Mainio päivä

 Täyttä puutarhaelämää! Työlistalla oli oikeastaan olohuoneen uusi hylly kirjoille, mutta kun huomasin sen kaipaavan vielä yhtä maalikerrosta, pääsinkin sutimisen jälkeen pihalle. Jes!

Tämän parempaa ei olekaan. On kevät! Poistin viimeiset villat arkojen kasvien päältä – aika näyttää, nousevatko latva-artisokat ja pronssifenkoli. Ihme on, jos nousevat, tällaisen talven jälkeen.

Mutta kaikenlaista muuta nousee!

Voi hitsi. Kasvimaan kulman penkissä kirjavalehtistä tyräkkiä suojannut villa peitti kokonaan alleen myös pystykiurunkannus 'Azovin' sekä lumikin. En yhtään muistanut niitä!

Villaa ei oikein saanut irti kasveista tuhoamatta niiden latvoja, joten voi olla, että kukinta meni siinä, tai ainakin osa siitä. 

Siitä tyräkistä ei vielä pysty sanomaan juuta eikä jaata. Keskitalvellahan siinä oli vielä vihreät lehdet, kun kurkistin, mutta sen jälkeen on talvea podettu vielä kolme kuukautta. Kasvi on ihan ruskea, leikkasin sen nyt matalaksi, ja aika näyttää, nouseeko tyveltä mitään.

Taustalla kohoaa komea keisarinpikarililja 'Ruduke'. Sen ympärillä kukkivat ystävän lähettämät puistolumikellot. Yksi Camassian versokin sieltä jo nousee.

Keltakukkaisen keisarinpikarililjan versot ovat kokonaan vihreät, niistä puuttuu punerrus. Taustalla näkyy myös mukava asia.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes', jota metsäkauris verotti, on nostanut uusia nuppuja kukkaan ja lisää tulee!

Myös minikoivikossa on uusi lehtosinivuokko puhjennut kukkaan syödyn tilalle. Tässä on liila sävy, se syöty on vähän punaisempi.

Eivätkä kauriit onnistuneet tuhoamaan edes kaikkien punaisten pystykiurunkannusten kukintaa, sillä näitä ruusu-heinätarhan uusia yksilöitä ne eivät huomanneet.

Mikä ihana väri!

Luonnon pystykiurunkannusta täällä riittää. Istutettuani punakukkaisia lajikkeita on puutarhan villi valikoima tuottanut jonkin verran purppuraisia siementaimia. Tässä on kiva vastaväriyhdistelmä kiurunkannuksen ja sen takana versovan valkokukkaisen lehtoakileijan välillä.

Kuten keisarinpikarililjan versoista, myös lehtoakileijasta voi nähdä kukan värin heti lehtien puhjetessa. Tai ainakin siitä saa jotain osviittaa. Valkokukkainen on näin vaaleanvihreä.

Yhtäkkiä huomasin rusokoiranhampaassa jo ensimmäisen kukkanupun! Miten nopeaa – eihän siitä ole kuin pari päivää, kun huomasin koko lehtipiipot ylipäätään. Nyt lehtiä nousee jo useassa paikassa.

Uusi puutarhavaja tuottaa iloa joka päivä, kun käyn hakemassa tarvikkeita tai huoltamassa sisällä talvehtineita kasveja. Niiden suhteen onkin pienoinen kato, kun oli niin kylmä talvi ja sisälämpötilani käväisi pakkasella. Ja ylipäätään lattiat ovat olleet tavallistakin kylmemmät juuristoille, kun iso osa ruukuista on lattioilla.

Oli niin ihana, kirkas auringonpaiste, että en yhtään nähnyt, millaista kuvaa olin ottamassa hämärästä vajasta – kuva meni vinoon, se kuvastanee ihanaa auringonpaisteista päivää. Linssikin oli vähän väärä, kun kamerassa oli zoomlinssi, en saanut yleiskuvaa.

