Seuraava oli huti

 Koska kukkii -haasteen kolmas arvaukseni meni pieleen. Sen olisi pitänyt kukkia eilen.

Isokäenrieska kuvattuna eilen illalla, kun olin tullut kotiin. Ei se varmaan ollut kukassa ollut päivälläkään, heh!

Kotiinpaluu oli hidas, sillä meidän yhteysaluksemme on vuosihuollossa telakalla. Korvaava alus on vanha, se oli meillä yhteysaluksena silloin, kun ostin tämän talon 2006. Se on seissyt pari vuotta käyttämättömänä ja tämän viikon aikana onkin yksi sun toinen asia prakannut. Eilen oli moottorin hätäpysäytin jumissa. Miehistöltä kului kaksi tuntia saada moottori käyntiin, mutta onneksi se lopulta onnistui. 

Taksiveneestä oli jo puhetta, mutta olisi ollut melkoinen operaatio roudata kattoon asti lastatun auton sisältö veneeseen, vaikka olisin tietysti jättänyt osan autoon – mutta kissat, osa puhtaista pyykeistä, ruuat, kameralaukku ja tietokonetarvikkeet muodostavat jo melko lastin. Autot olisi sitten toimitettu laivalla saariin, kun se olisi saatu taas käyntiin. 

Saaristoelämässä ei ole yhtään tylsää päivää! No – on niitäkin joskus, tai riippuu, mitä pitää tylsänä ja mitä kiinnostavana. 

Valitettavasti illalla kotiin palatessani yllätin metsäkauriin pihalta ja se on popsinut kukkia ja versoja aika paljon, mutta ei niistä tässä sen enempää. Mennään vaikka katsomaan alppipenkin tilanne, se kun on suojattu verkoilla jyrsijöiden takia – sieltä ei kauris onneksi päässyt popsimaan mitään.

Siellä ovat Fritillaria sewerzowiit nousseet.

Ikävä kyllä kauris on popsinut lähes kaikki punakukkaisten pystykiurunkannusten kukkavarret, mutta alppipenkkiin viime syksynä istutettu erikoisuus on sekä verkon suojissa että vielä hyvin matala. Tuo etualalla oleva maanmyötäinen ruusuke on Corydalis glaucescens 'Kashgarica'. Taustalla kukkii 'Yalta' -krookus.

Nimi glaucescens viittaa harmaan- tai sinertävänvihreisiin lehtiin. Niiden vuoksi tämän tunnistinkin – tai ainakin luulen tunnistaneeni. Toivottavasti se myös kukkii. Laji on kotoisin vuoristo-olosuhteista Kirgisiasta. Istutin tämän ensin aivan vääränlaiseen paikkaan; vasta sen jälkeen luin, että se vaatii hyvin kuivaa kesää ja karuja oloja muutenkin. Tuli äkkisiirto alppipenkkiin!

Alppipenkin menestyjistä yksi on ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados. Kuva näyttää, kuinka se on kärsinyt talvesta ja silti vihertyy mukavasti.

Scilla roseniin nuput ovat kääntymässä alassuin valmiina kukkimaan. Vieressä edelleen kukassa kevätkurjenmiekan kaukasialainen muoto. Tämä on se tupas, joka aloitti kukinnan myöhemmin. Ensin aloittanut on jo kuihtumassa.

Juuri, kun olin lähdössä kaupunkiin, alkoi ensimmäinen 'Spot On' -kurjenmiekan kukka avautua. Tämä on jännä lajike, jonka ulompien kehälehtien kärjet ovat mustanpuhuvan violetit. 

Vaikka on ollut kylmää, on niitä nyt enemmän kukassa. Tällä lajikkeella on melko kapeat ulommat kehälehdet, mikä johtunee vahvasta kevätkurjenmiekkaperimästä; voi olla, että tämä onkin puhtaasti kevätkurjenmiekka. Vanhemmat selvitin, mutta siitä eteenpäin sukuselvitys on haasteellisempaa. Sieltä näyttää löytyvän kevätkurjenmiekan var. bakeriana -muunnosta useastakin polvesta.

Taustalla on 'Yalta' -krookuksia. Niille ei kelpaa vajaatehoinen aurinko. Olen huomannut, että ne avaavat kukkansa vain, jos taivaalla ei ole yhtäkään pilvenhattaraa eikä minkäänlaista utua.

Vanha reikäinen villatakki suojaa laukkaneilikoita: olen huomannut, että ne menehtyvät takuuvarmasti kevätaurinkoon, jos en suojaa niitä.

No niin, lumisadetta odotellessa – täällä taivas vetäytyy välillä harmaaseen pilveen enteillen kai huomista lumentuloa.

Isokäenrieska Gagea lutea

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata