Kasvua ja pullistelua löytyy.
Pidän valtavasti tästä väriyhdistelmästä, kun ruskopenkin ja taustan istutusten raikas viherrys sekä oranssit ja keltaiset sävyt sointuvat rusotuomipihlajien keväiseen rusotukseen. Tässä vaiheessa se on vielä vanhaa roosaa, mutta lehtien puhjetessa muuttuu melko ruskeaksi. Valkoiset kukatkin ovat toki kauniit.
Kaikenlaista nuppuilua on. Tähtimagnoliaan on tulossa muutama kukka. Musti esittelee.
Puuteripaju 'Mount Aso' piristi helmikuuta vaaleanpunaisilla kissoillaan, maaliskuun alkuakin. Nyt se tarjoaa mettä ja siitepölyä. Punaiset heteet ovat hienot.Talvenarka magnolia on istutettu alueelle, jossa on hirmu hyvä, tuore maa – ja tuhottomasti vesimyyriä. Niinpä magnolia meni jyrsijäverkon sisään, joka ulottuu 30 cm maan alle. Toivottavasti se riittää. Ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ei myyränkoloa verkon sisällä ole näkynyt. Ulkopuolella kyllä: tuosta häviää maata jatkuvasti ja jalka uppoaa ihan nilkkaa myöten onkaloihin. Kasasin siihen nyt runsaat määrät kylämme klapiyrittäjän "roskaa" niin kuin hän sitä kutsuu; minä kutsun aarteeksi!
Magnolian lähellä asuu heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), jossa on edelleen kauniita kukintoja, vaikka osa kukista on varissut. Ihaillaan sitä nyt vielä, sillä se on jokaisen ihastuksen huokauksen todellakin ansainnut!
Seuraava huokausten kohde on aloittanut kukinnan. Ruusuherukassa ovat jo sadat ensimmäiset kukat auki, pörriäisiä vain ei vielä näkynyt, kun aamu oli vähän kostea. Jokaisessa punaisessa kukkatertussa on parikymmentä kukkaa, joten tuossa on loistoapajat.
Magnolialla oli talvisuojaus ja edelleen suojaan sitä: nyt auringolta vanhan villapaidan avulla. Se on oikein reipas taimi lyhyttä latvaansa myöten.
Täytyy muuten sanoa, että ilahdun aina valtavasti, kun jokin puutarhayritys myy pieniä puun ja pensaan taimia. Hinnan lisäksi hyvää on se, että ne on helppo istuttaa, suojata ja saada juurtumaan hyvin. Pikku taimi ei heilu tuulessa eikä kuole kuivuuteen ollenkaan niin helposti kuin iso.
Toiveikasta tiistaita!
Loistomagnolia Magnolia × soulangeana
Punahevoskastanja Aesculus × carnea
Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum
Puuteripaju Salix gracilistyla
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka Ribes sanguineum
Tähtimagnolia Magnolia stellata
Tosiaan toisen roska on toisen aarre, onneksi sinulla on aarteita omallakin kylällä. Käyn katsomassa usein omaa magnoliaani, jonka siirsin hieman uhkarohkeasti varjosta paremmin valoisaan paikkaan. Tai uhkarohkeaa oli se maa, mihin sen laitoin. Se näyttää olevan hengissä, toivottavasti tulee viihtymään ja kukkimaan uudessa paikassa.
ReplyDeleteRuusuherukka minulla kukkii varmaan taas vain alaoksistaan, näin käynyt jo useamman kerran. Tänään uskalsin poistaa siltä verkkoa. Sinulla on kukkia todella paljon runsaammin.
On ihan mahtavaa, kun löytyy hyvää katetta tuosta parinsadan metrin päästä. Tänäänkin hain muutaman kottikärryllisen. Sitä saa uppoamaan pihaan vaikka kuinka.
DeleteIhana juttu, että magnoliasi on hengissä. Toivottavasti se viihtyy uudella paikallaan! Tuo oman loistomagnoliani paikka on liiankin paahteinen, mutta en keksinyt parempaakaan leveäksi kasvavalle pensaalle. Tai mielikuvissani siitä tulee monimetrinen joka suuntaan, mutta voi olla, ettei todellisuus ole ihan noin upea.
Tuntuu siltä, että ruusuherukka on vähän rajatapaus-talvenarka. Täällä saaristossa se kukoistaa, mutta Etelä-Suomen mantereella ei välttämättä niinkään.
Vitsi, miten hienoja monien kasvien silmut ovat. Hevoskastanjasi on totisesti vanttera, ei mikään hentoinen Hobitti. Punakoristeraparperikin on kuin huutomerkki ryppyisine lehtineen.
ReplyDeleteRuusuherukkani kukinta kalpenee sinun sadoilla kukilla huokaisuja aiheuttavalle puskalle. Ihana kasvi, kerrassaan. Katselin oman ruusuherukkani kukkia. Ne muistuttavat nuppuvaiheessa enemmän käpyä kuin ruusua.
On tämä vaan niin upeaa aikaa. Kaikenlaista ihmeteltävää riittää joka päivälle yllin kyllin.
Hevoskastanjassa on puun jämäkkyyttä jo parimetrisenä, se on jotenkin sympaattinen. Ehkä vähän elefanttimainen. Siinä on kaikki suurta, paitsi kukat kyllä aika herkät, vaikka kukinnot kookkaita ovatkin.
DeleteToivottavasti oma ruusuherukkasi kasvaa samoihin mittoihin! En tiedä, missä salaisuus, mutta tuo on viihtynyt tuossa aivan tavattoman hyvin. Sen kaveri, jonka siirsin kauemmas alarinteeseen, on edelleen parin vuoden jälkeen siirrosta aika pieni. Tulin istuttaneeksi ne aivan liian lähekkäin, kun en osannut aavistaa niiden viihtyvän näin hyvin. Ruusuherukan nuput ja kukat ovat upeat ja upean väriset, oli niitä sitten paljon tai vähän.
Nyt löytyy kaikenlaista maasta nousevaa, vaikka yö oli melko kylmä.
Niin paljon katseltavaa on nyt ja pitäisi aina vain enemmän kiinnittää huomiota nuppuihin, silmuihin, kasvien varsien ym. ihaniin sävyihin ja ja kaikkiin kauneuksiin, vaikka nyt yleisvaikutelmakin hurmaannuttaa kovasti - kukkia ja linnunlaulua on nyt luonto täynnä! toivottavasti hevoskastanjasi kukkii, samaa odotan minä (mulla tavallinen itse kasvatettu, kitulias, mutta hengissä). Liputan myös noiden pienten taimien perään ja edut jotka mainitsit, allekirjoitan! Mulla on yksi jumppaava metrinen punakoivu - tuen kanssa pariinkin otteeseen talven aikana kaatui, ei mennyt onneksi poikki. Pienten hintakin on armollinen. Tuo sahanpuru kiinnostaa, laitat sitä siis joka paikkaan, meillä isäntä laittoi rodoille - aluksi kauhistuin ja sitten ihastuin. Tuo puru ym. 'roska' on rahanarvoista tavaraa!
ReplyDeleteSilmut ja nuput ovat ihania. Hevoskastanjan jättikokoisia puhkeavia silmuja ei edes voi olla huomaamatta! Koivuissa taasen silmut puhkeavat lehdiksi ihan salaa. Punakoivu taitaa täällä etelässä olla aika kinkkinen, olen nähnyt monta pihaa, joissa se ei oikein halua kasvaa – omani mukaan lukien. Toivottavasti sinun pieni jumppaava taimesi päättääkin kasvaa reippaasti puuksi!
DeleteTämä aika täynnä kukkia ja linnunlaulua on aivan huumaavaa.
Koska tänne ei voi tilata multakuormaa, on lottovoitto saada suuri määrä muuta maatuvaa materiaalia katteeksi. Laitan sitä nyt vähän kaikkialle, monesta paikasta minulla tosiaan maata häviää vesimyyrien toimesta. Jotain täytettä täytyy yrittää keksiä. Olen levittänyt myös vanhaa eristemujua vintiltä kukkapenkkeihin sitä mukaa kuin sitä tulee, kun eristän vanhan talon vinttiä ja korjaan välikattoa. Kaikki hyödyksi. En nyt tiedä, mitä haittaakaan purusta voisi olla. Kasvit näyttävät nousevan sen läpi ihan hyvin.
Mukava nähdä täysin erilaisia kasveja kuin mitä itsellä on. Hevoskastanjan taimia sain siskoltani, lajiketta en yhtään tiedä. Toivottavasti on selvinnyt talvesta, en huomannut tarkistaa pääsiäisenä, vaikka kävimme mökillä. Tykkääkö pölyttäjän hevoskastanjan kukista? Miten ja milloin se kukkii?
ReplyDeleteMinä keskityn koristekasvipuoleen aika vahvasti ;-) Hevoskastanjan kukkia ei voi olla huomaamatta sitten, kun puu kukkii. Se tapahtuu samaan aikaan syreenien kanssa alkukesällä. Kyllä pölyttäjät sen kukista tykkäävät.
DeletePieninä myytävät puut ovat täälläkin suosiossa! Minun magnoliani oli talvella lumisuojassa, saa nähdä riittikö se...
ReplyDeleteToivottavasti! Magnoliat ovat niin upeita.
DeleteOlen aivan samaa mieltä rusotuomipihlajan kauneudesta jo tuossa kuvan vaiheessa, silmujen sävy on viehättävä.
ReplyDeleteKaikki muutkin esittelemäsi puuvartiset ovat hienoja! Voi miten mahdottomasti ruusuherukka kukkii :).
Pieniä puuvartisten taimia ei ole helppo löytää kaikista taimimyymälöistä. Monta hyvää syytä puoltaisi niiden hankintaa, kuten totesit!
Harmi vain, että pieniä puiden ja pensaiden taimia ei kovin usein löydy. Minullakin olisi tietty kirsikkapuu ja keltamarjainen pihlaja lisää, mutta kun niiden taimia ei myydä missään alle kaksimetrisinä. Tai varmasti myydäänkin, jos tilaan ulkomailta. Tylsää, mutta joutunen turvautumaan siihen. Autooni ei nimittäin mahdu noin isoja taimia.
Delete