Remonttiriippuvainen

Kaupunkiasunnossa on meneillään remontti. En tiedä, miksi minun pitää aina alkaa purkaa ja muuttaa asioita, mutta sitten kun jonkun asian saa päähänsä, ei siltä saa rauhaa ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Ja minulla ei ole aavistustakaan, koska saan tämän eteisremontin päätökseen. Makuuhuonetta remppasin kai 1,5 vuotta.
Kyllästyin edellisten asukkaiden koiran järsimiin eteisen kaappeihin niin, että purin ne tuosta vasemmasta reunasta. Vasemmalla oleva seinä erottaa eteisen makuuhuoneesta, eli siinä ei ole oikeaa seinää vaan kaapit toimivat väliseinänä. Ihan kätevää. Nyt siirsin seinää hieman eteistä kohti, jotta sain lisää tilaa makkariin. Olisin toki voinut tehdä tämän jo pari vuotta sitten, kun purin seinämän toisella puolella makuuhuoneen rumat liukuovikaapit samalla kun vaihdoin makkarin lattiamateriaalin ja tapetoin seinän. Tässä eteisessä hion lattiasta lakan pois ja laitan tilalle Osmo-puuvahaa.
Oikealla on muutama kaappi, vaihdoin niiden rumat peiliovet purkamieni kaappien oviin, niihin, joita oli vähiten järsitty. Olisin halunnut purkaa nämäkin kaapit, mutta minne ihmeeseen sitten tunkisin niiden sisällön? Koko asunto on jo täynnä puretun kaappirivin sisältöä ja toden totta – en ole yhtään varma, minkälaisen säilytysratkaisun keksin niiden tilalle. Ehkä kuvittelen, että pääsen jotenkin eroon niistä tavaroista? Ja ehkä puran tuon viimeisenkin kaapin sitten parin vuoden päästä...

I think I must be DIY-addicted. I started renewing the entrance hall in the city flat without having a clear scheme of things. Not that this is anything new. The bedroom renovation lasted 1,5 years.

Paula Arkiporinaa-blogista antoi Saaripalstalle tällaisen tunnustuksen. Kiitos! Tunnustukseen kuuluu:

1. Kertoa linkin kera, kuka lahjoitti tämän tunnustuksen.
2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestä.
3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Faktat:
1. Hei, olen Saila ja olen remonttiriippuvainen.
2. Hei, olen Saila ja olen kissariippuvainen.
3. Hei, olen Saila ja olen...
no joo. Mutta luulen, että olen myös kasviriippuvainen. Eksyn taimimyymälöihin "vahingossa". Saatan jopa kurvata taimimyymälään, vaikka olisi huutava tarve päästä vessaan, tai hirveä nälkä.
4. Koska olen kissariippuvainen, en juurikaan halua matkustella. Toisaalta olen saanut raahata matkatavaroita pitkin Euroopan lentokenttiä, juna- ja bussiasemia ja satamia eikä siinä ole mitään hohdokasta. Ja kun minulla viimeinkin on oma koti, en halua olla muualla. Kotona on niin kiva olla, varsinkin, kun siellä ovat myös kissapojat Musti ja Ransu.

5. Makuuhuoneessa on sänky keskellä lattiaa, koska sängynpäädyn seinää ja siinä olevia makkarin puolen vaatekaappeja piti siirtää. Ylimääräisiä eteiseen kuuluvia kalusteitakin lojuu makkarin puolella. Kotona on silti kivaa. Kotona saaressa on vielä kivempaa (vaikka siellä makkarissa lojuvatkin mm. tapetoidun olohuoneen jalka- ja kattolistat).

6. Pojat kävivät vuotuisessa rokotuksessa ja terveystarkastuksessa. Siinä missä Ransu oli vuosi sitten nipin napin neljä kiloa painava luuviulu, on se nyt hyvinmuodostunut nuorimies ja painaa komeat 5,65 kiloa. Huraa, huraa, huraa!

7. Musti sai oman kameliapensaan parvekkeelleen. Musti painaa 6,06 kiloa. Musti saa aina kehuja kiltteydestään, rauhallisuudestaan ja pantterimaisesta komeudestaan, kun käydään lääkärillä.

Ja sitten tunnustus eteenpäin. 15 blogia on hurja määrä... jospa laatu korvaisi määrän.
Musti sanoo, että yksi tunnustus pitää lähettää Villikissalle, sillä siellä on kaunis musta norjalaiskissaneito Sonja. Ja toinen tunnustus pitää lähettää yhtä kauniille Mustalle kissaneidolle Musta ja Harmaa -blogiin.
Kolmas tunnustus lähtee Omenamintulle, herkulliseen ruokablogiin. Nam, nyt tuli nälkä! Aurinkoista päivänjatkoa!