Tuesday 28 May 2024

Ripaus keltaista ja sinistä

 Vielä muutama keväinen aarre.

Kerroin viime vuonna, että toissa syksynä tilasin erikoisempia mukulaleinikkejä. Arvelin niiden viihtyvän, sillä pihani on tavallista mukulaleinikkiä vihreänkeltaisenaan keväisin. Kiva kasvihan se on, mutta vielä kivempaa, jos siitäkin löytyy erikoisempia lajikkeita. 
Tämä 'Salmon's White' kukki jo viime keväänä. Nyt se on vähän isompi ja kukkia tuli enemmän. Väri on kermankeltainen, mukulaleinikissä puhtaanvalkoinen ei liene edes mahdollinen.

'Double Bronze' ei kukkinut vielä viime vuonna, niinpä ilahduin nyt suuresti, kun se teki kolme ensimmäistä kukkaansa. Kukat ovat kerrottuja ja terälehdissä on upea prossinsävyinen ulkopuoli. Tämä lajike muuten on aivan tavallinen vihreälehtinen. 
Nämä uudet lajikkeet aiheuttavat sellaista ongelmaa, että en enää pysty kitkemään mukulaleinikkiä. Sitä kun kasvaa kaikkialla ja se saattaa peittää kaikkein matalimpia kasveja, jos oikein reheväksi yltyy. Toisaalta tähän aikaan se alkaa jo kuihtua, joten ongelma on hyvin lyhytaikainen. En oikein osaa päättää, kannattaako tämän kitkeminen ylipäätään ollenkaan. Kyllähän lukuisista kukista on iso ilo pörriäisillekin.
Kolmas toissasyksyisistä ei kukkinut enkä ole ihan satavarma, onko se elossakaan. Se olisi kerrottu valkokukkainen. 

Kun viimeksi kävin Orkney-saarilla Skotlannissa, huomasin ystävän pihalla kerrottukukkaista mukulaleinikkiä. Silloin ei vielä ollut Brexitiä, niinpä kasvin osia sai tuoda ja toin pienen nyytin mukulajuuria. Niistä on kasvanut kaksi kasvustoa, joissa on todella söpöt kukat. Ne tunnistaa jo lehdistään ennen kukintaa, sillä lehdissä on ruskeat läikät keskellä ja vähän vaaleaa marmorikuviota.
Nyt muistinkin, että en ole ottanut ensimmäistäkään kuvaa ruskealehtisistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikeistä tänä keväänä.

Samassa penkissä, jossa kasvaa 'Double Bronze', oli viime kesänä myös tiibetinkoirankieli eli kesälemmikki. Kun peittelin talvenarkaa tyräkkiä marraskuussa, katsoin, että onpa koirankielellä vielä vihreät lehdet. Peittelin vähän niitäkin.
Hämmästys oli suuri, kun lehdet olivat vihreät vielä keväälläkin. No, eivät ne olleetkaan koirankielen lehtiä, vaan puistolemmikin. Ne lienevät tulleet samassa ruukussa, sillä ostin koirankielen taimen harrastajan pöydästä vuosi sitten. Lemmikistäkin olen tosi iloinen, sillä niitä ei minun puutarhassani liiemmin kasva. Ovatkohan nekään kaksi enää elossa, jotka viime vuonna kukkivat? Täytyy tutkia. Niitä tuntuu kuolevan enemmän kuin edes ehdin istuttaa tai kylvää.
Edessä kukkii 'Little Beauty' -tulppaaneja.

Nyt kun päästiin vaaleansiniseen, kerrotaan, että monia myöhäisiä helmililjoja on ihanasti kukassa. Nämä ovat ruusutarhan 'Peppermint' -tummahelmililjoja.

Mennäänpä sitten ovesta läpi varjoisammille paikoille.

Ensimmäisenä kukkaan ehtinyt vaaleansininen imikkä kukkii edelleen erittäin kauniisti mäntyjen alla.

Mäntyjen aluspenkki on Mustista vasemmalle. Musti huomauttaa, että ruohon voisi leikata. Mustista oikealle on katajapenkki. Ollaan varjoisalla metsäpuutarha-alueella.

Katajan katveessa kukkii ternivuokko...

