Pakkasöitä on nyt ollut muutama putkeen.
Silti näyttää ihan hyvältä. Keisarit nousevat takaisin pystyyn päivisin: nytkin auringon lämmittäessä ne ovat jo puolivälissä ylös. Kuvan keisarit ovat lajiketta 'Early Dream', ja ne ovatkin ensimmäisiä tulossa kukkaan.
'Early Passion' lähempää. On todella jännää odottaa näitä ensimmäistä kertaa kukkaan tulevia, kun pääsee näkemään kukat livenä. Toivottavasti ne eivät ole vaurioituneet pakkasissa. Nyt näyttää siltä, että keskiviikon ja torstain välisestä yöstä saattaa vielä tulla kylmä, mutta muuten pitäisi olla siedettävämpää. Päivisin täällä ollaan oltu koko ajan plussalla monta astetta, nytkin +5.
Villissä punaisessa penkissä kasvaa myös lapsuudenkotini keisarinpikarililjoja. Ainakin johonkin varteen näyttäisi tulevan nuppuja. Nämä ovat mukana Koska kukkii -haasteessa, johon ennustin näiden kukkien avautuvan vappuna.
Kylvin muutama vuosi sitten 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan runsaan siemensadon, ja itäminen onnistui huippuhyvin. Minulla oli kymmeniä keisarinpikarililjan pikku vauvoja, joista voisi ehkä mahdollisesti tulla haaleampaa oranssia (siis kukkaväriä) kuten emokasvissakin. Keisarin siemenet ja taimet olivat aivan identtisiä näiden kanssa. Siemen on tuollainen litteä, jossa on ikään kuin kantatut reunat.
Siksi hankin ternipikarililjoja pari kappaletta, kun ajattelin niiden ehkä tarvitsevan ristipölytystä. Ehkä, ehkä ei, mutta ternit mahdollistavat myös risteytymisen keisarinpikarililjojen kanssa, jolloin voi syntyä vaikka minkä värisiä kukkia! Senkin vuoksi istutin syksyllä keisarinpikarililjoja ternipikarililjojen lähelle muotopuutarhaan.
Niin, onko minulla nyt sitten edelleen kymmeniä Vivaldin taimia kasvamassa? Valitettavasti ei. Ne olivat syksyyn mennessä vielä kovin pieniä. Laitoin ne isossa ruukussaan maahan talveksi, jossa kylvös jäätyi eikä siitä enää ikinä noussut mitään.
Parempi varmaan on, kun annan kasvien itse ripotella siemenensä ja katson, mitä niistä sitten kasvaa.
Niiden takana on myös talventähden siementaimi! Sillä on vasta sirkkalehdet, mutta niissä on sama väri ja kiilto. Tai ainakin luulen sen olevan talventähteä, sillä juuri tuollaiset sirkkalehdet niillä on. Oikealla on puolestaan vaahteran siementaimi.
Laitetaan loppuun vielä ikään kuin minikokoinen keltainen keisarinpikarililja. Tämä on isokäenrieska. Eikö ole ihana!
Nyt täytyy laittaa toinenkin bonuskuva, kun rusokoiranhammas 'Pink Perfection' avasi juuri kukkansa. Tämän jutun kirjoittamiseen on mennyt niin monta tuntia, kun kaikenlaisia työasioita tulee väliin, että nyt onkin jo iltapäivä, ja auringon lämmössä tämä kauan kytätty nuppu aukesi.
Nyt täytyy laittaa toinenkin bonuskuva, kun rusokoiranhammas 'Pink Perfection' avasi juuri kukkansa. Tämän jutun kirjoittamiseen on mennyt niin monta tuntia, kun kaikenlaisia työasioita tulee väliin, että nyt onkin jo iltapäivä, ja auringon lämmössä tämä kauan kytätty nuppu aukesi.
Isokäenrieska Gagea lutea
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis
Ternipikarililja Fritillaria raddeana
Kiva yllätys taatusti saada uusia ternipikarililjan poikasia:-)! Harmi, kun menetit ne pikkukeisarit, mutta toivottavasti emokasvit jatkavat lisääntymistään, niin seuraavalla kerralla voi onnistaa pitää uusia alkuja hengissä.
ReplyDeleteTernipikarililja on hurjan nätti, ihana sävy yhdistyy kaikkiin muihin väreihin kauniisti.
Ja lehdetkin ovat tosi nätit.
Tuollainen pieni vaarattoman näköinen sirkkalehtinen vaahtera juurtuu nopeasti syvälle maahan. Minulla on sellaisia minivaahteroita pihassa, joita olen yrittänyt nyhtää pois ja aina seuraavana vuonna ne ilmaantuvat paikalle kaksi kertaa vahvempina.
Merja
Jos ne ovat ternipikarililjaa :-D No, ovat ne sitä ennen kuin toisin todistetaan. Vivaldi-keisarinpikarililja tekee runsaan siemensadon joka kesä, joten voisin kyllä kerätä ja yrittää talvettaa taimiruukun tällä kertaa mahdollisimman kuivamultaisena uudessa pihavajassani esimerkiksi.
DeleteTernipikarililja on tosiaan upean värinen. Se sointuu ihan mahtavasti liiloihin hyasintteihin. Nyt vaan hyasintit eivät ole vielä kukassa, kun terni on kovin aikaisessa. Liilat krookukset jo lopettivat tuosta vierestä.
Totta, vaahterat ovat oikeita salamakasvajia. Ja opportunisteja. Carpe diem!
