Friday, 26 April 2024

Ne lisääntyvät kuin puput

 Ensin oli kaksi pupujussia.

Verenpisaran pikku taimi on hyvin suojattu nälkäisten pupujen varalta.

Pääsiäisen jälkeen meininki oli tämän näköinen! Saa nähdä, montako pääsiäiseläintä pöydällä kohta on.

Muutkin lisääntyvät. Meillä alkaa taas olla melkoiset laumat valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Valkohäntiä en ollut nähnyt koko talvena kuin äärimmäisen harvoin, mutta viime päivinä niitä on kulkenut viiden lauma tässä kylällä – ja minunkin pihallani. Ystävän pihassa niitä oli seitsemän. Ja meidän pienellä saarellahan on useita laumoja, siinä ei suinkaan ollut kaikki.

Niinpä otin käsittelyyn viimeiset paikat, joista ne vielä pihaani pääsevät. Portista oikealle olevan säleikön alta oli tullut pienempiä metsäkauriita, laitoin siihen verkon ylhäältä maahan asti. Saman päivän iltana katsoin olohuoneen ikkunasta, kun harmistunut metsäkauris yritti tulla siitä, vaan ei enää päässyt.
Mutta sen jälkeen pihassani olikin vasta oikea sorkkajalkojen myllerrys, jäljet olivat taltioituneet tiistaina sataneeseen lumeen. Raskain mielin otin viimeiset keinot käyttöön. Kiinnitin porttiin tukevaa verkkoa. Enää ei mahdu pieni kauris tuolta lautojen välistä. Ei kyllä kissakaan.

Harmittaa vietävästi, sillä kaikki nämä verkot ja nauhat eivät todellakaan kaunista kylämaisemaa.
Taustalla näkyy naapurin omenatarha, sekin kaksimetrisen aidan sisällä, muuten ei ole mitään järkeä omenapuita kasvattaa.

Muutama vuosi sitten sain varastoaan siivoavilta saarelaisilta monta rullaa vanhaa tukevaa verkkoa, joka on vain metrin korkuista, mutta se toimii hyvin estämään kauriiden pääsyä risu- tai rima-aidan ali. Se on niin jäykkää, etteivät ne saa sitä kohotettua. Rullista riitti monelle kymmenelle metrille.
Ransu demonstroi, kuinka ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Kissoilla alkaa olla vähissä paikat, joista ne pääsevät pihasta ulos. Jouluruusun takana on pätkä ilman verkkoa. Keppien välissä on kissanmentävä kolo.
Mustilla riitti ihmettelemistä, kun kylätien varren portista ei enää pääse.

Tämän portin päällä oli aukko, josta uskon kauriiden aika helposti loikkaavan. Lumeen taltioituneista jäljistä oli vaikea päätellä mitään varmaa, kun lumi oli keskiviikkoaamuna jo sohjoa eikä sitä kovin paljoa alun perin ollutkaan. Talvella tästä ei ole tultu, mutta viimeisten parin viikon aikana paine on selvästi lisääntynyt, kun ne ovat hoksanneet kaikki maasta nousevat makoisat sipulikukat.

Minulla oli yksi ylimääräinen vanha harava ja ideoin sen portin ylle jo toissa vuonna, mutta matka ideasta toteutukseen vie ainakin minulta yleensä melko pitkän ajan. Toteutus oli kuitenkin äärimmäisen helppo: pari pitkää naulaa viistoon ja harava niiden varaan. Toisessa päässä varsi on lisäksi köynnöskuusaman paksujen versojen alla. 
Toki jos valkohäntä päättää loikata tätä päin, menee jotakin rikki, sillä peura on niin painava. Harmillisesti ne rikkovat aitoja ja portteja juostessaan päin. 

Pari yötä on nähdäkseni mennyt ilman peura- tai kauristuhoja näiden toimenpiteiden jälkeen. Toivottavasti tilanne jatkuu rauhallisena. 

Ei tämä mukavaa ole, verkot ja nauhat ovat todella rumia ja tuntuu ikävältä elää kaksimetrisen aidan sisällä kuin rikollinen. Mutta ilman aitoja ei kannata puutarhaa pitää, kun kauriita on näin paljon. 

22 comments :

  1. Se on kyllä harmillista että sekä peurat että metsäkauriit ovat niin paljon lisääntyneet. Ovathan ne pieninä söpöjä mutta silti olen sitä mieltä että niitä pitäisi metsästää enemmän ja vapaammin. Metsästäjille se ei enää täällä Varsinais -Suomessa ole harrastus vaan ennemminkin jo työ. Tiedän että moni on eri mieltä mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni ja luulisin kuitenkin että moni muukin on samaa mieltä. En tiedä onko teidän saaressa viljelijöitä mutta tuskinpa siellä mikään onnistuu ilman aitaamista kun eläimet syövät kaiken. Susia pakoonhan niitä tulee mantereelta. Ilvekset onneksi lisääntyneet mutta eivät nekään pelkästään kauniita jahtaa. Jaksamista sinne karsinaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä tosi harmi. Olisihan tähän toki sellainen vaihtoehto, että ajaisi ruohonleikkurilla koko pihan sileäksi eikä harrastaisi mitään istutuksia tai kasvimaata.
      Kiitos täältä karsinasta :-D

      Delete
  2. Olen aivan samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa noista, sanotaanko nyt, kannanhoidollisista toimenpiteistä. Olen kuullut ystäviltäni miten kaikki mahdollinen omenapuista alkaen on syöty. Sen lisäksi tontilta löytyy ilveksen raatelema jäniksen raato, suden tappama peura/ kauris. Koirat ja kissat murisevat ja sähisevät tuijottaessaan iltaisin jonnekin pimeään. Kun ruokaa kerran on, tulevat pedot perässä. Voimia sinulle ja kiitos ihanista postauksistasi kunhan se kevät sieltä taas tulee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Villin luonnon keskellä on vaikea löytää sopiva tasapaino puutarhanhoidon kanssa. On tämä hassua, sillä tietysti luonto on ykkönen ja meidän ihmistenkin elinehto.
      Kiitos, mukavaa kevään jatkoa sinullekin!

      Delete
  3. Järeät keinot käyttöön. On ihme elleivät pysy nyt poissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitten, kun ne tosissaan haluavat, aina ne jostain pääsevät, ellei vastassa ole kolmimetrinen tiilimuuri.

      Delete
  4. Pelkään paljon, että jossain vaiheessa minulla on sama edessä. Tänään illalla näin kaksi peuraa tai kaurista viereisellä pellolla, poika sanoi nähneensä ne siinä tällä viikolla joku aamu. Turhan lähellä ovat, puutarhaan on vajaa 100 metriä matkaa. Enpä siis ota vielä verkkoja pois.

    Tuo on oikeasti ihan hirveää, minusta ne voisi hävittää kokonaan tai pitää kannan erittäin niukkana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannan tiheydestä se on varmaan kiinni. Sitten, kun niitä alkaa olla paljon, tulevat ne ovista ja ikkunoista – kirjaimellisestikin. Toivottavasti ne paikalliset kauriit pysyvät kaukana puutarhastasi!

      Delete
  5. Pidän peukkuja, että nuo tiivistykset toimivat! Eipä juokse yllätysvieraitakaan ihan mistä sattuu ja jokainen ymmärtää, missä pihasi rajat kulkevat... Aitasi ei onneksi ole mikään berliininmuuri, ainakaan vielä. Sinne näkee kuitenkin vielä muualtakin kuin avaimen reiästä. Alkavat lohdutuksen sanaset loppua, nyyf. Musti-parkakin joutuu ihmettelemään.
    Sitä odotellessa, että niiden kantoja harvennettaisiin siis kunnolla.
    Pääsiäiseläinasetelmasi on söpö.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :-D Vaikuttaa siltä, että yö on taas ollut peuraton. Kaksi kurkea, ei kaurista, tepastelee tuossa kylätien toisella puolella naapurin pihalla.

      Delete
  6. On se harmi ja surku, kun noin runsaasti noita peuroja ja kauriita on. Riistakeskuksen ois viimestään nyt puututtava tuohon asiaan. Tuhojaan tekevät runsaasti puutarhoissa ja pellolla ja metsissä. Entäs liikenne. Tiällä ei vielä riesaks asti oo, joitakin kauriita näin talavella. Toivotaan siun suavan pitävät aijat ja kauniitten kasvijesi säilyvän vastasuuvessa iliman rumia verkkoja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niistä paljon harmia viljelyksille, metsille, metsän marjoille ja sienille ja tieliikenteelle. Kotipuutarhurit joutuvat linnoittautumaan parimetristen verkkojen taakse.
      Tänäkään aamuna ei ole uusia tuhoja, mutta huomasin kohdan aidassa, josta saattaisin yrittää jos olisin kauris. Niinpä vedän tässä työhaalaria päälle ja menen tukkimaan sen.

