Tuesday 29 June 2021

Ruusujen ja jasmikkeiden tuoksua

Ruusuihmisen unelmakausi alkoi. Nyt on niin ihanaa, ettei edes kevään loppuminen enää ahdista.

En edes tiedä, mistä aloittaa. Otetaan vaikka tämä, viime syksynä istutettu David Austin -ruusu Abraham Darby eli 'Auscot'. Tykkään tästä niin paljon, että laitoin tätä lopputyöni istutussuunnitelmaan (Piet Oudolf -puutarhan, maanviljelyn sarkojen ja keskiajan innoittama istutusalue), mutta siitä on parikymmentä vuotta. Nyt se on viimein omassa puutarhassani. 
Puska on vasta pieni, 20-senttinen, silti se jaksoi puskea kaksi kukkaa. Sävy on syötävän ihana.

Abraham kasvaa ruusu-heinätarhassa, missä ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' aiheuttaa suurta ihastusta niin minussa kuin kylässä käyvissä ystävissäkin. Ruusu on erittäin kaunis, lisäksi se on kasvanut loistavan hyvin lähes puolitoistametriseksi – tosin oksat kaatuilevat sinne tänne saariston tuulissa. Onneksi ympärillä on korkeaa, tukevaa kasvillisuutta. Kuten rohtosormustinkukkia. 
Tämä on varmasti tullut Rohanista, siellä on ollut 'Pam's Choice' -sormustinkukkaa: valkoisessa kukassa viininpunaiset isot läikät. Lisäksi tuossa kukkii valkokukkainen kiiltoluppio.

'Cardinal de Richelieu' -ranskanruusu on käsittämätön. Edellisellä kasvupaikallaan kuivassa heinikossa se sinnitteli, siirtäessäni onnistuin katkomaan ison juuren. Pelkäsin, että se ei ehkä selviä siirrosta. Nyt se on aivan täynnä kukkia. Kasvupaikan vaihto palkittiin tuhatkertaisesti. 
Kardinaali on intensiivisen purppurainen. Taustalla on Montebellon herttuatar.

Ruusu-heinätarha sai viime vuonna myös tämän kauan haaveillun asukkaan: 'Raubritter' -puistoruusun. Tämän näin jossakin Ranskassa, siitäkin on parikymmentä vuotta, ja käytin ruusua myös yhden sikäläisen kylän keskusta-alueen istutussuunnitelmaan. Vuosia mietin, että ostan tämän heti, jos vain jostakin löydän – ja viime vuonna löysin, Flöristä Turusta!
Tämäkin ruusu on vielä matala ja kukat pääosin maantasalla, mutta ehkä tästä jo jotakin tajuaa ruusun ihanuudesta: runsaita kukkaterttuja, joissa on löyhän pallomaisia kukintoja. Olen melko heikkona pallomaisiin ruusunkukkiin.

Viereisessä penkissä eli Rohanissa kukkii erinomaisesti talvehtinut Austin-ruusu Winchester Cathedral eli 'Auscat'. En tiedä syytä siihen, miksi juuri tämä talvehti niin onnistuneesti, kun parin metrin päässä sekä Shakespeare 2000 että The Prince paleltuivat lähes maata myöten eikä nuppuja vielä näy. 
Winchester Cathedralissa on lukuisia kukkia, pitäisikin ottaa uusi kuva. Tässä kuvassa pääosassa ovat oikeastaan hajulaukka ja kimalainen.

Ruusu-heinätarhasta askelletaan kivipengermän päälle kohti kasvimaata. Penkereen päällä kukkii pikkuruinen Pierre de Ronsard. Sen vieressä on jo tolpanjalka, mutta ei vielä tolppaa. Ronsard on köynnösruusu, joten ehkä ensi vuonna se jo kaipaa korkeampaa tukea. 

Pierre de Ronsard tunnetaan myös nimillä Eden Rose ja 'Meiviolin'. Näin sen ensimmäistä kertaa Ranskassa 90-luvulla ja ihastuin ikihyviksi. En tiennyt, että sitä voisi edes kokeilla Suomessa. 
Viime syksynä näin tämän Puutarhanikkareilla tartuin purkkiin välittömästi, tietenkin! 
Kuvasta voi ehkä jotakin käsittää tämän kauneudesta. Voisin skannata tähän paperikuvan Ranskasta, mutta en nyt löydä sitä tähän hätään. Se näky, kun tämä kasvaa parimetrisenä köynnöksenä, on unohtumaton. Kukat ovat suuret ja pallomaiset, keskustaa kohti tummuvat kauniin vaaleanpunaiset. Yleensä ne hieman nuokkuvat kainosti, mikä lisää ruusun viehätysvoimaa suuresti. 
Toivottavasti tämä talvehtii jatkossakin. Syksyllä laitoin tämän suojaksi vanhan repaleisen lampaantaljan, kun tämä oli vasta istutettu.

Kasvimaan ohi ja vuorossa on toinen ruusutarha. Siellä kukkii ranskanruusu 'Rosa Mundi', ihastuttava raidallinen versio apteekkarinruususta. Ruusutarhassa kasvaa myös villiä palsternakkaa, josta pidän kovin, mutta tässä tapauksessa se on kylväytynyt aivan ruusun sisään. Mitäpä tuosta, kuvasta sitä paitsi huomaan siinä leppäkertun toukan! Se on mustanpuhuva, aprikoosipilkullinen. Tänä kesänä on paljon kirvoja, niinpä myös leppäkerttuja ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni tutustunut niiden toukkiin.

Ensimmäiset kukkansa on avannut myös ranskanruusu 'Charles de Mills', jonka upottavaa purppuran ja syklaaminpunan välimuotoa on todella vaikea ikuistaa kuvaan. Tästä on poissa aniliininpunan räikeys, tilalla on syvä ja kaunis, pehmeäkin sävy.

Charlesin sävy on aika lähellä noita hienon punaisia rohtosormustinkukkia. Charles vain on vielä kovin pieni siitä huolimatta, että se on jo pari vuotta sitten istutettu. Se kasvaa sormustinkukista pari metriä oikealle, mutta ei sitä kuvasta edes näe.

Ruusutarhan pergolan juurella on myös sinne aiemmin kesällä siirtämäni valkoinen sormustinkukka ja siitä vasemmalle näkyy 'Alchymist' -ruusun ensimmäisiä nuppuja. Se on vasta tänä vuonna istutettu ja meinaa jo kukkia!

Ylämäestä, hedelmätarhasta, löytyy samanlainen orjanruusu kuin ruusupergolasta, ei ihan niin suuri kuitenkaan. Sen taustalla kukkii loistojasmike. Niitä on tuolla tontin ylärajalla kolme ja yksi alhaalla tienvarren rajalla myös. 
Tuoksu on melkoinen! Kun lisäksi tuolla ylhäällä on juuri kukkaan tuleva kameliajasmike, jollainen kukkii pienenä myös ruusutarhassa, ja kuistin kulmalla pikkujasmike aloitti juuri kukinnan. Turha kai mainitakaan, että rakastan jasmikkeiden tuoksua.

Tontin yläreunassa yhden Tähtisilmän vierellä kukkii ihastuttava myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Senkin olen vasta tänä vuonna istuttanut ja toivon, että siitä tulee monivuotinen ilo. Sen pitäisi kasvaa lähes parimetriseksi; toivon, että näin käy.

Tässäkin on ruusu, jonka juuret kohdallani ulottuvat 90-luvulle. Näin sen tuolloin Englannissa ja sain todeta ruusun olevan hyvin kaunis. Ruusu on toki paljon vanhempi, jo yli sadan vuoden ikäinen lajike. 
Aprikoosinsävyiset nuput avautuvat vaaleiksi kukiksi, jotka haalistuvat valkeiksi. Lisäksi opiskelutoverini nimi oli Ghislaine. Ystävät mieleen tuovat kasvit ovat erityisen tärkeitä.

