Ruusujen ja jasmikkeiden tuoksua

Ruusuihmisen unelmakausi alkoi. Nyt on niin ihanaa, ettei edes kevään loppuminen enää ahdista.

En edes tiedä, mistä aloittaa. Otetaan vaikka tämä, viime syksynä istutettu David Austin -ruusu Abraham Darby eli 'Auscot'. Tykkään tästä niin paljon, että laitoin tätä lopputyöni istutussuunnitelmaan (Piet Oudolf -puutarhan, maanviljelyn sarkojen ja keskiajan innoittama istutusalue), mutta siitä on parikymmentä vuotta. Nyt se on viimein omassa puutarhassani. 

Puska on vasta pieni, 20-senttinen, silti se jaksoi puskea kaksi kukkaa. Sävy on syötävän ihana.

Abraham kasvaa ruusu-heinätarhassa, missä ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' aiheuttaa suurta ihastusta niin minussa kuin kylässä käyvissä ystävissäkin. Ruusu on erittäin kaunis, lisäksi se on kasvanut loistavan hyvin lähes puolitoistametriseksi – tosin oksat kaatuilevat sinne tänne saariston tuulissa. Onneksi ympärillä on korkeaa, tukevaa kasvillisuutta. Kuten rohtosormustinkukkia. 

Tämä on varmasti tullut Rohanista, siellä on ollut 'Pam's Choice' -sormustinkukkaa: valkoisessa kukassa viininpunaiset isot läikät. Lisäksi tuossa kukkii valkokukkainen kiiltoluppio.

'Cardinal de Richelieu' -ranskanruusu on käsittämätön. Edellisellä kasvupaikallaan kuivassa heinikossa se sinnitteli, siirtäessäni onnistuin katkomaan ison juuren. Pelkäsin, että se ei ehkä selviä siirrosta. Nyt se on aivan täynnä kukkia. Kasvupaikan vaihto palkittiin tuhatkertaisesti. 

Kardinaali on intensiivisen purppurainen. Taustalla on Montebellon herttuatar.

Ruusu-heinätarha sai viime vuonna myös tämän kauan haaveillun asukkaan: 'Raubritter' -puistoruusun. Tämän näin jossakin Ranskassa, siitäkin on parikymmentä vuotta, ja käytin ruusua myös yhden sikäläisen kylän keskusta-alueen istutussuunnitelmaan. Vuosia mietin, että ostan tämän heti, jos vain jostakin löydän – ja viime vuonna löysin, Flöristä Turusta!

Tämäkin ruusu on vielä matala ja kukat pääosin maantasalla, mutta ehkä tästä jo jotakin tajuaa ruusun ihanuudesta: runsaita kukkaterttuja, joissa on löyhän pallomaisia kukintoja. Olen melko heikkona pallomaisiin ruusunkukkiin.

Viereisessä penkissä eli Rohanissa kukkii erinomaisesti talvehtinut Austin-ruusu Winchester Cathedral eli 'Auscat'. En tiedä syytä siihen, miksi juuri tämä talvehti niin onnistuneesti, kun parin metrin päässä sekä Shakespeare 2000 että The Prince paleltuivat lähes maata myöten eikä nuppuja vielä näy. 

Winchester Cathedralissa on lukuisia kukkia, pitäisikin ottaa uusi kuva. Tässä kuvassa pääosassa ovat oikeastaan hajulaukka ja kimalainen.

Ruusu-heinätarhasta askelletaan kivipengermän päälle kohti kasvimaata. Penkereen päällä kukkii pikkuruinen Pierre de Ronsard. Sen vieressä on jo tolpanjalka, mutta ei vielä tolppaa. Ronsard on köynnösruusu, joten ehkä ensi vuonna se jo kaipaa korkeampaa tukea. 

Pierre de Ronsard tunnetaan myös nimillä Eden Rose ja 'Meiviolin'. Näin sen ensimmäistä kertaa Ranskassa 90-luvulla ja ihastuin ikihyviksi. En tiennyt, että sitä voisi edes kokeilla Suomessa. 

Viime syksynä näin tämän Puutarhanikkareilla tartuin purkkiin välittömästi, tietenkin! 

Kuvasta voi ehkä jotakin käsittää tämän kauneudesta. Voisin skannata tähän paperikuvan Ranskasta, mutta en nyt löydä sitä tähän hätään. Se näky, kun tämä kasvaa parimetrisenä köynnöksenä, on unohtumaton. Kukat ovat suuret ja pallomaiset, keskustaa kohti tummuvat kauniin vaaleanpunaiset. Yleensä ne hieman nuokkuvat kainosti, mikä lisää ruusun viehätysvoimaa suuresti. 

Toivottavasti tämä talvehtii jatkossakin. Syksyllä laitoin tämän suojaksi vanhan repaleisen lampaantaljan, kun tämä oli vasta istutettu.

Kasvimaan ohi ja vuorossa on toinen ruusutarha. Siellä kukkii ranskanruusu 'Rosa Mundi', ihastuttava raidallinen versio apteekkarinruususta. Ruusutarhassa kasvaa myös villiä palsternakkaa, josta pidän kovin, mutta tässä tapauksessa se on kylväytynyt aivan ruusun sisään. Mitäpä tuosta, kuvasta sitä paitsi huomaan siinä leppäkertun toukan! Se on mustanpuhuva, aprikoosipilkullinen. Tänä kesänä on paljon kirvoja, niinpä myös leppäkerttuja ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni tutustunut niiden toukkiin.

Ensimmäiset kukkansa on avannut myös ranskanruusu 'Charles de Mills', jonka upottavaa purppuran ja syklaaminpunan välimuotoa on todella vaikea ikuistaa kuvaan. Tästä on poissa aniliininpunan räikeys, tilalla on syvä ja kaunis, pehmeäkin sävy.

Charlesin sävy on aika lähellä noita hienon punaisia rohtosormustinkukkia. Charles vain on vielä kovin pieni siitä huolimatta, että se on jo pari vuotta sitten istutettu. Se kasvaa sormustinkukista pari metriä oikealle, mutta ei sitä kuvasta edes näe.

Ruusutarhan pergolan juurella on myös sinne aiemmin kesällä siirtämäni valkoinen sormustinkukka ja siitä vasemmalle näkyy 'Alchymist' -ruusun ensimmäisiä nuppuja. Se on vasta tänä vuonna istutettu ja meinaa jo kukkia!

Ylämäestä, hedelmätarhasta, löytyy samanlainen orjanruusu kuin ruusupergolasta, ei ihan niin suuri kuitenkaan. Sen taustalla kukkii loistojasmike. Niitä on tuolla tontin ylärajalla kolme ja yksi alhaalla tienvarren rajalla myös. 

Tuoksu on melkoinen! Kun lisäksi tuolla ylhäällä on juuri kukkaan tuleva kameliajasmike, jollainen kukkii pienenä myös ruusutarhassa, ja kuistin kulmalla pikkujasmike aloitti juuri kukinnan. Turha kai mainitakaan, että rakastan jasmikkeiden tuoksua.

Tontin yläreunassa yhden Tähtisilmän vierellä kukkii ihastuttava myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Senkin olen vasta tänä vuonna istuttanut ja toivon, että siitä tulee monivuotinen ilo. Sen pitäisi kasvaa lähes parimetriseksi; toivon, että näin käy.

Tässäkin on ruusu, jonka juuret kohdallani ulottuvat 90-luvulle. Näin sen tuolloin Englannissa ja sain todeta ruusun olevan hyvin kaunis. Ruusu on toki paljon vanhempi, jo yli sadan vuoden ikäinen lajike. 

Aprikoosinsävyiset nuput avautuvat vaaleiksi kukiksi, jotka haalistuvat valkeiksi. Lisäksi opiskelutoverini nimi oli Ghislaine. Ystävät mieleen tuovat kasvit ovat erityisen tärkeitä.

Viimeiseksi ihana saavutus, josta tulee mieleen Päivänpesän elämää -blogin Katja! Hän lähetti punalehtiruusunsa siemeniä vuosia sitten. Kylvin ne purkkiin ulos, taisi kulua 1,5 vuotta ennen kuin niistä nousi sirkkalehtiä pinnalle. Siitä ilonhetkestä on tasan viisi vuotta, tarkastin juuri täältä blogista. 

Meni ainakin vuosi ennen kuin taimia pystyi istuttamaan avomaalle. Tämä on taimista kookkain ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa!

Tässä hitaudessa, alusta asti (siemenestä) tekemisessä ja ensimmäisten kukkien saavuttamisessa, on jotakin niin tyydyttävää, että sitä ei voi oikein kuvailla tai selittää. Että ystävä on lähettänyt siemeniä, niistä viimein nousi sirkkalehtiä, jotka kehittyivät taimiksi ja nyt kukkivat – onhan siinä aivan eri tunnelma kuin ruusussa, jonka ostin keväällä taimimyymälästä, vaikka senkin kukista olen kiitollinen.

David Austinin jalostamat ruusut kuuluvat Puistoruusu-Ryhmään, samoin kuin 'Raubritter'

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum

Kiiltoluppio – Sanguisorba tenuifolia

Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Myskiruusu – Rosa Moschata-Ryhmä

Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea