Ötökkäpiha

 Kylässä ollut ystävä huomautti, että täällä on paljon perhosia. Niin niitä tuntuu olevan aina, täällä ei perhosten tai muiden ötököiden häviäminen jostain syystä näy. 

Johtuisiko siitä, että ei ole tehomaataloutta, mutta on laidunnusta, on niittyjä ja luonnontilaisia metsiä. Toukkien ravintokasveja riittää. Saarissa on pienellä alalla monta erilaista elinympäristöä vierekkäin. Sillä eihän perhosia auta, jos niille on kukissa mettä, vaan täytyy olla paikka ja ravinto lisääntymiseen.

Isot päiväperhoset taitavat olla muissa puuhissa, sillä pääasiassa nyt näkyy auroraa, sitruunaperhosta ja näitä pikkuisia, joiden siipien alapuolet ovat ihmeelliset metallinhohtoisen sinivihreät.

Sitten on kaaliperhosia. Oliskohan tämä koiras-lanttuperhonen; kevätkoiraat ovat vailla täpliä. Yksi hyönteispihaa edistävä asia on se, että en ole ehtinyt leikata nurmea yli viikkoon, kun olen ollut kipeänä – lievästi, mutta juuri sen verran, ettei ole voinut tehdä fyysisiä hommia.

Jouluruusut ovat taattuja kimalaismagneetteja. Tarhajouluruusujen kukista kuuluu jatkuvaa pörinää niin kauan kuin ne vielä kukkivat.

Edellisen jouluruusun vieressä kukkii kaitaimikkä 'Blaues Meer'. Imikätkin ovat pörriäisten suosiossa.

Raunioyrtit ovat pörriäiskasveista parhaasta päästä, vaikka niitä pitääkin vahtia, etteivät karkaa luontoon – siis yrtit, eivät pörriäiset. Dave Goulson ylistää raunioyrttiä kirjassaan Kimalaisen kyydissä.

Tämä raunioyrtti oli joskus kirjavalehtinen 'Goldsmith', mutta se taantui vihreälehtiseksi. Se oli risteymälajike, joten tästä on nyt vaikea sanoa, mitä lajia tämä edustaa. Kukkien väri on pysynyt samana vaaleana kuin alun perinkin. Ainakaan tämä ei ole levinnyt mitenkään holtittomasti, vaan juuri sopivasti. 

Oikeastaan tämä on nyt kasvutavaltaan ja ulkonäöltään hyvin samanlainen kuin metsäpuutarhassa kasvava peittoraunioyrtti 'Wisley Blue' eli aika matala.

Vaahterat ovat täynnä pörinää siitä hetkestä, kun ensimmäinen kukka aukeaa. Kuva on viikon takaa, nyt ihan varkain vaahteroihin puhkesivat jo pienet lehdet!

Pidän kimalaisista erityisesti, niinpä kuvaan mieluiten niitä. Herukoissa surisee!

Karviaiset eivät jää kakkoseksi.

Muurahaisiakin riittää ja niillä on oma tärkeä osansa luonnon kiertokulussa. Nina Burtonin kirjassa Elämän ohuet seinät kerrotaan tavattoman kiinnostavia asioita muurahaisten yhteisöistä.

Kultaherukka tuoksuu hunajaiselta ja sen huomaavat myös pörriäiset.

Ankara talvi näkyy siinä, että ruusuherukassa on vain kymmenenosa muiden keväiden kukkamäärästä. Yleensä puska on aivan punainen, hyvä kun lehtiä edes näkyy. Mutta olen iloinen harvastakin kukinnasta, tämän kokoisessa puskassa kukintoja on joka tapauksessa noin sata, kun normikeväänä niitä on tuhat.

Yksi keväisiä lempipuuhiani on kuvata kimalaisia pörisemässä keisarinpikarililjan kukilla. Bonuksena kuulee hauskan matalan pörinän, kun pörriäinen on kukan sisällä. Aivan kuten sormustinkukissakin.

Ovat kultakuoriaisetkin kuvauksellisia. Tämä tyyppi punnersi ulos 'Merlot' -tulppaanista juuri, kun osuin kameran kanssa paikalle. 

Tämä on muuten hyvä tulppaanikevät: ne, joita ei ole syönyt myyrä tai peura, ovat selvästi runsastuneet. Jopa tällaiset erikoisemmat liljakukkaiset. Näitä kukkii nyt tässä tuplasti sen verran kuin istutin sipuleita muutama vuosi sitten.

'Blushing Apeldoorn' -tulppaanissa mönkii korunkaunis kullanhohtoinen seppä.

Viime vuonna Hiidenkiven puutarhan Minna lanseerasi Kuvaa kimalainen -haasteen. Se oli niin kiva, että ennätin nyt varaslähtöön. Mikäli Minna laittaa haasteen virallisesti liikkeelle, lupaan osallistua uudestaan, sillä kohta ovat eri kukat vuorossa. Sitä odotellessa olisi kiva nähdä sinunkin pihasi hyönteismaailmaa! Tämä on tällainen epävirallinen haaste ja se koskee kaikkia hyönteisiä.

Kaitaimikkä Pulmonaria angustifolia

Karviainen Ribes uva-crispa

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kultaherukka Ribes aureum

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaahtera Acer platanoides