      Delete
  7. Kivipellon Saila27 April 2024 at 11:21

    Todella surullista katsottavaa! Kauriiden ja peurojen määrä on lisääntynyt todella paljon ja kyllä jos kauriskin tekee kaksois- tai kolmoisvasat niin kyllä niitä sikiää ja luulisi nyt että luonnossakin olisi syötävää! Toivottavaa toki olisi että toukokuisia pukkijahteja järjestettäisiin enemmän kannan vähentämiseksi, täältä meiltä ainakin metsästäjiä sinne saarille on tulossa jahtiin, osa jahtaa täällä meilläkin, vaikka karhujen läsnäololla on ollut merkittävä vaikutus - vain yksi kauris on lumijälkien perusteella ollut pihassa viikon aikana. Tietenkään teidän alueella ei voi ampua, mutta toivottavasti joku tulisi jousen kanssa metsästämään. meillä Sulo kiipesi kanaverkkoa pitkin kanalaan, entäs teidän pojat - kiipeävätkö he verkkoa pitkin tai oletko miettinyt pieniä tikapuita aidan yli alikäytävän lisäksi? Tietenkin kissoja harmittaa! Toivottavasti sää alkaisi lämpiämään hiljalleen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, että sieltä teidänkin suunnalta tulee meille päin vahvistusta kauriiden torjuntaan!
      En ole huomannut poikien kiipeävän aitaa pirkin. Riista-aidassa on sen kokoiset reiät, että kissa pääsee niistä juuri ja juuri, mutta kun kauriitkin niitä osaavat suurentaa, niin olen laittanut keppejä melko tiheään. Mustilla taitaa vielä olla kolonsa, mistä mennä. Ransu tyytyy tassuttelemaan mamman lähistöllä.

      Delete
  8. Harmillista, että peurat tekevät vahinkojaan. Viikolla oli telkkarissa uusi asia minulle - missä on paljon peuroja-on paljon punkkeja. Peurat ovat punkkien kantajia, joten kannattaakin aitoja olla tilusten ympärillä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauriissa punkkeja tosiaan kulkee. Mutta niin niitä on myyrissä ja muissa jyrsijöissäkin, ettei kauriita ihan kaikesta voida syyttää – mutta on totta, että meillä on myös tavattomat määrät punkkeja.

      Delete
  9. Todellakin olet keksinyt ja toteuttanut kaikki keinot. Pupuista puheenollen; jos nuo 2 + 2 risteytyvät keskenään, niin niistä tulee varmaan aika hauskan näköisiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tosiaan! Jälkeläisten väriskaalakin saattaa olla melkoinen :-D

      Delete
  10. Minulta ei enää heru tippaakaan myötätuntoa valkohäntäkauriille. Niitä on Etelä- ja Varsinais-Suomessa aivan liikaa, kuten monilla muillakin alueilla. Räjähtänyt peurakanta on ihmisen aikaansaama ongelma, joka ihmisen tulisi myös korjata. Tällä menolla ihmiset puutarhoineen ja viljelyksineen sijoittuvat korkeiden aitausten keskelle välttääkseen peurojen aiheuttamat tuhot ja menetykset.
    Muutama vuosi sitten meidän nurkilla ei valkohäntäkauriita nähnyt. Nyt ei päivää, etteikö edes yhden näe. Ihan kodin lähipiirissä. Kyläläinen laittoi pari päivää sitten kuvan, jossa 30 peuraa käyskenteli tien viereisellä pellolla. Hän oli jo yhden peurakolarin iltahämärissä ajanut.
    Meidän pihalla peura kävi napsimassa tulppuni. Turhauttaa, kun kovalla työllä ja rahalla panostat pihan kauneuteen. Sitten joku lörppähuuli tulee ruokailemaan kaiken. Ainoa toimiva este peuroille on 2,5-metrinen aita portteineen. Sellaista ei kaavoitetulla alueella saa edes rakentaa.
    Ymmärrän turhautuneisuutesi. Otan osaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ja samat sanat, otan osaa myös sinun turhautuneisuuteesi. Tulppaanit syöty... en osaa jatkaa lausetta. Niin surullista. Niitä on istuttanut ja kauan odottanut. Valkohännissä on se vika, että ne tekevät valtavasti tuhoa pihaan päästyään. Ne ovat niin isoja eläimiä, että ehtivät tunnissa syödä koko puutarhan versot, tulppaanien lisäksi monet muut, riipivät syreeneistä, atsaleoista ja heisistä latvat, jolloin kukkia ei tule, napsivat kaikkea. Toivotonta.

      Delete
  11. Voin vain kuvitella harmituksen määrän, kun peurat mellestävät vapaasti ja aiheuttavat tuhoa kasveillesi aidoista ja suojauksista huolimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se tosiaan turhauttavaa, kun aidan rakentamiseen on kuitenkin kuluttanut lukemattomia työtunteja. Mutta enemmän huolettaa luonnonkasvien tilanne, kun tosiaan syödään esimerkiksi sinivuokot, mustikat, lehdokit ja monien puiden taimet.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!