Inspiroivan puutarhablogin tunnustus

Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista lähetti uuden kauniin tunnustuksen Saaripalstalle varsin kauniiden sanojen kera. Kiitos Tiina ♥
Ehdin jo lukea tähän liittyvät kysymykset toisesta blogista ja päivitellä, miten näihin kysymyksiin voi vastata lyhyesti, sillä aiheista voisi kirjoittaa romaanin tai oikeastaan kolme: kullekin vastaukselle omansa...

Mutta yritetään, ja näitä puutarha-asioita on juuri nyt niin mukava miettiä kun kasvukausi on vasta edessä.
Kysymykset kuuluvat:

1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi
3. mikä on puutarhafilosofiasi

1. Alku.
Pidin puutarhanhoidosta jo pienenä, mutta ajatus siitä ammattina syntyi vasta reilusti yli kaksikymppisenä. Olin opiskellut kaikenlaista muuta ennen kuin lamppu syttyi ja koin valaistuksen.
Puutarha-alassa ammattina on kaksi piippua, kuten asioissa yleensäkin. Se olisi rentouttavampi harrastus, jos sitä tehdessä eivät koko ajan pyörisi työhön liittyvät asiat mielessä. Toisaalta se on kuitenkin pysynyt rakkaana harrastuksena. Omassa pihassa saa kumminkin tehdä niin kuin haluaa, ei tarvitse miettiä aikatauluja ja muita vaatimuksia.
Blogin pitäminen alkoi samaan aikaan kuin avasin Elsan lempituoli -nettikaupan syksyllä 2007. Ajattelin, että nettikauppa on niin persoonaton, siellä ei tule vaihdettua kuulumisia eikä edes tiedä, kenen kanssa asioi. Olen toiminut myös kyläkaupanhoitajana ja tiedän, millainen mukava ja sosiaalinen paikka kauppa voi olla. Toivoin tästä blogista sellaista tapaamispaikkaa, ja tästä on todellakin tullut sellainen ja paljon muutakin!

2. Erityisin kasvi.
Tämä on mahdottoman vaikea kysymys! Lähtökohtahan on se, että en laita pihalleni lainkaan sellaisia kasveja, joista en pidä. Niitäkin on ja tätä lähestymistapaa täytyy nyt käyttää, sillä lista niistä kasveista joita pihalleni haluan on kilometrin pituinen.
En ole kovin innostunut kesäkukista, paitsi joistakuista pidän oikein erityisesti... mutta inhokkejani ovat ahkeraliisat ja petuniat, jostakin tuntemattomasta syystä.
En myöskään pidä kovin jäykistä pönöttäjäkasveista. Tällaisia ovat gladiolukset, punatähkät, alppiruusut ja useimmat havukasvit. Vaikka toisaalta rakastan katajia ja kokeilen myös, josko onnistun kasvattamaan alppiruusua kalkkipitoisella saarellani. Useimmiten pidän kevyistä kukinnoista ja kasveista, jotka liikkuvat tuulenvirran mukana.
Puuvartiset ovat silti ehkä ehdottomia suosikkejani, paitsi että kasviryhmänä perennat ovat myös erityisen lähellä sydäntä. Olen iloinen, että japaninvaahtera 'Osakazuki' (kuvassa) elää pihallani tyytyväisenä vuodesta toiseen täysin ilman talvisuojaa, vaikka se pysytteleekin polvenkorkuisena ja vaikka lähes kaikki sen oksat katkesivatkin viime vuonna lumikuorman alla. Toivoisin, että minulla olisi tilaa istuttaa puulajipuisto.
Pensaat ovat jääneet paitsioon, mutta tein hyvän uudenvuodenpäätöksen keskittyä tänä vuonna niihin. Pensasriveillä saa puutarhaan ryhtiä. Pensaiden täytyy olla sellaisia, jotka näyttävät hyviltä koko kasvukauden tai mielellään koko vuoden ajan. Tästä syystä en pidä pensasangervoista enkä syriköistä niiden rumasti ruskistuvien kukkaterttujen takia. Syreenien ruskeita kukkaterttuja siedän kukkien nostalgisen tuoksun takia ja siksi, että kukat ovat mahdottoman kauniit, kuten myös pensaan lehdet ja syysväri.
Sipulikukat! Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä. Näihin innostun vuosi vuodelta yhä enemmän varsinkin sitä mukaa kuin onnistun löytämään erikoisempia lajeja. Villilajit kiinnostavat pääasiassa enemmän kuin jalostetut, mutta poikkeuksiakin on.
Sitten on tietysti oma paikkansa kasveilla, joita olen saanut ystäviltä, jotkut vaivautuvat jopa lähettämään siemeniä toiselta puolelta maailmaa! Yksi ruusuni on matkustanut kanssani monessa maassa, nyt se elää neljännessä ja toivottavasti viimeisessä kotipuutarhassaan.
No niin, tulipahan vuodatus – seuraava kysymys...

3. Filosofia.
Onkohan tässä filosofiaa lainkaan. On varmaan, kun sen vain osaisi kiteyttää pähkinänkuoreen! Olen erikoisuuksien kokeilija ja lähes mikä tahansa kasvi, joka on erilainen kuin ko. kasvin tavallisin muoto, kiinnittää huomioni. Kaikesta en silti pidä ja olen jopa nirso. Kasveja on kuitenkin niin paljon, että siihen on varaa.
Olosuhteet täytyy kuitenkin ottaa huomioon: maalaji, kasvuvyöhyke, valo tai varjo ja niin edelleen. Kasvien kanssa on tehtävä yhteistyötä ja joskus niitä on vähän suostuteltava.
Koska minua kiinnostavat persoonan piirteet niin ihmisissä kuin kasveissakin, annan mielelläni kasveille mahdollisuuden näyttää, miten ne pärjäävät tai millaisen yhdistelmän ne vierustoverinsa kanssa pistävät pystyyn ennen kuin alan päällepäsmärinä siirtämään niitä oman visioni mukaan. Kasvit nimittäin osaavat yllättää, vähän niin kuin kissat...

Englanninsinililja ja puutarhakissa. Tämä kuva on samasta paikasta kuin japaninvaahterakuva: syksy ja kevät.
Ylin kuva, jossa on punainen pallo ja toiseksi alin, jossa on punaisia kukkia, ovat myös keskenään samasta paikasta: talvi ja kesä.

Tunnustus kuuluu antaa eteenpäin viidelle blogille, tässä oma listani:

Talikko ja taikasauva, jonka pitäjä Intopii on vähän samanlainen erikoisuuksien keräilijäpöhkö kuin minäkin, paitsi ehkä vielä pöhkömpi...

Partsipuutarhuri kertoo kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta mitä parvekkeella voi viljellä, välillä käydään kesämökillä ja toissa vuonna mukaan tuli myös viljelypalsta...

Inkiväärin Periferialife on mukava blogi ihanasta talosta ja puutarhasta maalla kauniin vesistön rannalla...

Min Eden on innostava, kaunis blogi, jonka pitäjällä Ninalla on ehtymätön ideavarasto järjestää pihalleen mitä erikoisimpia asetelmia romusta ja kasveista...

Ja lopulta yksi ensimmäisistä puutarhablogeista mitä löysin, Marian koti ja puutarha. Tänä vuonna Marialla on ensimmäinen kevät viime kesänä valmistuneessa kasvihuoneessaan. Oi onnea!