Scilla rosenii avasi ensimmäiset kukkansa tänään. Tämä kasvaa alppipenkissä, joka lienee vähän liian kuiva, mutta onneksi tämä aarre on toistaiseksi selvinnyt. 

Päivänpesän Katja huomasi nuppujen olevan kauniisti liukuvärjättyjä. Myös avautuneissa kukissa on ihana väritys, ne loistavat pikkuruisten lamppujen lailla.

Löysin myös ihanan, erikoisemman Gold Laced -esikon, jota olin jo ehtinyt etsiä. Kuvan esikot eivät liity tapaukseen. Nämä ovat etelänkevätesikoita, jotka ovat kevätesikon lailla ainoita, jotka tosissaan täällä viihtyvät. 

Etelänkevätesikko on niin aikainen, että joskus olen löytänyt sen ensimmäiset nuput tammikuussa. Tänä vuonna huhtikuussa! Semmoinen talvi ja kevät.

Tällaisena päivänä ei voi kuin nauttia siitä, että on elossa. Tämä on ihmisen (ja kissan) parasta aikaa!

Seuraava ilonaihe löytyy kurjenmiekoista. Vaikka metsäkauriit verottivat näistä suurimman osan, on nyt puhjennut kolme uutta kukkaa. Lajista tai lajikkeesta ei tietoa, tuli väärä lajike.

Ja sitten vielä tämä asia. Ransusta vasemmalle istutin viime kesänä 'Straffan' -lumikellon. Se ei noussut. Nyt varustauduin lapiolla, kun halusin istuttaa siihen myös ihanaakin ihanamman vihreäkukkaisen 'Francesca' -esikon, jollaisen onnistuin hankkimaan (minulla oli sellainen joskus vuosia sitten, mutta se kuoli). Lisäksi en enää kestänyt epätietoisuutta lumikellon kohtalosta.

Maasta nousi lumikellon nuppuja ja ihmeellinen pitkulainen... pala, jossa ne olivat jotenkin kiinni. Tarkistin – en ollut onnistunut katkomaan varsia irti sipuleista, luojan kiitos. Mutta mitä ihmettä?

No se pala oli lättyyn mennyt pyörylä katiskaverkkoa, jonka suojiin olin pari lumikellon sipulia istuttanut, sillä tässä(kin) on myyriä. Verkko sipuleineen varmaan ajautui syvemmälle, kun kitkin jättikokoisen juuren tekeviä karstaohdakkeita tästä aiemmin keväällä. Murjoin silloin maata vähän liiankin voimallisesti.

Nyt lumikellot ovat taas pinnalla, toivottavasti kalpeat maan uumenissa kasvaneet kukkanuput pystyvät avautumaan ja kasvit muutenkin selviävät tästä mullistuksesta!

Kuten lumikelloja, talventähtiäkin nousee vielä lisää ja lisää, näin myöhään keväällä! 

Pohjattomassa ämpärissä on viime kesänä tekemäni kylvös leijonankitoja. Halusin vain nakata siemenet maahan, mikä oli typerä ajatus keskellä kesää, sillä ne eivät ehtineet tulla kukkaan syksyllä. Kaivoin yhden taimen sisälle, mutta se on ollut kuolleen näköinen jo kuukausia. Sen sijaan kun keskitalvella kurkistin ämpärin päälle kasaamieni lehtien, säkkikankaan, pakkaspeitteen ja vielä senkin päälle asetetun vanhan fleecetakin alle, oli siellä aivan vihreitä leijonankitoja!

No, kuten tiedämme, siitäkin on kolme kuukautta... talvi vain on liian pitkä aroille kasveille. Kyllä ne kestäisivät pari kuukautta vällyjen alla, mutta puoli vuotta menee jo liiallisuuksiin ja ymmärtäähän sen. Jos noista nyt jotain vihreää versoo, on se maailman kahdeksas ihme.

Mutta hei, kaikenlaiset kokeilut kuuluvat lajin luonteeseen, vai mitä.

Etelänkevätesikko Primula elatior

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätesikko Primula veris

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Puistolumikello Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Talventähti Eranthis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsylvanica