Sinisiä ilonpilkkuja

 Vaikka pohjoistuuli kaataa parhaillaan pihalla kalusteita, urheat pikkuiset siniset kukat uhmaavat tuiverrusta!

Muotopuutarhassa kävi tummille kurjenmiekoille eilen aamulla kalpaten. Ne olivat kauniissa kuurassa, kun aamuaurinko poltti kukat veteliksi. Ne taisivat kyllä muutenkin olla kukintansa loppuvaiheessa. Tuoreina keväisten kurjenmiekkojen kukat kestävät mitä vain, kokemukseni mukaan. Viime yö täällä oltiinkin sitten reilusti plussalla.

Pikkuruiset atsurihelmililjat eivät kärsineet yhtään ja niihin tulee koko ajan enemmän kukkia. Ne ovat myös tosi hyviä tekemään siementaimia, joten kasvustot ovat runsastuneet kovasti.

Niin se on, että kevät etenee ja aikaisimmat kuihtuvat, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaikka tänään on kova tuuli, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää kovasti. Tästäkin tuli ennustetta lämpimämpi päivä näköjään – auringon voimalla.

Sinivuokot avaavat kukkiaan eri puolilla pihaa. Tämä tummansininen on kaunis yksilö, joka tuli salamatkustajana, kun siirsin metsästä kevätpiippoa.

Tumma sinivuokko kasvaa saniaistarhassa ja on tehnyt nyt pari samanväristä siementaimea. Toinen on taempana, lumikellon edessä, tiarellan punertavien lehtien keskellä. No ei se sieltä kyllä oikein näy, kun siellä on vain yksi pieni sininen piste kuvassa, mutta paljon iloa se silti tuottaa.

Kuva on parin päivän takaa, nyt alkaa viimein tuo lumikello (vale-'Snow Fox') lakastua. Onhan se kukkinutkin jo puolitoista kuukautta!

Tummansinistä sinivuokkoa kasvaa myös vuokko-esikkopuutarhassa, sen ensimmäisen alun olen saanut Aarno Kasvilta. Ainoa paikka, jossa sinivuokkoja kasvaa tontillani luonnostaan, on koivikko. Siellä sinivuokot ovat jännittävästi vähän purppuraan vivahtavia, vaikka sävy ei ehkä kuvassa niinkään erotu edellisten kuvien vuokosta. 

Löysin koivikosta tänä vuonna viisi sinivuokkoa, kun aiempina vuosina on ollut vain kaksi. Ihanaa, että ne pikku hiljaa lisääntyvät!

Tästä kuvasta väri ehkä näkyy paremmin. Kaikissa siementaimissa on tämä sama sävy. Aika ihana!

Musti esittelee koivikkoa.

Tällä saarella kasvaa luonnostaan valkokukkaistakin sinivuokkoa, sain kaksi taimea aikoinaan ystävältä. Tässä niistä toinen 'Rosea' -pikkusinililjojen keskellä muotopuutarhassa. Kaikki eri sinivuokkokannat asuvat nyt aika kaukana toisistaan tontin eri nurkilla. Voisihan niitä yrittää siirtää lähemmäksikin, niin saattaisi ehkä saada jännittäviä risteytyksiä.

Takaisin siniseen ja pysytään sinililjoissa. Tai joidenkin mielestä Scilla-suku on nykyään kevättähdet, ja sinililjat ovat muuttuneet Othocallikseiksi, mutta itse en ole vielä tähän muutokseen reagoinut, sillä maailmalla siitä ollaan montaa mieltä ja minä mieluummin odottelen konsensusta.

Tämä ihana pikkuinen sininen on pikkusinililjan perusväri, kun edellisessä kuvassa oli hyvin hailea pinkki lajike. Sinisten keskellä kasvaa valkokukkaista posliinihyasinttia.

Sinikevättähti on ihanaakin ihanamman värinen. Tämä taitaa olla kaikista sinililjoista / kevättähdistä suosikkini: mahtavan intensiivinen ja erikoinen sininen, pieni ja siro kukka. Vasemmalla on hassu puikko, se on Fritillaria elwesii.

Tässä sama paikka eli katajapenkki vähän kauempaa. Persiansinililjat ja kultasahramit, joita ihastelimme maaliskuussa, alkavat kuihtua pois, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaaleajouluruusu porskuttaa edelleen kimalaiskuningattarien riemuksi.

Muutaman metrin päässä mäntyjen alla on ihana pastellikattaus persiansilililjaa, vaaleajouluruusua ja unelmanvaaleansinistä imikkää. Näissä väreissä on jotain niin kaunista havupensaiden sinervien neulasten lomassa.

Meinasin unohtaa unkarinsinivuokon! Sehän on ollut kukassa jo pidempään, kun on lehtosinivuokkoja aikaisempi. Lajike on 'Blue Eyes'.

Tontin yläreunassa on aika villi meininki, täällä ei varsinaisesti ole vielä puutarhaa, mutta olen istuttanut narsisseja ja siirtänyt kevätkaihonkukkaa, kun se leviää kiitettävästi heinikossakin. Ja niin se on tehnyt, kasvaa jo monen neliömetrin alueella. Se on tulossa kukkaan, kohta tuossa on ihana sinimatto.

Alppipenkissäkin on pari sinistä helmeä. Scilla rosenii on upean värinen sinililja, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Kukan keskusta hohtaa valkeana ja ulkoasu on raikas. Kukat avautuvat vielä enemmän, ihan kehälehdet taakse kääntyen.

Helmililja Muscari vuralii on toinen harvinaisuus, alppipenkki kun on tällaisten pienten aarteiden tyyssija.

Toivottavasti siellä teillä pärjätään tässä tuulessa (tai siellä tuulee vähemmän)! Minun piti kesken kirjoittamisen käydä sitomassa portti kunnolla kiinni, jotta se ei väänny rikki. Pihakalusteita on turha vielä nostaa pystyyn, kun lentävät uudestaan. Mutta aurinko paistaa, voi veikkoset, kuinka se paistaa!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Kurjenmiekka Iris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Vaaleajouluruusu Helleborus niger