Kesäkuun kalenteripoika esittelee samat aarteet omalla pihalla

 Maanantaisella retkellä pääsin näkemään ihania saaria, joissa kasvaa ihania kasveja. Samoja kasvaa omallakin tontilla, mutta määrillä ei pääse kehuskelemaan, eikä näissä kuvissa ole rantamaisemaakaan taustalla.

Kesäkuun kalenteripoika Ransu esittelee. Ransu tykkää makoilla viileällä nurmella.

Sain viime kesänä muutaman seljakämmekän ystävältä, jonka veneellä teimme maanantaisen retken. Hänen tontillaan sitä kasvaa, sillä siinä ihan vieressä on entinen kalkkilouhos.

Omalla tontillani ei kalkkilouhoksia ole enkä ollut varma, mikä kohta voisi olla paras tälle kalkinsuosija-kämmekälle.

Koska tuossa rinteessä vähän ylempänä on kallio ja sen alla runsaasti kevätesikoita, jotka viihtyvät kalkkimailla, päättelin, että tämä saattaa olla tonttini kalkkipitoisimpia kohtia. Niinpä pistin kämmekät siihen. Ripottelin niiden ympärille vielä laastinkappaleita, sillä niistäkin irtoaa kalkkia.

Kun kämmeköitä ei keväällä noussut, vaikka samaan aikaan ystäväni Brändössä raportoi jo kukkaan tulevista seljiksistä, päättelin, että ne eivät ole onnistuneet. Vähän unohdinkin ne.

Enpä tullut kitkeneeksi raketin lailla kasvavia käärmeenlaukkoja, vaikka niitä kasvaa aivan penkin etureunaan asti, eikä tarvitsisi, sillä kasvi on aika korkea eikä ole parhaimmillaan muiden edessä. Tosin näin se on todella kaunis, sieltä täältä rotkolemmikkikasvustosta noustessaan.

Käärmeenlaukka on karhunlaukan tavoin muinaistulokas, jota tavataan mm. viikinkien idänreitin pysähdyspaikoilla. Oma käärmeenlaukkani löytyi Korpoströmistä tienposkesta, yhdestä varresta on vähitellen tullut käärmeenlaukkojen armeija. Tänä vuonna olenkin nyhtänyt niitä sipuleineen ruuaksi, sillä tiheä kasvusto kaipaa jo kitkentää. Käärmeenlaukka on erittäin maukas, valkosipulimainen salaattien ja oikeastaan ihan kaiken ruuan vitamiinipitoinen lisä. 

Käärmeenlaukka myös nousee hyvin aikaisin keväällä tuoden tärkeää C-vitamiinia aikaan, jolloin paljon tuoretta ei pihalla ole. Sitä nauttimalla ei pääse keripukki iskemään. Kohta kukinnan jälkeen alkavat lehdet ja varret olla kuituisempia, loppukesäksi jäävät pystyyn enää kukkavarret kehittelemään itusilmuja.

Maanantaisen retken innoittamana aloin vielä kerran etsiskellä omia seljakämmeköitäni käärmeenlaukkojen keskeltä. Sieltä löytyi kuin löytyikin yksi punakukkainen seljis!

Ihan tämän vieressä oli rehevä tupas narsisseja – millaiseen paikkaan oikein olinkaan aarteet lykännyt?

Kitkin käärmeenlaukkoja äärimmäisen varovasti ja kaivoin narsissit pois niin kapeasti kuin pystyin. Löysin toisenkin seljakämmekän, jonka kuihtuvista kukista pystyi vielä näkemään, että ne olivat valkoiset!

Kai tämän vuoksi, että seljakämmekkä tekee kahta eri väristä kukkaa, sen nimi on ruotsiksi Adam och Eva.

Punainenkin tuli vähän paremmin näkyviin. Näiden lisäksi löysin kolmannen, mutta siinä ei näkynyt kukkaväriä. Käärmeenlaukkaa piti kitkeä varovasti kuin arkeologi, jotta en tule vetäneeksi seljakämmekän kapeita, sipulikukkamaisia lehtiä samalla irti. Ne muistuttavat hyvin paljon esim. posliinihyasintin lehtiä.

Tarkastaja Manulsson saapui paikalle. 

Työmaakatsastus suoritettu ja huomio suuntautuu jo muualle.

Punaisessa ämpärissä näkyvät kaikki sipuleineen nyhdetyt käärmeenlaukat, ne menevät kahdelle ystävälle. Narsissit istutin portinpieleen, sillä haluan sinne enemmän ohikulkijoiden iloa.

Tulppaanit ovat muuten sitkeitä! Tai osa niistä. Kuumuudesta huolimatta esimerkiksi kuvan 'Texas Flame' on kukkinut ruskopenkissä jo pari viikkoa. Siis nuo kaksi samaa kukkaa!

Kuten maanantaisella luontoretkellä, myös omalla pihallani metsäkurjenpolvet alkavat kukkia. Ne ovat tonttini luonnonkasvustoa. Lehtoakileijan olen tuonut mukanani lapsuudenkodista ja niitä alkaa olla vähän kaikkialla.

Vähän ylempänä huussin vieressä kukoistaa kirjavalehtinen rohtosuoputki 'Daphnis', sen takaa kurkistaa vanhasta pihasta saatu kerrottu valkonarsissi.

Myös lehtokieloa löytyy omalta pihaltani, mutta se on raitalehtinen 'Variegatum'. Huussin takana on hyvä mehevämultainen kohta sille. Oli hyvä veto ottaa osa katajapenkin kasvista tähän, sillä siellä on kuivempaa eikä tämä ole juurikaan kasvanut siellä. Hyvä, kun uskalsin jakaa vain kahden varren kasvuston, sillä tämä on jo nyt kookkaampi kuin konsanaan. Ehkä sen toisenkin osan voisi siirtää tänne, sekin on noussut.

Esittelijä siirtyi punaisen villin penkin eteen. Siinä kukkivat 'Orange King' -tulppaanit yhä komeasti.

Sitten karhunlaukkoihin. En pääse näyttämään kukkien mattoa omalla pihallani, mutta näitä on jo muutamassa paikassa. Olen yrittänyt löytää kohtia, jotka olisivat lehtomaisia. Tontin alaosassa, mustaseljapuskien alla nämä selvästi viihtyvät. Sinä on hyvä maankosteus koko kesän, ja pensaat suovat varjoa.

Eilen ja tänään kohosi jälleen korkeita pilviä jossakin Turun suunnalla. Eilen kuului kaukaisia jyrähdyksiäkin.

Pihlajissa on niin paljon kukkia, että ne notkuvat! Edessä kukkii Moskovan Kaunotar.

Meillä ei vaan vettä ole saatu. Illat Ransu viihtyy kuistin keinutuolissaan nauttimassa viileydestä.

Vanhojen pihasyreenien tuoksu on huumaava.

Karhunlaukka – Allium ursinum

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Lehtokielo – Polygonatum multiflorum

Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum

Mustaselja – Sambucus nigra

Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Seljakämmekkä – Dactylorhiza sambucina