Wednesday 9 June 2021

Kesäkuun kalenteripoika esittelee samat aarteet omalla pihalla

 Maanantaisella retkellä pääsin näkemään ihania saaria, joissa kasvaa ihania kasveja. Samoja kasvaa omallakin tontilla, mutta määrillä ei pääse kehuskelemaan, eikä näissä kuvissa ole rantamaisemaakaan taustalla.

Kesäkuun kalenteripoika Ransu esittelee. Ransu tykkää makoilla viileällä nurmella.
Sain viime kesänä muutaman seljakämmekän ystävältä, jonka veneellä teimme maanantaisen retken. Hänen tontillaan sitä kasvaa, sillä siinä ihan vieressä on entinen kalkkilouhos.
Omalla tontillani ei kalkkilouhoksia ole enkä ollut varma, mikä kohta voisi olla paras tälle kalkinsuosija-kämmekälle.

Koska tuossa rinteessä vähän ylempänä on kallio ja sen alla runsaasti kevätesikoita, jotka viihtyvät kalkkimailla, päättelin, että tämä saattaa olla tonttini kalkkipitoisimpia kohtia. Niinpä pistin kämmekät siihen. Ripottelin niiden ympärille vielä laastinkappaleita, sillä niistäkin irtoaa kalkkia.
Kun kämmeköitä ei keväällä noussut, vaikka samaan aikaan ystäväni Brändössä raportoi jo kukkaan tulevista seljiksistä, päättelin, että ne eivät ole onnistuneet. Vähän unohdinkin ne.

Enpä tullut kitkeneeksi raketin lailla kasvavia käärmeenlaukkoja, vaikka niitä kasvaa aivan penkin etureunaan asti, eikä tarvitsisi, sillä kasvi on aika korkea eikä ole parhaimmillaan muiden edessä. Tosin näin se on todella kaunis, sieltä täältä rotkolemmikkikasvustosta noustessaan.

Käärmeenlaukka on karhunlaukan tavoin muinaistulokas, jota tavataan mm. viikinkien idänreitin pysähdyspaikoilla. Oma käärmeenlaukkani löytyi Korpoströmistä tienposkesta, yhdestä varresta on vähitellen tullut käärmeenlaukkojen armeija. Tänä vuonna olenkin nyhtänyt niitä sipuleineen ruuaksi, sillä tiheä kasvusto kaipaa jo kitkentää. Käärmeenlaukka on erittäin maukas, valkosipulimainen salaattien ja oikeastaan ihan kaiken ruuan vitamiinipitoinen lisä. 
Käärmeenlaukka myös nousee hyvin aikaisin keväällä tuoden tärkeää C-vitamiinia aikaan, jolloin paljon tuoretta ei pihalla ole. Sitä nauttimalla ei pääse keripukki iskemään. Kohta kukinnan jälkeen alkavat lehdet ja varret olla kuituisempia, loppukesäksi jäävät pystyyn enää kukkavarret kehittelemään itusilmuja.

Maanantaisen retken innoittamana aloin vielä kerran etsiskellä omia seljakämmeköitäni käärmeenlaukkojen keskeltä. Sieltä löytyi kuin löytyikin yksi punakukkainen seljis!
Ihan tämän vieressä oli rehevä tupas narsisseja – millaiseen paikkaan oikein olinkaan aarteet lykännyt?

Kitkin käärmeenlaukkoja äärimmäisen varovasti ja kaivoin narsissit pois niin kapeasti kuin pystyin. Löysin toisenkin seljakämmekän, jonka kuihtuvista kukista pystyi vielä näkemään, että ne olivat valkoiset!
Kai tämän vuoksi, että seljakämmekkä tekee kahta eri väristä kukkaa, sen nimi on ruotsiksi Adam och Eva.

Punainenkin tuli vähän paremmin näkyviin. Näiden lisäksi löysin kolmannen, mutta siinä ei näkynyt kukkaväriä. Käärmeenlaukkaa piti kitkeä varovasti kuin arkeologi, jotta en tule vetäneeksi seljakämmekän kapeita, sipulikukkamaisia lehtiä samalla irti. Ne muistuttavat hyvin paljon esim. posliinihyasintin lehtiä.

Tarkastaja Manulsson saapui paikalle. 

Työmaakatsastus suoritettu ja huomio suuntautuu jo muualle.

Punaisessa ämpärissä näkyvät kaikki sipuleineen nyhdetyt käärmeenlaukat, ne menevät kahdelle ystävälle. Narsissit istutin portinpieleen, sillä haluan sinne enemmän ohikulkijoiden iloa.

Tulppaanit ovat muuten sitkeitä! Tai osa niistä. Kuumuudesta huolimatta esimerkiksi kuvan 'Texas Flame' on kukkinut ruskopenkissä jo pari viikkoa. Siis nuo kaksi samaa kukkaa!

Kuten maanantaisella luontoretkellä, myös omalla pihallani metsäkurjenpolvet alkavat kukkia. Ne ovat tonttini luonnonkasvustoa. Lehtoakileijan olen tuonut mukanani lapsuudenkodista ja niitä alkaa olla vähän kaikkialla.

Vähän ylempänä huussin vieressä kukoistaa kirjavalehtinen rohtosuoputki 'Daphnis', sen takaa kurkistaa vanhasta pihasta saatu kerrottu valkonarsissi.

Myös lehtokieloa löytyy omalta pihaltani, mutta se on raitalehtinen 'Variegatum'. Huussin takana on hyvä mehevämultainen kohta sille. Oli hyvä veto ottaa osa katajapenkin kasvista tähän, sillä siellä on kuivempaa eikä tämä ole juurikaan kasvanut siellä. Hyvä, kun uskalsin jakaa vain kahden varren kasvuston, sillä tämä on jo nyt kookkaampi kuin konsanaan. Ehkä sen toisenkin osan voisi siirtää tänne, sekin on noussut.

Esittelijä siirtyi punaisen villin penkin eteen. Siinä kukkivat 'Orange King' -tulppaanit yhä komeasti.

Sitten karhunlaukkoihin. En pääse näyttämään kukkien mattoa omalla pihallani, mutta näitä on jo muutamassa paikassa. Olen yrittänyt löytää kohtia, jotka olisivat lehtomaisia. Tontin alaosassa, mustaseljapuskien alla nämä selvästi viihtyvät. Sinä on hyvä maankosteus koko kesän, ja pensaat suovat varjoa.

Eilen ja tänään kohosi jälleen korkeita pilviä jossakin Turun suunnalla. Eilen kuului kaukaisia jyrähdyksiäkin.
Pihlajissa on niin paljon kukkia, että ne notkuvat! Edessä kukkii Moskovan Kaunotar.

Meillä ei vaan vettä ole saatu. Illat Ransu viihtyy kuistin keinutuolissaan nauttimassa viileydestä.

Vanhojen pihasyreenien tuoksu on huumaava.


Karhunlaukka – Allium ursinum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtokielo – Polygonatum multiflorum
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Mustaselja – Sambucus nigra
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Seljakämmekkä – Dactylorhiza sambucina

24 comments :

  1. Kivat kalenteripoikakuvat! Turussa ukkosti eilenkin, oikein kunnolla. Tänään oli sitten taas helteinen poutapäivä, ja samaa lupaillaan huomisellekin. Ei ukkonen yhtään viilentänyt säätä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se jyrinä kuului meille asti, tai taisi ehkä ukkostaa vähän lähempänäkin. Tänään on kuulemma satanut Ahvenanmaalla :-D
      Lauantain ison rintaman jälkeen kuulemma viilenee.

      Delete
  2. Hyvä on kesäkuun kalenteripoika<3<3, poseeraa tottuneesti ja sointuu hienosti kivimuurin harmaan sävyihin.

    Kiva kun esittelet Saila noita saariston kasveja. Enpä tiennyt ennen mitään karhunlaukkojen olemassaolosta, mutta nytpä tiedän kun blogistasi näin. Ne näyttävät kauniilta ja tyylikkäiltä!

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saaristossa on kiinnostava kasvillisuus, jo pienenä tutkin saarten kasveja perheemme purjehdusreissuilla. Onkin tosi kivaa pystyä jatkamaan harrastusta!

      Delete
  3. Vähemmän tulen tutkineeksi luonnonkasveja omassa puutarhassani. Tulee keskityttyä enemmän omiin istutuksiin ja siinä tulen usein poistaneeksi kaiken luontaisen elävän niiden ympäriltä rikkaruohoina. Loput lähtee nurmikkoa leikatessa. Karhunlaukkoja voisi kyllä kokeilla kylvää. Kuulostaa siltä, että varjopuutarhastani voisi löytyä sille sopiva kolo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnonkasveissa voi olla aarteitakin. Karhunlaukka on tosi ihana, mutta kyllähän se leviää. Toisaalta tuolla saaressakin näki, että kyllä sen keskellä mahtuu muutakin elämään.

      Delete
  4. Onneksi löysit kämmekät. Harvinaiset aarteet. Toivottavasti sade tulisi teille myös lähiaikoina. Viime päivien kuurot ovat taineet olla tosi paikallisia. Ransu ottaa esittelijän hommat tyylikkään rennosti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli todella hienoa löytää nuo kämmekät ja piiskaan itseäni siitä, että en hoitanut paikkaa paremmin! Olisi päässyt ihailemaan kukkia ennen kuin ovat puolikuihtuneita.
      Sadetta odotellaan, ilmeisesti lauantaina tulee. Paikalliskuurot jostain syystä eivät tänne putoa kovin usein.

      Delete
  5. Viis muista maisemista, omassa puutarhassa voi ihailla Herra Tarkastajaa <3
    Olipa hyvä juttu löytää kämmekät, harvinaiset aarteet kun ovat. Käärmeenlaukka villiintyy suureksi kasvustoksi nopeasti. Keväällä syötiin sen lehtiä ja yllätyin miten hyviä ovat. Nyt olen jakanut sitä ystävillekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarkastaja vie huomion :-D
      Käärmeenlaukka on tosi herkku, eipä ihme, että se on esim. Ranskassa erittäin suosittu. Saksin sitä salaattiin, mieto sipulinmaku on justiin hyvä.

      Delete
  6. Hyvä, että kämmekkäarteet olivat talles. Toivottavasti saatta saretta. Son kumman virkistävää kuumien poutapäivien jäläkihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänään satoi jo melko lähellä, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä, mutta täällä ei ollut kunnolla edes pilviä. Lauantaille on nyt luvassa kunnon sadetta ja se tulee tositarpeeseen.

      Delete
  7. Kiitos upeasta esittelystä, Manuelsson! Kyllä tuota kukkamerta passaakin esitellä. Hienoa, että kämmekät löytyivät. Käärmeenlaukasta en ole ennen kuullutkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Käärmeenlaukka ei liene kovin tuttu muille kuin muinaisille merenkulkijoille ja heidän reittiensä varrella asuville ;-)

      Delete
  8. Kiitos Ransulle esittelystä! Ehkä rantamaisemaa ei ole taustalla, mutta komea kivimuuri sopii hienosti manulin väriin. Kiva, että kämmekät löytyivät ja ensi keväänä ohikulkijoillekin on taas yksi tupas lisää narsisseja ihasteltavaksi.
    Luonnonkasveista löytyy monia kivoja kasveja puutarhaan. Meillä on varsinkin tontin laitamilla paljon luonnosta siirrettyjä kukkia. Varjokujalle siirsin viime kesänä aluskasviksi aho-orvokkia (tai metsäorvokkia, en erota niitä toisistaan). Olin todella iloinen, kun löysin sieltä yhden kukkivan taimen ja pari pienempää. Siitä ne aikanaan toivottavasti lähtevät leviämään isommalle alalle. Myös lehtoimikkää olen levittänyt tarkoituksella vähän joka puolelle. Se ei kyllä taida olla täällä päin luonnonkasvi, vaan edellisen asukkaan jäljiltä metsään levinnyt. No, pörriäiset tykkäävät, samoin minä.
    Aurinkoista loppuviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania luonnonkasveja teilläkin. Toivottavasti orvokit valloittavat tonttia! Ne ovat niin ihania siellä täällä. Aho-orvokkia on täälläkin luonnostaan. Ja tosiaan, luonnonkukat ovat usein pölyttäjille kaikkein tärkeimpiä.
      Kiitos, sopivaa säätä sinnekin!

      Delete
  9. Ransu ❤️
    Täällä Turun suunnassa ukkosti kunnolla tiistaina, mutta eilen pilvet pysyivät taivannrannassa, jyrinää kyllä kuului.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiistaina kuului jyrinä tänne asti, ehkä ei Turusta saakka, mutta siltä suunnalta!

      Delete
  10. Suukko kalenteripojalle! Tekstisi oli taas kerran sekä viihdyttävää että tietoa tuli lisää, kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ööh... annan suukkoterveisesti hieman myöhemmin, Ransu juuri popsi puolikkaan vesimyyrän ;-)
      Voi kiitos sinulle Päivi ♥

      Delete
  11. Onpa suloiset kämmekkäaarteet! Sitkeitä tapauksia ovat, kun kasvavat niin tiheän kasvuston seassa. Kyllä manuli osaa esittelyt suvereenisti, ihan pro-tasoa!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pro-esittelijästä ei juuri nyt ole mihinkään, sillä hän sulattelee vesimyyrää kuistin keinutuolissa :-D Onneksi kämmekät pärjäsivät. Ainakaan niitä ei päässyt peura syömään.

      Delete
  12. Ihastuttava kalenteripoika, kuten aina! <3 Karhunlaukka on niin soma. Minulla kukki tänä vuonna se ensi kertaa, kolmen palleron kera. Toivottavasti se leviää syreenipuskan alle enemmänkin. Varmuudeksi istutin yhden uuden vanhan kaveriksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullakin on mielessä sellainen karhunlaukkojen meri kuin olen ulkomailla (ja nyt tuolla saarilla) nähnyt, mutta aika hitaasti se syntyy taimesta tai parista. Mutta varmaan sitten, kun niitä alkaa olla enemmän, tulee uusia taimiakin vauhdikkaammin. Syreenipuskan alla onkin ihana ajatus karhunlaukkamereksi!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!