... ja viime vuonna istutettu vaalea keltakielokki 'Pallida'.

Mutta hetkinen, se on aivan saman sävyinen kuin keltakielokki, joka minulla oli jo entuudestaan! Joko minulla oli jo 'Pallida' tai sitten minua on huijattu. Vaikea sanoa, sillä netin kuvahaun perusteella tulee aina niin monen näköisiä. Ei tämä ainakaan kovin voimakkaan keltainen ole, joten saattavat olla molemmat Pallidaa. Kauniita kuitenkin ovat, oli mitä oli.

Kaunis on myös Fritillaria elwesii.

Kuten myös punakolmilehti. Edelleen ollaan katajan ympärillä.

Nurmi tuli leikattua. Polusta vasemmalle on ihana pieni orvokki.

Kun nyt tietäisi, mikä tämä on. Luulen, että tämä on jokin perhosorvokki. Hankin ja istutin niitä joskus kolme kappaletta tänne aika lähekkäin. Tämä on ainoa, joka enää elää.

Polusta oikealle on rotkolemmikki elossa, niissä on valitettavasti kato käynyt. Tämä on 'Sterling Silver' ja erityisen huomionarvoista on se, että tämän kasvupaikalla oli jossain vaiheessa sekä jäätikkö että iso lätäkkö keskellä talvea, kun maa ja salaojat olivat jäätyneet. Silti tämä ei kuollut, eikä läheinen imikkä, eivätkä vaaleamunkinhuputkaan. Eivätkä edes kaksi syksyllä istuttamaani myrkkyliljaa, sillä molemmat tekevät lehtiä! Hurraa!

Vähän ylempänä tässä samassa notkelmassa, joka joskus oli oja, ei tilanne ollut niin paha talvella, mutta tästä kyllä virtasi vettä aika monen viikon ajan. Niinpä olen iloinen siitä, että koiranhampaatkin ovat näin hyvissä voimissa. Tuossa on keltainen risteymälajike 'Pagoda' ja valkoinen Erythronium californicum 'White Beauty', en näköjään niitä istuttaessani uskonut, että niistä kasvaa reheviä, kun tungin sipulit ihan vierekkäin.

Pistetään loppuun vielä tämä ihana kevätkukka. Kevätlinnunherne, saaremme omaa kantaa.


Imikkä Pulmonaria
Keltakielokki Uvularia grandiflora
Kevätlinnunherne Lathyrus vernus
Mukulaleinikki Ficaria verna
Perhosorvokki Viola sororia
Puistolemmikki Myosotis sylvatica
Punakolmilehti Trillium erectum
Rotkolemmikki Brunnera marcophylla
Ternivuokko Anemone × lipsiensis
Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile
Tummahelmililja Muscari armeniacum

16 comments :

  1. Toivottavasti Orkneyltä tuomasi on leviävää sorttia, niin söpöiset on sen kukat. Sinulla tuntuu kasvavan ”kaikki maailman kasvit punakolmilehdestä kevätlinnunherneeseen”, voi että ! Kiitos mukavasta aamukierroksesta täältä vaakatasosta, ennen kuin lähden liikkeelle uuteen päivään.
    Kevätlinnunherne on silmiinpistävä näky, kun sellaiseen törmää jossakin rämeikössä, niinkuin sen ensimmäisen kerran tapasin.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se onneksi leviää, mutta joitakin vuosia sitten lähes hävisi, kun oli vesimyyrien huippuvuosi. Onneksi pikkuruinen rypäs selvisi ja siitä on nyt tullut kaksi. Toivon niiden ehtivän levitä kunnolla ennen seuraavaa myyrähuippua.
      No juu, moni kasvaa, jotkut eivät, täytyy iloita niistä, jotka viihtyvät!
      Meillä kevätlinnunhernettä kasvaa entisillä kalkkikaivoksilla siellä puiden aluskasvillisuutena. On kyllä hieno, kun se kukkii.

      Delete
  2. Ihania aarteita ja kiva, että teillä kasvaa myös oma kanta kevätlinnunherneestä. Kaunis näkymä muotopuutarhaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saaremme entiset kalkkilouhokset on joidenkin koristekasvien kultakaivoksia, kun niissä myös verikurjenpolvi viihtyy. Tähän aikaan niiden viereiset pähkinälehdot ovat keltaisenaan kevätesikkoa. Kaunista.

      Delete
  3. Kivipellon Saila29 May 2024 at 08:48

    Voi harmi tyräkin menetys, talvi vei minultakin metsätyräkin mutta sen vieressä kasvaa tumma lilakukkainen kasvi (jonka nimeä en ikinä muista ja jonka sain sinulta) porskuttaa oikein hyvin!
    Nuo mukulaleinikin erikoislajit ovat todella ihania! Mulla on mökillä yksi mukulaleinikki, tekee kukkavanan noin 10 cm, kotiin ilmestyi yksi vanhaa kantaa oleva (kummityttö salakuljetti). Mulla on hiukan kaksitahoinen suhde mukulaleinikkiin, pelkään sen valloittavan kukkamaan...
    Tuo muotopuutarhan näkymä on todella kaunis ja pojat niin suloisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmi metsätyräkkiäsi. Se minun tyräkkini oli todella arka, kirjavalehtinen erikoisuus. Mantelityräkki näyttää olevan niin huonossa hapessa, että arvelen senkin kuolleen. Nuo eivät oikein kestä tällaisia talvia.
      Mukulaleinikillä on monta erilaista kasvutapaa riippuen kasvupaikasta. Tai itse luulen kasvupaikan vaikuttavan enemmän kuin kanta, mutta mene ja tiedä! Kyllähän ne leviävät ja seasta on vaikea löytää pienempiä kevätkasveja. Toisaalta niiden lehdet varjostavat sopivasti maanpintaa, jos on tällainen toivottoman kuiva toukokuu.

      Delete
  4. Ihastuttavia kukkijoita! Mut hei, kyllä tuo karvakaveri sykähdyttää eniten tämmösen koiratädin sydäntä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karvakaverit ovat aina kaikkein tärkeimmät ja ihanimmat.

      Delete
  5. Ihanat mukulaleinikit, kerrottu orkneyläinen varsinkin! Minulla on Lepaalta tuotua tavallista, joka on levinyt ainakin vielä maltillisesti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä kasvaa varmaan ennen pitkää kaikkialla, tosin karussa paikassa se ei viihdy. Mutta onko siitä sitten mitään haittaa? Tuskin.

      Delete
  6. Ihania pieniä kukkijoita, jokainen tärkeä ja merkityksellinen puutarhassasi. Keltakielokki on aivan uusi tuttavuus! Suloisia mukulaleinikkejä ja ainutlaatuinen kevätlinnunherne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki kukat ovat tosiaan tärkeitä. Osa on kauan haaveiltuja, osa matkamuistoja tai terveisiä ystäviltä.

      Delete
  7. Ihan naurattaa tuo Mustin tyytymätön ilme. Nurmikko on selvästi liian pitkä hän sanoo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustilla sattui olemaan sopiva ilme :-D

      Delete
  8. Hieno kierros ja hienoja vaaleankeltaisia, ternivuokko (jonka nimi tietenkin tuo mieleen ternimaidon ja siitä tehdyn uunijuuston, jota myös "uunijussiksi" kutsuttiin- lapsuuden herkkuja) ja Salmon's White mukulaleinikki. Sattumoisin viime syksyn narsissiostoksiini osui yksi sortti tuota vihreän, varsinkin harmahtavan vihreän kanssa hyvin mätsäävää keltaista. Tykkään. Täällä kasvaa myös luonnonvaraisena Kevätlinnuhernettä. Jos se viihtyy kalkkikaivoksissa, ilmeisesti pitää lisäkalkista. Hyvä tietää!
    Musti-kullalla on kyllä kiintoisa katsanto.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla ei ole hajuakaan uunijuustosta, kun olen kaupunkilaistyttöjä. Olisi kiva joskus maistaa!
      Ihanaa, että löytyi uusi narsissisuosikki. Niihin on helppo ihastua ja keväinen värimaailma lumoaa.
      Luulisin, että kevätlinnunherne pitää lisäkalkista, kun kasvaa noin kalkkipitoisella paikalla ainakin täällä.
      Musti lähettää terveiset! Tuon katseen edessä myyrät vapisevat :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!