Viimeiseksi ihana saavutus, josta tulee mieleen Päivänpesän elämää -blogin Katja! Hän lähetti punalehtiruusunsa siemeniä vuosia sitten. Kylvin ne purkkiin ulos, taisi kulua 1,5 vuotta ennen kuin niistä nousi sirkkalehtiä pinnalle. Siitä ilonhetkestä on tasan viisi vuotta, tarkastin juuri täältä blogista. 
Meni ainakin vuosi ennen kuin taimia pystyi istuttamaan avomaalle. Tämä on taimista kookkain ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa!
Tässä hitaudessa, alusta asti (siemenestä) tekemisessä ja ensimmäisten kukkien saavuttamisessa, on jotakin niin tyydyttävää, että sitä ei voi oikein kuvailla tai selittää. Että ystävä on lähettänyt siemeniä, niistä viimein nousi sirkkalehtiä, jotka kehittyivät taimiksi ja nyt kukkivat – onhan siinä aivan eri tunnelma kuin ruusussa, jonka ostin keväällä taimimyymälästä, vaikka senkin kukista olen kiitollinen.


David Austinin jalostamat ruusut kuuluvat Puistoruusu-Ryhmään, samoin kuin 'Raubritter'
Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Kiiltoluppio – Sanguisorba tenuifolia
Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'
Myskiruusu – Rosa Moschata-Ryhmä
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

28 comments :

  1. Voi mitä ihanuuksia!!
    Täällä (Turun seudulla) puutarhassani Ritausma, Pohjolan kuningatar, keijunruusa, Rosa rugosa Hansa, mökinruusu ja jokin vanha korkea laji, luultavasti ns. kirkonruusu sekä kanadanruusu Frontenac. Ja uusia tekee tietenkin mieli :).
    Millaiseen multaan olet istuttanut ruususi?
    Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinullakin on ihania ruusuja! Täältäkin löytyy jokin vanha kirkonruusu, muuten tällä tontilla ei niin paljon ruusuja ollutkaan, paitsi juhannusruusu ja noita luonnon orjanruusuja, itsekseen tulleita.
      Uusia tekee aina mieli! Onneksi ihania ruusuja on vaikka millä mitalla :-)
      Istutan ruusut siihen maahan, mikä tontilla valmiiksi on. Harva taimi saa pussimultaa, kun sitä on niin vaikea täältä laivamatkan takaa lähteä ostamaan eikä pieneen autooni yleensä multasäkkiä enää edes mahdu muun roudattavan lisäksi. Keskityn vain siihen, että muistaisin kastella ensimmäisen vuoden tai kaksi, jos tulee kuiva kesä. Sen jälkeen ruusut kyllä jo alkavat pärjätä ja mitä enemmän vuosia kuluu, pärjäävät vaikka heinikossa. Tosin tuo Richelieu ei selvästi viihtynyt superkuivassa ensimmäisessä paikassaan, huonolla paikalla ne eivät anna parastaan. Ruusu on kuitenkin periaatteessa melko kuivan paikan selviytyjä ja kova savimaa, jota täällä on tarjolla, käy niille varsin hyvin.

      Delete
  2. Ihania ruusuja <3 Ja yksi vielä kasvatettu siemenestä, vau!

    ReplyDelete
  3. Voi hyvänen aika tuota ruusujen määrää. lajeja joita en ole ikinä nähnyt. Eihän tuolla ehtisi edes nukkumaan kun pitäisi kiertää ja ihailla niin tuoksua kuin kukkia itseään. Aivan mahtavaa.
    pojille ja myös sinulle mukavaa kesän jatkoa ruusujen keskellä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän tässä ollut kuin vasta muutama :-D Kyllä nuo on käytävä katsomassa ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Ruusuissa on ylittämätöntä kauneutta. Kimalaisten pörrääminen kukissa on myös ihanaa seurattavaa.
      Kiitos, hyvää kukantuoksuista kesän jatkoa sinulle ja Himmulle!

      Delete
  4. Kyllä on kauniita ruusuja siun puutarhassa ja noin monta erlaista. Ihana tuoksu varmasti leijailoo myös. Miullakin ruusupenkki on mietinnässä ollu jo tovin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuoksu on hyvä, mutta kaikissa ruusuissa ei ole kovin voimakas tuoksu. Jasmikkeiden tuoksu sen sijaan leyhähtää nenään metrien päästä, kun tuuli sopivasti osuu! Ruusut ovat ihania niin omana penkkinään kuin muiden kasvien seassakin.

      Delete
  5. Tänne saakka lennähti tuoksu puutarhastasi!

    ReplyDelete
  6. Kerrassaan ihania! Kiitos ruusuvinkeistä! Ruusutarha ammmottaa vielä tyhjyyttään. Austineita sinne uskoisin tulevan ja ranskanruusuja ja, ja... vaikka mitä, jos vain mahtuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinun vielä tyhjä ruusutarhasi aiheuttaa kateuden tunteita täällä! Onneksi ruusuille on vielä tälläkin tontilla tilaa, mutta iso osa siitä tilasta on korkeaa nokkosheinikkoa, joten vaatii vähän alkutoimenpiteitä ennen kuin mitään kannattaa sinne istuttaa. Tuon Ghislainen toivon siksi kasvavan nopeasti kookkaaksi.

      Delete
  7. Onpa ihania ja ihanan hempeitä sävyjä on ruusuissasi! Minulla ei vielä isompaa ruusutarhaa ole, mutta semmoisen ajattelin suunnitella itselleni vielä joku päivä 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusutarha on ihana sekä ajatuksena että käytännössä! Etenkin, kun ruusujen kanssa sopivat yhteen niin monet hurmaavat perennat ja pensaat, esimerkiksi nuo jasmikkeet.

      Delete
  8. Voi tavaton miten kauniita!
    Tykkään tuosta sormustinkukastakin..:)
    Luin vastauksesi Mummopuutarhurille ja mietin, että kyllä joku taika täytyy olla, kun ruusujahan pidetään niiiiin vaativina ja sinulla kukkii missä vaan..:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, ehkä ryhmäruusut ovat haastavia, mutta pensasruusu ei todellakaan ole. Kun ajattelee, millaisissa paikoissa ruusut luonnossa kasvavat, esimerkiksi kuivilla tientöyräillä, alkaa ymmärtää, että ne kasvattavat paksut juuret hyvin syvään ja menestyvät niiden turvin lähes missä vain. Kunhan ei ole liian märkää! Onhan joka ikinen jalostettu ruusukin lopulta jostakin luonnon villiruususta lähtöisin.

      Delete
  9. Oi joi mitä ihanuuksia, piti katsoa kuvat pariin kertaan ennen kommentointia. Kohta kun loma alkaa suuntaan ruusuostoksille, rosariossa ammottaa iso tila tyhjillään ruusuja odotellen. Sormustinkukat ovat nekin ihania, tykkään niistä vuosi vuodelta enemmän ja annan vaeltaa omatoimisesti puutarhassa. Aina kun katselen punalehtiruusuani ajattelen sen poikasia Saaripalstalla <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusuissa on niin paljon ihanuuksia, että on onnea, jos tontti on suuri, vaikka siihen noin muuten välillä tuskastuukin!
      Sormustinkukat ovat niin mainioita pareja ruusuille ja pioneille. Tosin niiden isot lehtiruusukkeet tuppaavat peittoamaan muita kasveja, mutta se on tilapäistä, kun seuraavana vuonna niitä ei enää siinä ole.
      Punalehtiruususi jälkeläisiä on täällä aika monta, mutta ne muut ovat tontin reunamilla paikoissa, joissa en muista juurikaan käydä kastelemassa ja ne ovat vielä pieniä, mutta luotan siihen, että jonakin vuonna nekin kasvavat isoiksi. On tosi ihanaa, että minulla on Päivänpesän ruusua! Lähettämäsi kaurajuuren siemenet ovat myös hyvin itäneet.

      Delete
  10. Kauniita ruusuja. Onneksi jotkin ruusut yllättävät hyvällä talvehtimisella. Ja tunnelma kuvissasi on taas ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi osa ruusuista talvehti erinomaisesti, vaikka parin suhteen elän vielä jännityksessä, ovatko elossa ollenkaan (tai tuleeko jostain tyveltä tai alempaa kasvavista versoista lajiketta vai jotakin perusrunko-villiruusta).

      Delete
  11. Onpa upea postaus. Nuo ruusut ovat niin mahtavia, erityisesti tuo ensimmäinen. Piti katsella kuvia useammankin kerran. Sormustinkukka kuuluu suosikkikukkiini. Ja sanotaanhan, että ei ole olemassa englantilaista puutarhaa ilman sormustinkukkaa. Mukavaa heinäkuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sormustinkukat ovat valloittavia vaeltaessaan puutarhan eri paikkoihin.
      Kiitos, hyvää heinäkuuta sinullekin!

      Delete
  12. Oi oi, mitä herkkuja! Cardinal de Richelieu on mahtavan värinen, vaan eivät nuo muut jää yhtään kakkoseksi. Onneksi ei tarvitse valita kauneinta, ihastellaan kaikkia tasapuolisesti.
    Oma 'Duchesse de Montebello'ni kärsi talvesta. Useimmat sen oksankärjistä ilmeisesti paleltuivat. Nyt siinä on muutama nuppu, joiden avautumista odotan innolla.
    Tosi kiva, että Katjan lähettämät siemenet itivät ja ruusu kukkii nyt puutarhassasi. Kuin ystävää tervehtisi ruusua katsellessa.
    Mukavaa heinäkuuta sinulle ja vilpoisia paikkoja pojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi Montebellosi kumminkin selvisi ja kukkii. Omani on jostain syystä älyttömän rehevä ja kukkaisa. Viime vuonna se oli vasta pieni ja laiha, kukki muutamilla kukilla.
      On todella ihanaa, että Katjan ruusu täällä jatkaa eloaan uusina sukupolvina.
      Kiitos, samaa sinullekin, sopivaa heinäkuuta!

      Delete
  13. Sinulla näyttää olevan niin erikoisen ihania ruusuja, että minä en ole niistä aiemmin edes kuullut. En ehkä ihan arkoja uskalla kokeilla. Joskus ammoisina aikoina laitoin ryhmäruusuja ja suurin osa kuoli talvella, se oli lyhyt kokeilu. Nykyään olen muutenkin enemmän pensasruusuihminen, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
    Nämä sinun herkkupalat taitavat olla kuitenkin hieman peruspensasruusuja vaativampia?
    Ihana tarina punalehtiruusulla! On aina niin hienoa, kun kasveihin liittyy joku tarina tai muisto.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea sanoa, mitkä olisivat vaativampia. David Austineista osa näyttää hieman vaativammilta - jotakin ryhmä- ja pensasruusun väliltä - mutta esim. kaksi portlandruusuani porskuttavat, oli sitten millainen talvi tahansa. Moni ranskanruusukin vaikuttaa varsin helpolta. Kaikkea kannattaa kokeilla!

      Delete
  14. Olipa ihana iltahetki, katsoin kauniit ruusut ja edellisen postauksen kissat (mainio idea se lahoava laudoitus),kiitos :) Kävin tällä viikolla talkoilemassa paikallisessa rosariumissa, joten "minun" ruusuni ovat pääosin siellä.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!