Keisarienkin pitää nöyrtyä pakkasherran edessä! Onneksi eivät ole ottaneet osumaa. Ovat ne niin nättejä!
ReplyDeleteMeilläkin ensimmäiset piipat jo kurkistelevat mullan alta. Kohta alkaa taas jokakeväinen harsoleikki. Meillä keisarit ovat viottuneet hallaöinä hyvin herkästi ja nuput varsinkin ovat todella herkkiä saamaan vaurioita. Ja päälakitupsukka, joka ruskistuu paleltuessaan!
Toiset aikaiset hätähousut eli marhanliljat meilläkin usein makaavat pitkin pituuttaan hallaöiden jälkeen, mutta ne ovat selvästi kestävämpiä, eivätkä yleensä ole olleet moksiskaan moisesta.
Onnittelut taimivauvoista!
Mikähän siinä on, että ne ovat teillä herkempiä. Täällä eivät ottaneet osumaa –4,5 asteen yöstä, eikä aiemmasta –6,5 yöstäkään. Silloin olin kyllä laittanut niille villaa suojaksi, mutta jonkun päällä se ei pysynyt tuulessa. Eilen ovat kaikki keisarit taas pystyssä ja nuput kunnossa, tupsuissakaan ei näy pakkasvioitusta. Viime yö olikin lämmin, monta astetta plussalla koko yön.
DeleteEhkä jos pakkanen kestää pidempään kuin vain muutaman tunnin, tai on enemmän kuin tuo –6,5, vioituksia tulee? Mietin sitäkin, kun aamuaurinko osuu kuuraisiin kukkiin, se yleensä tuottaa ruskistumista, mutta keisareissa ei sitäkään näy. Muotopuutarhan pikku kurjenmiekat menivät eilisaamun kuurasta + aamuauringosta piloille, mutta ehkä olivat jo kukintansa lopussa muutenkin.
Täällä on vasta ensimmäinen marhanlilja nousemassa maasta. Niissä on ehkä jollain lailla erilaista solukkoa, kun kukkivat vasta kesällä?
Toivottavasti kevät ei ota takapakkia. Meillä oli koleaa tänään, mutta kyllä kuivui pyykki nopsaan raikkaaksi kovassa tuulessa (enkulin käsityöt)
ReplyDeletePyykit tosiaan kuivuvat hyvin. Täällä on tänään kova pohjoistuuli, mutta taas on ihanan aurinkoinen päivä.
DeleteKeisarisi kasvavat ja kukkivat hienosti. Eipä niitä ole pakkanen liiemmin vaivannut. Lauantaivastainen yö näyttäisi olevan edelleen kylmä, mutta sitten on luvassa taas oikeita kevätsäitä keisarien ja meidän ihmisten iloksi.
ReplyDeleteRusohampaan kukka on ihastuttava. Kuten isokäenrieskankin.
Tunnustan olevani ahkera kitkijä. En kuitenkaan kitke istutusalueilta muita kuin vaahteravauvoja. Ne taas on helposti tunnistettavissa. Sen sijaan kanttausurat kitken. Tai siirrän tunnistettavat toisaalle. Pitääkin jatkossa sanoa talventähdillekin, että siementäkää toiseen suuntaan.
Mukavaa, jos viikonloppuna alkaa vähän lämmetä, vaikka täällä onkin ollut ihan hyvät kelit eikä talvi ole palannut. Sunnuntaina satoi lunta tunnin verran, mutta maahan se ei jäänyt, vaan suli heti pois viileästä säästä huolimatta.
DeleteMinäkin olen kantapään kautta oppinut kitkemään vain niitä, jotka varmasti tunnistan rikkakasveiksi. Tuo onkin talventähden hankaluus, että jos se on penkin etuosassa, missä se todennäköisesti pienen kokonsa takia on, niin siementaimet kertyvät sinne kanttausuraan. Voisihan niitä toisaalta muistaa itsekin ripotella toiseen suuntaan. Tämä täytyykin muistaa!
Olen lukenut tämän postauksesi useita kertoja ja miettinyt tuota fritillarioiden siementuotantoa ja itävyyttä, vähän samoin kuin marhanliljojenkin, jotenkin ne yhdistän aina. Tuo pölytys tässäkin tuli mieleen ja tekstissäsi on siihen sopiva ajatus, joka kannustaa siis edelleen lisäämään fritillarioiden määrää. Satoja Vivaldeja, kuulostaa ihanalta! Toivon siemenlisäystä täällä meilläkin ja tuo luonnollinen siemenlisäys on varmaan paras, saavat lentää minne tykkäävät ja alkaa kasvamaan, jos kasvupaikka tuntuu hyvältä - aivan kuin jouluruusuillakin, martagoneilla ja sinikämmenilläkin. Teilläkin tuuli taitaa siellä henkäillä hiljalleen...
ReplyDeleteOdottelen täälläkin kiinnostavia marhanristeymiä, kun puutarhassani on jo joitakin vuosia kasvanut noin kymmenen erilaista.
DeleteSadat Vivaldit tuottaisivat aika upean kevätkonserton! Täytyykin taas tänä vuonna kerätä ja kylvää siemenet, yritän uudestaan ja eri talvetustekniikalla. Voi kyllä olla, että kaikista tulisi tavallista oranssia, kun se lapsuudenkotini keisari kasvaa vain parin metrin päässä – mutta ei se haittaisi, sillä minulla on niille kyllä tarvetta, myyrien takia.
Heh tuuli henkäilee kyllä, mutta kovin hiljainen se ei ole, kaikkialla kolisee ja ryskyy!