Heisi ja sen äiti

 Nyt 'Dawn' on lähes täydessä kukassa ja puutarhasta löytyy sattumalta myös sen emo!

'Dawn' -heiteni ei ole koskaan aiemmin kukkinut näin runsaasti. Viime keväänä se kukki aika vaisusti, mikä ei ollut ihme niin vaikean ja pitkän talven jälkeen. Viime keväänä kuvasin ensimmäiset avautuvat kukat vasta 13. toukokuuta.

'Dawn' asustaa aivan kuvan oikeassa reunassa. Siinä on pieni istutusalue, joka on yksi ensimmäisistä, joita tänne tein. Istutin siihen puutarhatutulta saamiani perinneperennoja. Muutama vuosi sitten uudistin alueen kaivamalla kaiken ylös, kun lehtosinilatva, palavarakkaus ja helminukkajäkkärä olivat vallanneet koko pienen pläntin eikä se rehotus ollut enää edes kaunis. 

Samana vuonna löysin tuon kauan himoitsemani heiden ja se päätyi alueen keskelle. Sen ympärillä on nyt pieniä ihania aarrekasveja ja sinne päätyi myös vastikään ystävän antama pikkuruinen söpöliini alppikello.

Sama heisi toisesta suunnasta, tästä kuvasta sen jo erottaa ja kukkiakin näkyy. Heisi on kasvanut todella hyvin, se on jo minun korkuiseni.

Dawnin kukat ovat todella kauniit. En voi uskoa, että minulla oli otsaa väittää niitä rumemmiksi kuin nuput. Nehän ovat täydellisen ihanat! Ja nyt, kun kukintoja on paljon, tuoksukin on alkanut tuntua. Paitsi tänään hyytävässä tuulessa.

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense. Ruksi ennen lajinimeä kertoo, että se on kahden eri heisilajin risteymä.

Nyt on niin, että minulla sattuu olemaan niistä lajeista toinen täällä ja se kukkii ensimmäistä kertaa!

Tadaa! Siinä on 'Dawn' -heiden emo eli emivanhempi: keisarinheisi. Yhdennäköisyyttä löytyy, vai mitä.

En ole tätä puskaa juurikaan esitellyt, kun tämä on ollut niin pieni ja mitätön. Siitä on vuosikausia, kun tilasin Briteistä Ebayn kautta muutamia taimia ja tämä oli yksi niistä. Pensas saapui pienenä noin 15 cm korkeana nysänä. Istutin sen kuusen alle saniaistarhan reunamalle ja toivoin parasta.

Nyt heisi on jo puolitoistametrinen, mutta niin hentoinen, että siitä on vaikea ottaa kuvaa. Se on tuolla verkon sisällä ja onkin jo puhkeamassa lehteen. Verkko siksi, että peurat rakastavat heisiä. 

Pikkuruinen kukinto erottuu vaaleana länttinä kuvan alaosassa. Keisarinheidellä on nyt vain tuo yksi kukkarypäs – onneksi havaitsin sen kevättalvella ja olen sittemmin kytännyt sitä säännöllisesti. Olisi ollut suuri sääli missata tämän ehkä jo kymmenen vuotta odotettu ensikukinta.

Tässä näkyy saniaistarha ja keisarinheisi on kuvan vasemmassa ylänurkassa, vaikka sitä ei erota. 'Snow Fox' -lumikellot kukkivat yhä, mutta talventähdet alkavat olla ohi. Rusokoiranhampailla näkyy jo kukkanuppuja ja sinivuokko on tuottanut pari siementaimea, jotka kukkivat ekaa kertaa! Yksi on jopa keskellä polkua. Sen voisi varovasti siirtää vähän sivummalle.

Kun tässä viime aikoina on ollut tapana näyttää lopuksi vielä joku muu kasvi – kun puutarhassa tapahtuu niin kovasti kaikkea samaan aikaan – laitetaan tämä toisenlainen puska. Ruusuherukka on ihan justkohta tulossa kukkaan. Tuskin huomenna kuitenkaan, mittari on nyt lauantai-iltana kääntynyt pakkaselle. 

Alppikello Soldanella

Keisarinheisi Viburnum farreri

Ruusuherukka Ribes sanguineum