Monday 8 November 2021

Kylvöpuuhien topit ja flopit

Siemenestä kasvattelu on sellaista uhkapeliä, ettei sen varaan voi puutarhansa kasvittamista laskea. Mutta kun se on niin hauskaa, ja sitten, kun taimi kukkii, kukat tuntee tosiaan ansainneensa.

Taimena ostetut punakukkaiset siankärsämöt eivät ole montaa vuotta puutarhassani viihtyneet, mutta perennaseoksen mukana kylvetyt ovat pysyneet ja kukkineet jo monta vuotta.

Keväällä kylvin yhteen kasvimaan ruutuun punakukkaisia rikkaporkkanoita, kun varsinaisten hyötykasvien siemenet pääsivät loppumaan kesken. Ne kasvattivat kesän mittaan ihan hyviä lehtiruusukkeita, vaikka osa taimista kuolikin heinäkuun helteisiin sillä aikaa, kun reissasin. Suojasin kylvöksen nyt verkolla, sillä aiemman kerran, kun rikkaporkkanan taimia oli kasvimaalla, linnut nokkivat ne mukkelis makkelis, eikä yksikään taimi selvinnyt.
Ensi vuonna tulisi sitten kukkia! Minulla nämä eivät ole ikinä kukkineet kylvövuonna, ja kaksivuotinen porkkanan pitäisi ollakin.

Olin sekä tilannut että voittanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta arvonnassa liudan ihania perennansiemeniä, joista osa tarvitsi kylmäkäsittelyn. Ne kylvin aikaisin, maaliskuussa, jotta sain rasiat ulos saamaan kylmäkäsittelyä. Ne viettivät pari kuukautta kannellisessa minikasvihuoneessa. Toukokuussa alkoi ituja nousta ja sitten rasiat pitikin ottaa aina mukaan, kun kaupunkiin lähdin – en uskalla jättää näin pieniä taimia paria päivää pidemmäksi aikaa. Joko niitä tulisi kasteltua lähtiessä liikaa ja ne mätänisivät, tai sitten ne voisivat kuivua.
Pienemmässä rasiassa on vaaleankeltakukkaista 'Citrina' -niittyleinikkiä, jonka hyvästä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Sitä ei tahdo löytää Suomessa mistään taimitarhasta (paitsi että kuulin Sotkamon taimistolta, että siellä sitä on myös kasvatettu, joten varmaan jo ensi vuonna!). Taimeni olivat alkusyksyllä jo niin kookkaita, että pysyin istuttamaan ne maahan. Kasvatin ne yhtenä klimppinä koko ajan, siirsin vain koko satsin isompaan ruukkuun alkukesällä.

Olin talvella tilannut myös suvitulppaanin siemeniä, sillä luulin menettäneeni sen. Ilo ja hämmästys olivat melkoisia, kun sama kukka alkoi kesäkuussa kukkia ruskopenkissä, johon en ollenkaan muistanut sitä siirtäneeni. Tai kukan nähdessäni muistinkin hämärästi, että olin arvellut sen viihtyvän paremmin ruskopenkin aurinkoisissa oloissa.
Tulppaanit itävät yleensä vasta vuoden päästä kylvöstä, joten sekä suvitulppaanin että Nilan lähettämän matalan tulppaanin siemenet ovat kylvörasioissaan tällä hetkellä kylmässä eteisessä, jossa ne saavat viettää talven. Näin niillä ei ole niin karut olot kuin ulkona ja muistan tarkkailla, etteivät kylvökset kuivu, mutta ne saavat kuitenkin olla riittävän viileässä. Eteinen menee pakkasellekin sitten, kun pakkasta on enemmän kuin muutama aste. 
Samassa käsittelyssä ovat myös 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan ja 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan siemenet. Jännä nähdä, mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään.

Kylvin loput perennat vasta kesäkuussa eli kaikki ne, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä.

Keväällä huomasin sirkkalehdet edellissyksyllä kylvetyssä taimipurkissa, jossa oli Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin lähettämiä siemeniä kirjavalehtisestä 'Sunningdale Variegated' -isotähtiputkesta. Nostin purkin saunan varjosta taimikasvatuspöydälle, johon paistaa aurinko parin tunnin ajan ja se oli ikävä kyllä ilmeisesti liikaa: joka ikinen tähtiputken taimi ruskettui ja kuoli. Sen sijaan samaan purkkiin törkkäämäni maarianverijuuren siemen iti oikein hyvinkin ja pääsin istuttamaan sen preerialle syksyllä. Valkokukkaiset maarianverijuuret, joiden siemenet tilasin Saksasta, itivät myös hyvin ja istutin ne syksyllä muotopuutarhaan.
Tähtiputkien menettäminen harmittaa vietävästi, kun ne itivätkin oikein hyvin, mutta tällaista tämä on. Joskus äkillinen olosuhteiden muutos on juuri se, mitä taimet eivät kaipaa, vaikka kuvittelee nostavansa ne paremmin esille ja paremman hoidon ääreen.
Loput vihreät purkissa ovat rikkaruohoja ja keuhkosammalta.

Täytyy laittaa väliin kuvia onnistumisista, jotta harmittaa vähemmän ja tajuaa, mitä kaikkea onkaan onnistunut kasvattamaan. Hempukat tarhaidänunikot ilahduttavat parissakin paikassa, näiden siemenkasvatus onnistui tosi hyvin ja taimet tulivat kukkimisikään muistaakseni jo seuraavana vuonna kylvöstä. Hämmästyttävää, kun siemenet ovat pieniä kuin tomu.

Toinen yhtä ihanan värinen oli tulikukka 'Southern Charm', jolta kului kukkimiseen kolme vuotta kylvöstä. Mutta ihanaa kannattaa odottaa.

Sitten alkoi kesäkuussa kylvetyssä perennakennostossa tapahtua. Tämä on niin kutkuttava vaihe, vai mitä. Yksi kerrallaan alkavat siemenet turvota ja itää. Jotkin lajit itävät paremmin valossa kuin mullalla peitettynä. Tässä on valkokukkainen sinikatana 'Alba' parhaillaan itämässä. 
Hävikki on aina melkoista, minun hoidollani ainakin, mutta sain alkusyksyllä istutettua pienen tuppaan, jossa oli ainakin kaksi elävää sinikatanan taimea. Kuvasta voi nähdä, että niitä iti varmaan kaksikymmentä, mutta tällaista se aina on. En erottele taimia toisistaan ja kouli isompiin purkkeihin yksitellen, sillä se on vihoviimeistä näperrystä ja varma keino joukkomurhata taimia. Isompana tuppaana niistä yleensä jää henkiin joku keskimmäinen.

Puutarhassani kasvaa jo tavallisempi sinikukkainen sinikatana, mutta valkoinen on vielä kauniimpi sinisine silmineen. Kerran aiemminkin olin sitä kylvänyt, mutta silloin ei purkista noussut mitään.
Tämä sinikukkainen on Hernepensaskujanteen Jorin siemenestä kasvattama.

Sitten alkoi ituja nousta lisää ja lisää. Joka ikisestä purkista iti lopulta jotakin. Jotain myös kuolikin, reunuspietaryrtit ainakin menivät kaikki, vaikka itivät kyllä. En ymmärrä, miten sitä mainostetaan helppona ja joka paikkaan leviävänä; niin osto- kuin siementaimetkin ovat minulta kuolleet toistuvasta yrittämisestä huolimatta silmänräpäyksessä. 

Kylvän paljon heiniä, vaikka niitä löytyy taimimyymälöistä, mutta ei välttämättä mitään erikoisempaa. Tässä on niittyräpelö, jota kasvaa saarellamme kyllä luonnossakin, mutta tämän siemenet lähetti Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista. Moni puutarhabloggaaja onkin läsnä puutarhassani.

Tällä kertaa kylvöksessä on paria heinää, joiden talvenkestosta minulla ei ole mitään tietoa, täytyy vain kokeilla: toppojen sukuinen Koeleria vallesiana 'Mountain Breeze' ja vasuheinä Muhlenbergia capillaris. Keltalehtinen isopiippo 'Solar Flair' on oletettavasti aivan talvenkestävä. Heinien taimet eivät syksyyn mennessä olleet niin reheviä, että olisin uskaltanut niitä istuttaa, upotin vain taimipurkit maahan. 

Kylvöksessä oli myös ihanan punakukkaisen ritarinkannuksen taimia Nilan siemenistä, mutta ne itivät ja kasvoivat kituliaasti. Toivon kuitenkin, että edes yksi niistä selviää. Muutama vuosi sitten Romppalan Linda lähetti näiden sinisten ritarinkannusten siemenet ja kylvin ne silloin keväällä sisälle. Ne itivät loistavasti ja kasvoivat hyvin, olisi pitänyt kylvää myös Nilan lähettämät siemenet jo aiemmin ja paapoa niitä huolellisesti sisällä.

Etukäteen ei oikein tiedä, minkä kasvatus on helppoa ja minkä vaikeaa. Keltakaunokki oli todella helppo siemenestä kasvatettava, pääsin istuttamaan sitä useaan paikkaan ja ne tekevät joskus siementaimiakin. Taustalla on vaaleankeltainen nukkasalkoruusu, josta vain yksi taimi selvisi kukintaikäiseksi saakka.

Kun lähdin heinäkuussa reissuun, istutin taimipotit saunan pohjoispuolelle, kosteaan paikkaan varjoon. 
Biltemasta keväällä ostettu peltinen taimikennosto osoittautui loistavaksi. Purkeissa ei ole pohjaa, ja ne sai hyvin pidettyä sopivan kosteana alusvadillaan. Unohdin laittaa alle kastelumaton, mutta ilman sitäkin pärjättiin. 
Sitten, kun taimet olivat tämän kokoisia, pysyi purkkien multapaakku nostettaessa hyvin kasassa. Maahan laittamalla ne sai loistavaan multakosketukseen, joka takasi, etteivät pikkuruiset taimet kuihdu. Upotan ruukut aina hivenen verran maahan, varmuuden vuoksi, jotta ne varmasti pääsevät maayhteyteen. Mutta pienistä rei'istä ei aina voi tietää, tuleeko niistä kosteutta. Kun pohjaa ei ole ollenkaan, voi olla varma, että multakosketus on.

Istuttelin isompia taimia isompiin potteihin pitkin kesää. Etualalla se valkokukkainen sinikatana.

Näistä olen tavattoman iloinen: rusopunalatva 'Ivory Towers'. Tämän olen ostanut taimena ja se kuoli, sitten hankin siemeniä ja mitään ei noussut. Mutta nyt nousi! Tällä on valkoiset kukat ja lajikenimi niin ihanan Tolkien-henkinen, että tämä kasvi oli pakko saada.
Koulin taimia erilleen moneenkin ruukkuun, jopa yksittäin, tavoistani poiketen, mutta kun taimet alkoivat olla jo tosi kookkaita. Näistä riitti ystävällekin. Istutin syksyllä kaikki taimet maahan, vaikka eivät ne paljon tätä kookkaampia olleet. Ainakin joku niistä saa luvan selvitä hengissä.

Selviämistä jännittäessä katsotaan taas pari onnistumista. Preeriaväriminttu; tätä etsin monta vuotta, kunnes päätin kylvää itse ja se onnistui! Sittemmin löysin tätä Vakka-Taimen valikoimista ja Sotkamon Taimistolta. Sävy on todella kaunis vaaleanvioletti ja tämä sietää kuivuutta myös muita väriminttuja paremmin. Ihastuin ihan vain kukan sävyyn aikanaan Sissinghurstin puutarhassa.

Anun puutarha -blogin Pioni lähetti tämän tädykkeen siemeniä, kun olin sitä hänen blogissaan ihastellut. Siemenet itivät todella hyvin ja istutin kaikki taimet muotopuutarhaan, jossa niitä nyt kukkii siellä täällä. Ihanan sininen kukka. 
Sain tämän nimellä loistotädyke, mutta kukat ovat vähän pienet siksi, joten laji on yhä epäselvä, mutta se ei haittaa, pääasia, että kukka on erittäin mieleinen. Tädykkeitä on tuhottomasti ja moni lajike on lajien välinen risteymä, niistä ei ota erkkikään selvää.

Tässä vielä loppukesän tilanne: on punalatvaa, koristeheinää ja vaikka mitä. Etualalla näkyy Nilan lähettämistä siemenistä kasvanut kurjenmiekka, olisiko mätäskurjenmiekka, sillä siperiankurjenmiekat kasvoivat niin hyvin, että istutin ne jo elokuussa maahan.
Miten tässä malttaa odottaa kevääseen, kun palan halusta tietää, miten taimet selviävät talvesta!

Loppuun täytyy laittaa kuva yksi ihanimmista onnistumisista. Päivänpesän elämää -blogin Katja lähetti punalehtiruusunsa siemeniä, kun olin ilmaissut sellaista halajavani. Siemenillä kesti puolitoista vuotta nousta mullan pinnalle ja sirkkalehdiksi, ja siitä on viisi vuotta. 
Nyt puskista isoin on jo sen kokoinen, että se teki useita kukkia. Muut taimet ovat pienempiä – istutin ne peuraesteeksi tontin reunoille, missä ne eivät saa kastelua tai ympäröivän heinikon kitkentää, mutta löydän niitä kuitenkin joka kerta, kun paikoissa käyn, eli hengissä ovat. Ruusuthan ovat tavattoman sitkeitä juurruttuaan ja on vain ajan kysymys, koska nekin alkavat kasvaa ja kukkia.

Ihanaa, kohta pääsee tilaamaan taas siemeniä ensi vuoden kylvöihin! Onko siellä muita, joilla kevät on jo täysin vallannut mielen?


Isopiippo – Luzula sylvatica
Isotähtiputki – Astrantia major
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Maarianverijuuri – Agrimonia eupatoria
Mätäskurjenmiekka – Iris graminea
Niittyleinikki – Ranunculus acris
Niittyräpelö – Briza media
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkannus – Delphinium
Rusopunalatva – Eutrochium fistulosum
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinikatana – Catananche caerulea
Suvitulppaani – Tulipa sprengeri
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tulikukka – Verbascum
Tädyke – Veronica

33 comments :

  1. Kivoja onnistumisia. Floppeihin näissä kasviasioissa on tottunut ja varautunut, vaikka harmittavatkin. Sääli, että isotähtiputket menehtyivät. Omani kukki tänä kesänä tosi myöhään, enkä saanut siitä siemeniä. Jospa ensi kesänä olisi parempi tuuri.

    Jännästi joku kasvi ei toisella vihdy ollenkaan ja toisella sitä saattaa olla riesaksi asti. Reunuspietaryrttiä ostin 2016 kotkalaiselta kotipuutarhurilta. Sen jälkeen sitä ilmestyy pariinkin paikkaan joka kesä, vaikka olen myllännyt sen asuinsijoja. Matalana ja ahkerana kukkijana se olisi kiva kasvi nimensä mukaisesti reunustamaan penkkejä, mutta minulla kasvaa juuri siellä, missä itse haluaa.

    Onkohan noiden siemenestä itse kasvatettujen onnistumisen taika siinä, että ne tottuvat alusta alkaen tiettyihin olosuhteisiin ja pääsevät maahankin ilman pitkiä kuljetusmatkoja ja ties minkälaisia säilytysolosuhteita siinä ohessa.

    Ryhdyin eilen tekemään lavakaulusten kylvökarttaa. Jostain syystä heräsin tänään aamuneljältä ja ensimmäisenä mietin, miten järjestän ensimmäiset kylvöt tammikuussa, kun silloin kettiörempan vuoksi puoli huushollia on hyrskynmyrskyn. Onneksi voin valjastaa kellarin myös kylvöhommiin. Eli kyllä tässä kevät jo on vahvasti mielessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmittaa paljon, kun menin siirtämään isotähtiputkien kylvöruukun saunan varjosta enemmän aurinkoon. Mutta kun saunan edustalla purkkeihin kasvaa keuhkosammalkuori melkoisella vauhdilla, ja se joskus tukahduttaa pikku taimet. Ehkäpä uusi yritys, voihan siemeniä löytyä jostakin, teen tilauksen kumminkin tässä vuoden synkimpinä aikoina.
      Tänä kesänä onnistui tosi hyvin myös piikkiputki 'Miss Marble', kaksi kertaa olen sen taimena ostanut ja molempina kertoina se on kuollut melko nopsaan, mutta nyt pääsin istuttamaan kolme terhakkaa tupasta taimia maahan syksyllä. Olisi kivaa, jos ne tosiaan pärjäisivät ostotaimia paremmin. Voi olla, että esimerkiksi paalujuurisilla piikkiputkilla on taimipoteissa vaikeaa, kun eivät pääse kasvattamaan juurta kuten haluaisivat.
      Reunuspietaryrtin kanssa en vieläkään ole luopunut toivosta! Niitä on niin ihania erilaisia, keltalehtisiä tai sellaisia, joissa terälehdet ovat rullalla, jonkin sellaisen (tai kahdenkin!) siemeniä meinaan tilata myös. Täytyyhän sen nyt joskus onnistua!
      Muuten, taisit lähettää myös nuo 'Dara' -rikkaporkkanan siemenet, jotka nyt ovat kasvimaalla kasvamassa ♥
      Hih, no on sinulla todellakin kevät mielessä, kun neljältä aamulla ensimmäinen ajatus on kylvön järjestäminen! :-D Ihana kuulla. Jotenkin kommentistasi tuntuu, että kevät on jo paljon lähempänä.

      Delete
    2. Kiva, että sinulla on positiivinen kokemus taimien istuttamisesta tuppona maahan ilman niiden koulimista. Minimaalisen kokoisia taimia on hurjan vaikea koulia niitä vahingoittamatta. Itsekin olen siirtänyt isompaan ruukkuun tai maahan taimia isommin karsimatta. Luonto hoitaa sen tarvittaessa ja parhaimmillaan jättää muutaman rotevan kasvamaan.
      Oletko tilannut siemeniä Englannista brexitin jälkeen? Jos olet, niin miten on sujunut?

      Delete
    3. Kaipa siemenet luonnossakin karisevat joskus lähekkäin ja sitten niistä jotkut selviää, jotkut ei. Tuppona tulee vähiten häirittyä keskellä kasvavien juuria, ainakin ne selviävät ilman juurten katkeilua.
      Hassua, että kysyit, juuri tänään meidän kommenttien jälkeen ryhdyin googlettamaan Sunningdalen siemeniä. Menin nyt ensin katsomaan saksalaisen Jelitton sivuilla, mutta siellä ei ollut juuri sitä. Tosin ei minun ihan pakko ole saadakaan juuri sitä :-D Tilasin viime talvena Brexitin jälkeen Jelittolta, kun Britanniassa kaikki oli niin epäselvää. Jelitton sivusto on myös englanniksi saksan lisäksi. Siemenet ovat näköjään olleet erinomaisen hyvän laatuisia, kun itivät todella hyvin, mm. tuo punalatva ja se sinikatana, jotka eivät olleet aiemmin kylvettynä ja muualta hankittuna itäneet ollenkaan.
      Katsoin nyt sitten tänäänkin brittiläiset lempparimyyjäni Chiltern Seedsin ja Plant World Seedsin, mutta kumpikaan ei toimita EU-maihin, ilmeisesti homma on edelleen jotenkin epäselvä - Britannian ja EU:n välinen kauppasopimus, onkohan se vieläkään valmis?
      Googletin myös ruotsiksi ja ranskaksi, mutta vedin vesiperän Sunningdalen siemenien kohdalla. Joka tapauksessa löysin joidenkin mutkien kautta pienen brittiläisen myyjän nimeltä Special Plants (specialplants.net) ja sieltä voi tilata Suomeenkin. Pidin tilauksen pienenä, vain 5 pussia (kaikki siemenet 2 puntaa per pussi eli ei mitään kalliita, plus postimaksu 5 puntaa), jotta ei mene yli tullaus / alv -rajan, joka on kylläkin 22 euroa (tavaroiden määrä). Special Plantsilla on tavallaan suppea valikoima, eikä sivusto ole tehty kaikkien hienouksien mukaan mitä isoilla myyjillä on, mutta siinä sattui olemaan juuri kiinnostavia kasveja, joita olen etsinyt. Sunningdalea ei ollut, mutta ei se mitään, löysin muutaman muun herkun.
      Eihän Britannia sen kummempi ole kuin tilaisi mistä tahansa EU:n ulkopuolelta, mutta ärsyttävää on, että se nyt on EU:n ulkopuolella. Menetin paljon ihania tuotteita nettikauppaani tuossa samalla. Tai voihan niitä edelleen tilata, mutta tulisivat kalliimmaksi.

      Delete
    4. Kiitos, laitankin Jelitton muistiin.
      Brexitistä ollaan montaa mieltä, mutta minusta suurimpia häviäjiä siinä ovat britit itse. Ehkä he kuvittelivat palaavansa takaisin aikaan ennen EU:ta. Maailma on kuitenkin muuttunut melkoisesti, eikä paluu menneeseen ole kovin hedelmällistä. Yhteistyöllä päästään parempiin tuloksiin.
      EUn ja Britannian välinen kauppasopimus vahvistettiin huhtikuussa. Brittiläisiltä yrityksiltä vie varmasti aikansa saada kauppa sujumaan uusissa olosuhteissa.
      Ajattelinkin, että brexit vaikuttaa varmasti sinun ja monen muunkin briteistä tavaraa tilaavan toimintaan. Eivät ihmiset tilaa, jos hinta nousee korkeaksi tulli- ym. taksojen vuoksi.

      Delete
    5. Jelitto on hyvä, vanha ja luotettava, valikoimasta löytyy vaikka mitä.
      On aina jotenkin hämmentävää, kun ihmiset luulevat voivansa palata johonkin menneeseen aikaan. Toisaalta eivät britit ole koskaan kokeneetkaan olevansa varsinaisesti eurooppalaisia, joten brexitin kannattajien määrän ymmärtää kyllä.

      Delete
  2. Olin jo luovuttamassa kylvöt tälle talvelle, mutta kylläpä vaan tuo postauksesi sai innostumaan taas aiheesta. Tuo vinkki noista sinkkisistä kennoista vaikutti tosi hyvältä ja tilasin pari kappaletta. Minulla on itse kerättyjä siemeniä, mutta sain myös lahjaksi lukumummitoiminnasta orvokin siemeniä ja niitä ajattellin kokeilla. Tuo taimien yhdessä piräminen on minsutakin oaras ja helpoin keino siirtelyyn.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta mukavaa, että innostuit. Siemenkasvatus on niin kivaa, että se on arvo sinänsä ilmankin, että saisi taimia aikaan. Taimet, jotka pääsee istuttamaan ja aikanaan kukkivat, ovat sitten isoa bonusta päälle.
      Orvokit ovat ihania, ja mukava lahjamuisto sinulla. Orvokit saakin jo ihan kohta kylvää, parin-kolmen kuukauden päästä!

      Delete
  3. Ihania juttuja ja onnistumisia! Kiitos punalehtiruusu-vinkistä! Juurikin katselin sen kiulukoita ja kovasti haluaisin sitä lisätä pihallani joten taidan huomenna hakea siemenet talteen ja pistää ruukkuun talveksi. Toki sitä varmaan saisi lisättyä myös oksapistokkaasta? Luumuruusun siemeniä keräsin ja laitoin kasvamaan pari vuotta sitten yhden puun juurelle mutta eivät tainneet itää. Täytyy tarkistaa keväällä. Mongolianvaahtera ja japaninlikusterisyteeni tekivät kanssa siemeniä ja mun piti ne kerätä ja laittaa talveksi ruukkuun viime viikolla mutta unohdin. Täytyy huomenna katsoa jos löytyisivät lumen alta. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Punalehtiruusu kaiketi tekee siementaimia myös ympärilleen, näin olen kuullut. Mutta ehkä hanakimmin silloin, kun ympärillä on mullosta, siis istutusalue, josta löytyy vapaata multapintaa.
      Kokeilin itse pistokasta siitä aikanaan, mutta en onnistunut silloin. Ruusunpistokkaat kai pitäisi ottaa alkukesällä, näin olen ymmärtänyt.
      No voi ei, lumessako siellä taas ollaan! Mullakin on helmipihlajan ja yhden ruusun siemenet odottamassa kylvämistä.

      Delete
  4. Minulla oli tänä vuonna tosi huono menestys kylvöissä. Mietin että oliko syy siinä etteivät kellarissa saa talven aikana kunnon kylmäkäsittelyä. Pitäisi varmaan taas jättää kylvöt ulos styroksilaatikoihin ja haudata lumen alle mikäli sitä tulee. Taidankin heti alkaa kahlailemaan tuon Jelliton itsekin läpi😁

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, kai pitäisi olla alle +5 astetta. On harmillista, kun kylvökset eivät nouse! Mukavaa siemenshoppailua, se on miltei parasta, mitä sateisena marraskuun iltana voi tehdä.

      Delete
  5. Sinulla on siellä vaikka mitä itänyt ja kasvussa. Minulla omat perennan siemenet itivät tosi hyvin mutta sitten taimena alkoi kato. Loput istutin kasvulavaan ja jokunen on enää jäljellä. Yritän olla nyt kasvattamatta mitään perennaa ensivuonna ainoastaan hyötykasveja. Saa nähdä mitä minulla loppujen lopuksi sitten jäi kasvatuksesta se nähdään keväällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se onkin tosi harmittavaa, kun itää hyvin, mutta sitten kuolee. Sinun ihanat punakukkaiset ritarinkannuksesi itivät myös melko hyvin, mutta syksyyn mennessä oli ehkä vain yksi hengissä. Voi silti olla, että ensi vuonna taimipurkista nousee kumminkin enemmän taimia, niin on aiemminkin käynyt. Suurimman osan poteista upotin maahan, vain muutama oli sen verran isoksi kasvanut, että uskalsi oikein istuttaa. Valkokukkaiset tiibetinkatkerot itivät ja kasvoivat todella hyvin! Ja kaikki kolme lähettämääsi ukonhattua, ihanaa :-)

      Delete
  6. Sinulla on todella paljon onnistuneita kasvatuksia. Ei ole ihan helppoa. Olin jo kirjoittamassa, että olen täysin luovuttanut perennojen siemenkasvatusten suhteen. Muistinkin, että onhan minulla itse asiassa useammissa paikoissa kokeilussa pionien siemeniä ja vielä edellisen vuoden kokeilusta saattaa jokin itää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onhan onnistumisia tosiaan, mutta varmaan enemmän on epäonnistumisia, jos alkaisi miettiä, mitä kaikkea on tullut kokeiltua. Aniharva puu tai pensas on itänyt. Alkuvuosina en keksinyt taimipoteille hyvää paikkaa siksi aikaa, kun olin muualla, ja moni niistä kuivui. Kantapään kautta opittuja juttuja.
      Pionit ovatkin kivoja, niitä voi sitten putkahtaa!

      Delete
  7. Kiva postaus! Tulikukka on herkullisen värinen. Minulla on sinikatana 'Albaa' mutta tuo sininen puuttuu. On pitänyt jo pitkään etsiä senkin siemeniä.
    Perennojen siemenkylvöt ovat hirmuisen koukuttavia ja onnistuvatkin aika usein. Mieli teki jo kuukausi sitten kylvää joitakin lajeja, mutta maltoin vielä odotella. Syyskylvöissä kun on ainakin minulla ollut vähän kehnompi itämisprosentti kuin talvella. Syksyn ailahtelevat säät kai tuhoavat osan siemenistä. Nyt jos malttaisi odotella ainakin vuodenvaihteeseen saakka, niin pääsisi kunnolla kylvöpuuhiin ja kylvökset saisi laittaa suoraan hankeen pariksi kuukautta. Pahimpaan kylvötuskaan ripottelin vuosien aikana kertyneitä varastoja vähemmäksi suoraan kukkapenkkeihin emokasvien juurelle. Kerään usein yksittäiskappaleista siemeniä varmuuskopioiksi, jos ainoa yksilö sattuisikin kuolemaan talven aikana. Sitten kun taimia on puutarhassa tarpeeksi, siemenet joutaa hävittää.
    Eli kyllä, kevät alkaa jo puskea mieleen jopa näin syksyn pimeydessäkin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi, minultahan sen sinikukkaisen sinikatanan siemeniä saat, harmi, ettei tullut aiemmin puheeksi! Olen juuri nyt mantereella vaihtamassa talvirenkaita, mutta tsekkaan heti, kun kotiudun, että onko siemeniä vielä jäljellä, ja sitten lähetän, jos on.
      Perennojen, puiden ja pensaiden kylvöt on oikeastaan ainoita, joita voi harrastaa, kun asuu kahdessa kodissa. Ei mitenkään voi kuskata esikasvatettavia mukanaan ees taas :-D Siksi jätän perennojen kylvöt aina kesään, enkä aloita aikaisin keväällä kuin nuo pakolliset kylmäkäsiteltävät. Syksyssä on tosiaan riskinsä, lämpötilat voi olla mitä vain. Tänä vuonna tuo maaliskuun kylmäkäsiteltävien kylvö onnistui niin hyvin, että taidan tehdä samoin jatkossakin.
      Tuo on tosi hyvä vinkki kerätä varmuuskopioita! Ja kyllä, selvästi olet tiukasti kiinni seuraavan puutarhavuoden suunnittelussa :-D

      Delete
    2. Luulen, että sinisen sinikatanan siemeniä saattaisi kyllä löytyä siemenhyllyiltäkin, jos vain muistaisi sillä silmällä keväisin tutkia. Asia on tullut aina vasta siinä vaiheessa mieleen kun valkoiset katanat kukkivat :D Lämpimästi kuitenkin kiitän sinua, jos sinulla on ylimääräisiä siemeniä ja viitsit niitä vielä lähettääkin. Mielelläni lähettäisin myös sinulle vastalahjaksi siemeniä, jos varastoistani vain löytyy jotain sellaista mitä sinulla ei vielä ole.
      Minäkin kylvin viime keväänä osan perennansiemenistä vasta maaliskuussa ja hyvin onnistuivat. Eikä tarvinnut pyöritellä niitä kylvöksiä sisällä kevään taimirumban jatkona kun ne pärjäsivät alusta pitäen ulkona. En vain millään malta jättää kaikkia kylvöjä niin myöhäiseksi :D
      Heitin sinulle muuten haasteen, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Delete
    3. Voipi olla kaupoissakin, mutta jos vain kasvissani on vielä siemeniä kiinni, pistän sinulle tulemaan. Juuri nyt en keksi mitään vastalahjaa, paitsi että voisit lähettää sellaisen ihanan lemmikkimeren siemeniä kuin uusimman postauksesi kuvissa. Mutta vain sillä ehdolla, että ne kasvavat ja leviävät kanssa :-D
      Kaikki taimirumbaa vähentävät toimenpiteet ovat tervetulleita!
      Voi kiitos ihanasta haasteesta ja hyvää isänpäivää teidän perheen isukeille!

      Delete
    4. Pistetäänpä muistiin, että kerään ensi kesänä lemmikkien siemeniä. Niitä ei ole nimittäin tullut kerättyä talteen kun leviävät muutenkin kuin rikkaruohot :D Taimia löytyi kesällä jopa kivikkorinteestä vaikka luulisi sen olevan niille aivan liian kuiva ja paahteinen paikka. Ainakin niiden luulisi olevan siis hyvin sopeutumiskykyisiä perimältään. Laitan tulemaan sinulle ensi kesänä vähintään siemeniä ja vaikka taimiakin, jotta saisit sinäkin oman lemmikkimeren. Kiitos!

      Delete
    5. Olisi tosi kivaa saada sinun lemmikkiesi jälkeläisiä, mutta ei stressiä! Juuri tuollaisia leviäviä ja sinnikkäitä tarvitsen ;-)

      Delete
  8. Nyt on pakko ihan rehellisesti tunnustaa, että ei ole vielä kevättä rinnassa 🙄

    ReplyDelete
  9. Tämä postaus oli virkistävä ja toi mukavaa fiilistä harmaisiin päiviin. Oli mahtava lukea myös noita kommentteja. Vaikka komppaan Sartsaa, niin postauksen myötä ajatukset kiitivät kevääseen. Kiitos vinkeistä ja ideoista ♡

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevät on vuoden ihanin aika ja sitä kelpaa fiilistellä jo puoli vuotta ennen ;-)

      Delete
  10. Juttu oli niin inspiroiva, ja todellakin tuli kevätfiilis! Sinulla on aivan mielettömät siemenkylvökset, en tajua miten jaksat tuon kaiken. Olen ihan äimänä, että olet ruusunkin saanut kylvettyä. Todellakin saat olla ylpeä! Minulla kukoistaa se ihana kylvämäsi taimi, jonka nimeä en nyt kuollakseni muista...hennon vaaleanpunainen kukka sillä, kukkii pitkään. Sen sijaan se hopea-alpi katosi nyyh. Ei ehkä kestä Suomen talvea. Niin nätti tuo unikko ja tulikukka, mitkä söpöt pastellivärit. Hirmuinen polte olisi jo tilata siemeniä, mutta kaikki mitä haluaisin on loppu. Kai näidenkin sesonki alkaa kunnolla vasta sitten uudenvuoden jälkeen...Onko Sinulla jo pitkä lista mitä aiot kylvää ensi keväänä/kesänä?

    ReplyDelete
  11. Ai niin vielä; oletko kokeillut kylvää kirsikoita? Yritin Prunus aviumin siemenillä, ei tullut mitään. Mutta olenkin superhuono kaikessa tuollaisessa. Pitää tutkailla jos tämä talvikirsikka tekisi siemeniä! Tehdään sulle oma kirsikkapuu. Saksasta saa muuten ebayn kautta tilattua tätä talvikirsikkaa, jos innostut...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että tuli kevätfiilis! Voi, eihän esim. ruusun kylvämisessä ole mitään jaksamista, sen kun pistelin muistaakseni halkaistut kiulukat purkkiin (en edes jaksanut erotella niitä hedelmälihasta) ja purkki maahan, johonkin, jossa näkee, jos ne itävät. Enpä ole ikinä kirsikkaa kylvänyt. Useimmat puut, joita olen yrittänyt kylvää, eivät ole onnistuneet. Nyt jännitän, onko yhdestä purkista, johon toissa vuonna kylvin loistomagnoliaa, todellakin noussut magnolia vaiko raita. Niitä on yllättävän vaikea erottaa... ja raita nousee kutsumattomana vieraana aika monestakin taimipurkistani ;-D
      Olisiko se hennon vaaleanpunainen purppurakannusruoho Canon Went? Se on loistokasvi, sietää kuivaa mainiosti ja tuottaa siementaimia. Hopea-alpi oli ehkä se Beaujolais? Se taisi olla kaksivuotinen, yhyy. Viime talvena löysin vielä yhden lehtiruusukkeen, mutta se kuoli kevääseen mennessä, ehkä se muuten tuottaisi siementaimia, mutta ne eivät tosiaan selviä talvestamme. Todella ikävää! Olisi pitänyt kerätä siemeniä talteen kumminkin. Voisihan sitä toistekin yrittää, oli niin päheän näköinen kukka.
      Voi voi harmi, että on siemenet loppu! Ehkä varastot täydentyvät vuodenvaihteessa, toivottavasti! Minulla ei ole listoja, menen sen mukaan, mitä löytyy ja millä tuulella satun olemaan. Päässä on ikuisesti lista kasveista, joista olen haaveillut. Tilasin jo tän jutun kirjoittamisen innoittamana muutamaa laatua Englannista. Tuhannet kiitokset talvikirsikkavinkistä!!

      Delete
  12. Olipas mielenkiintoinen postaus! Siemenkasvatus on lähellä sydäntäni ja kuten sanoit, koskaan ei voi tietää etukäteen miten onnistuu.
    Ainakin minulle juuri ne itse kasvatetut perennat ovat niitä mieluisimpia. Kylmäkäsittelysi onnistui minusta oikein hyvin. Seuraava vaihe onkin sitten monesti se haastavin eli taimen kasvatus isommaksi. Ehkäpä niitä tulee hoidettua vähän liikaakin, sillä huomaamatta itsestään kylväytyneet taimet selviät usein täysin ilman hoitoa. Mutta jännää ja mielenkiintoista siemenkasvatus on.
    Upea tulikukka kasvoi siemenistä:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siemenkasvatuksessa on aina jännitysmomentteja eikä mitään saa ilmaiseksi. Mutta toisaalta ne haasteet tekevät kai siitä niin koukuttavaa ;-) Usein käy juuri noin, että itää, mutta sitten taimet menehtyvät. On suuri onni voida istuttaa omat terhakat, hyvin kasvaneet taimet puutarhaan.
      Tuo tulikukka on juuri esimerkki niistä, joita oli elossa enää yksi siinä vaiheessa, kun pääsi istuttamaan. Onneksi sentään tuo yksi! Ja toivottavasti se tuottaa siementaimia.

      Delete
  13. Siemenkokeilut ovat ehkä parasta puutarhanhoidossa. Valmiit taimet on joku muu kasvattanut, mutta jos saat itse kylvämäsi kasvin itämään tai omassa puutarhassa ilmestyy siementaimi, niin voi, sitä riemua! Punalehtiruusu ja jouluruusu muistuttavat alussa kovin paljon toisiaan ja minulla kasvoi pitkään jouluruusu punalehtiruusun juurella. Ruusun siementaimia on vaikka kuinka paljon, ihan niitä tietoisesti hävitän, sillä yksi kookas punalehtiruusu minun puutarhassani riittää hyvin. Mutta jouuruusun siementaimia etsin vimmatusti. Nyt niitäkin on onneksi jo muutama. Tulikukat olen kasvattanut siemenistä, samoin ritarinkannukset, mutta moni muu on jättänyt kokonaan ilmestymättä, vaikka kuinka luotettavasta taimistosta niitä olen hankkinut. Joten ei aina voi onnistua ja se tästä hauskaa tekeekin:) Tulikukka Southern Charm on aivan ihana väriltään! Toivottavasti saat siitä uusia ihania taimia puutarhaasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanasti innostut siemenkasvatuksista! Noin se juuri on, että aivan suhteeton riemu nousee, kun pikkuriikkinen itu pistää mullasta :-D
      Onpa tosiaan vähän huono paikka jouluruusun siementaimille kasvaa punalehtiruusun alla, mistä siementaimia joutuu kitkemään. Siinä maata myllätessä nuo ilmeisesti hidaskasvuiset taimet herkästi menehtyvät.
      Punalehtiruusun ympärille ei tosiaan kaivata mitään punalehtitiheikköä, minullekin riittää tuo yksi ruusu tuohon kohtaan, joten kitkentää tulevina vuosina tiedossa, nyt kun se on jo kukintaikäinen.
      Onnistuminen on usein kiinni ties mistä, mitä ei ole osannut ajatella. Minäkin toivon uusia Southern Charmeja - ja nyt kun palasin kotiin, aionkin käydä vilkaisemassa, olisiko siinä siemeniä ottaa talteen, varmuuskopioiksi, kuten Hiidenkiven Minna osuvasti ilmaisi.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!