyDeleteNämä ovat lähes lemmikkejä :-)
DeleteIhanan kotoisan näköistä, mulla on aika lailla samalla lailla pöytätilat käytössä. Paremmin ei voisi olla, varsinkaan kun eräs neiti mahtuu vielä pienen sievän pyllynsä asettelemaan ruukkujen väliin. :) Tuo pelakuu barklyi on aivan mahtava!
ReplyDeleteNeidin pylly :-D Täälläkin mahtuvat karvapehvat, ja keittiön pöydällä on tila ruukkujen ja tietokoneen välissä Ransulle tai Mustille lojua.
DeleteBarklyi tuli siemenseoksessa, jonka lajit oli onneksi nimetty, niin tiedämme, kuka hän on! Jo minitaimessa oli tuo makea kuvio ja karvoitus. Sitten löysin loppukesällä mystisen pelakuun siementaimen kasvimaan kohopenkistä (!), se täytyy vielä joskus selvittää. Jos pystyy. Ihan tavalliselta kotipelakuulta näyttää toistaiseksi.
On se haasteellista aikoo noille sisäkukille tää talavi. Toivottavasti säilyyvät! Puulämmitys ja vähän viileämpi on huonekasveille vissiin parempi. Kuvernöörinkukka on jo nyt nupulla kaunis.
ReplyDeleteOnneksi talossani on viileää tai ehkä jonkun mielestä suorastaan kylmää :-D Kun ikkunan alla ei ole patteria, vaan kamiina on huoneen sisänurkassa, on ikkunan ääressä sopivaa: valoisaa ja vilpoista. Pelakuut ovat viihtyneet todella hyvin. Joku trooppisempi kasvi on joskus paleltunut, kun poissa ollessani on sisälämpö käväissyt nollassa.
DeleteHauska tuo karvainen henkilö.
ReplyDeleteNiin on, ihana tyyppi!
DeleteMinä kun meinasin kaivaa kuvernöörinkukan isossa sinkkisangossa kasvimaan multaan talvehtimaan!? Onkohan tuhoon tuomittu yritys? Kiinalainen ruohosipuli on näin talvehtinut mulla jo vuosia ja kuvuttelin että olisivat vähän saman oloisia. Jänniä nuo itse kylvetyt kasvisi��
ReplyDeleteHmm. Minullakin on kiinalainen kasvimaalla, mutta se onkin pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen kasvi, kuten lähes kaikki sipulit. Tulbaghia on puolestaan Etelä-Afrikasta ja vaatii välimerellisen ilmaston, ei kestä pakkasia juuri lainkaan.
DeleteTuo p.sidoides on ihana, samettinen lehti ja upea kukkia, väri tosi kaunis. Hieno tuo kuvernöörin kukka, uusi tuttavuus minulle :D Ikkunalaudat täälläkin on buukattu täyteen, navetassa olisi vielä muutama sisälle tulija, mihinkähän ne laittaisi :D Viime vuonna isäntä hiukan kiukutteli, kun kavensin ruokapöydästä tilaa pelakuille, 'kun ei nähnyt pihalle kunnolla pehkojen takaa'.
ReplyDeleteSidoides on tosiaan hyvin ihana, aikoa miinus tulee roskaavasta ja joka puolelle leviävästä kasvutavasta. Se ei toki ole kasvin vika, vaan luonnekysymys... Tartuin juuri imurin varteen ja putsasin lattian kasvin alta kaikesta varisseesta roinasta, sillä sitä tulee aika paljon. Samalla sai imuroitua kuivuneet lehdet ja kukat pois, parin päivän ajan on taas siistiä. Toki sidoides ei ole ainoa tyyppi, joka tätä huushollia sotkee...
DeleteMitä ihmettä, kuka nyt talvella haluaa muutenkaan nähdä ikkunasta ulos?! Pimeääkin siellä on lähes koko ajan. Outo isäntä. Itse vetäisin vielä kukalliset verhot eteen.
Piti ihan googlettaa tuo kuvernöörinkukka. Aika ihana! Olen vähän kateellinen tuosta kasvien määrästä. Nuo tuovat mukavasti vihreää väriä ja puutarhan tunnelmia sisälle. Onneksi minullakin on sentään muutama huonekasvi! Mukavaa loppuviikkoa! :)
ReplyDeleteKuvernöörin kukkaset ovat tosiaan ihanat avautuneita, toivottavasti pääsemme näkemään ne. Valoa on niin vähän, että kukkavarsi vain venyy ja lötkistyy, mutta nuput pysyvät kiinni :-D
DeleteVihreää tulee, mutta on myös liuta ruukkuja, joissa ei ole oikein mitään - moni sipulikukka viettää lepokautta.
Kiitos, samaa sinulle!
Mukavaa ku sisällä on viheriää, pihalla rupiaa olemahan jo aika ruskiaa. Nii, tai teillä taitaa vihereys säilyä läpi talaven.
ReplyDeleteEi täällä sentään ihan vihreää ole, vaikka lumetonta usein talvella onkin. No, ruoho on silloin ihanan vihreää, sammaleinen nurmi etenkin. Puista vain häviävät lehdet, ja pensaista, kukkapenkit ovat paljaita... onneksi on harjaneilikkaa ja peippejä, jotka peittävät vihreinä mullan pinnan. Sisällä kasvit tosiaan tuovat vähän viihtyisää puutarhan tuntua.
DeleteKiitos muistutuksesta, unohdin tyystin hakea sammalta talven kukka-asetelmia varten. Ehkä vielä voisi löytää lumettomilta paikoilta. Hauska tuo rönsyilevä pelakuu.
ReplyDeleteÄäh, lunta! Olin jo unohtanut koko asian, meillä sitä ei onneksi ole :-D Toivottavasti sammalta löytyy, Jäätyneenä sitä on tosiaan myöhäistä lähteä repimään.
DeleteP.parklyin voisit sentään päästää sänkyysi. Karvaisena kaverina se sopisi niiden kahden nelijalkaisen joukkoon. Kunhan et unissasi käänny sen päälle.
ReplyDeletePuutaloasumisen parhaita puolia on ehdottomasti kasveille paremmat olosuhteet. Mikä etuoikeus onkaan voida kantaa pelaguut ja monet muut talveksi ihan silmien alle.
Hyvää pyhäinpäivää sinulle, Ransulle ja Mustille!
Hih! Kasvi on vielä niin pieni, että luulen sen olevan paremmin turvassa ikkunalaudalla, murjoutuisi raukka. On tosiaan aivan ihanaa elää talvikausi kaikkien näiden kukkien kanssa, ja vaikka osan ruukusta ei mitään vihreää pilkistäisikään, tietää vaalivansa niissä olevia sipuleita, joista taas ensi vuonna tulee nätit kukat.
DeleteKiitos ja samaa teidän koko perheelle!
Palmuvehka keikahti ruukkuineen, kun siirsin oksaa. Se on kasvanut aika isoksi ja menee vaakatasossa jo pitkin hyllyä.
ReplyDeleteSiitä voi varmaan ottaa pistokkaita.
Delete