Matalassa valossa tulee kivoja kuvia.
Sikureistakin osa kukkii vielä, vaaleansiniset kukat tuovat aika mahtavaa kontrastia syysväreihin.
Valkoiset ruusunkukat kurkistavat syysväriin hitaasti värittyvän happomarjan takaa. Lapsena rakastin happomarjoja syksyisin, niitä oli kirkonmäessä koulumatkan varrella, varmaan ihan tavallisia japaninhappomarjoja. Punaiset marjat hehkuivat ja tuntui, että jokainen lehti oli eri värinen: oli punaisia, oransseja, keltaisia ja vihreitä samaan aikaan.
Saarnen alaoksilla peippo varoitteli minusta ystävilleen. Yritin sanoa, että en ole vaarallinen ja häivyin kauemmas.
Tontin ylälaidalla huomion kiinnitti erikoinen sirkutus. Tuomessa oli parvi pyrstötiaisia! Linssi oli aivan väärä, kun olin ottamassa lähikuvia kukista, mutta oli sentään kamera kädessä – ei muuta kuin räpsimään muutamia epätarkkoja otoksia.
Ylärinteessä, hedelmätarhassa, näkyy väripilkkuja, jos edellisen kuvan tuomi onkin jo riisuutunut. Ruskatrio näkyy etualalla: revontuliatsalea, kirsikkasorvarinpensas (jo ilman lehtiä, mutta punaiset marjat loistavat) ja oikealla pensasmustikka. Aivan tontin yläreunassa, ison puunrungon takaa, loistaa pallesorvarinpensas punaisena.
Pyrstötiaiset ovat niin mahdottoman söpeleitä. Päivän kruunasi puukiipijäbongaus ikkunasta käsin, se hyppeli vaahteranrunkoa ylös muutaman metrin päässä keittiön ikkunasta.
Hankin viime kuussa Rohaniin uuden purppura- tai lännenheisiangervon, kun Paraisten Tokmannilla tuli vastaan kolmella eurolla erityisen purppuransävyinen Purple Horizon eli 'KAPDAR2'. Sen pitäisi olla vähän pienempikasvuinen kuin 'Diabolo'. Purppuraheisiangervot ovat siis oikeasti lännenheisiangervoja, punalehtisiä sellaisia.
Nyt täällä sähköt räpsyvät päälle ja pois, olisko taas joku puu kaatunut sähkölangalle, tuuli on jälleen yltymään päin. Pitänee alkaa pyöritellä lihapullia niin kauan kuin hella toimii. Tai onhan tässä kyllä puuhellassakin tuli, ei ole hätää sen puoleen.
Kotoisaa torstai-iltaa!
Happomarja Berberis
Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Japaninhiirenporras Athyrium niponicum
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes
Lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius
Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pallesorvarinpensas Euonymus alatus
Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä
Saarni Fraxinus excelsior
Sikuri Cichorium intybus
Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum
Verikurjenpolvi Geranium sanguineum
.JPEG)
.jpg)
Saatko Musti lehtihepuleita näin syksyllä niinkuin mä? - Max
ReplyDeleteMusti saa enemmän lumihepuleita, mutta jotain se on kyllä puuhailemassa tälläkin hetkellä pihalla - ehkä pyydystämässä lehtiä ;-)
DeleteTästä tuli mieleeni, että kurkkaapas Instagramista sellainen tili kuin https://instagram.com/theres_something_about_maryy?igshid=YmMyMTA2M2Y=
Delete:-D
DeleteKaunista!
ReplyDeletePyrstötiaiset ovat jotenkin hurjan söpöjä :)
Tuollaisia sirkeitä nappisilmiä <3
DeleteIhanasti vielä kukkii🥰 En ole muutamaan vuoteen nähnyt pyrstötiaisia, niin söpö lintu!
ReplyDeleteNiin on! Minulla taas kului monen monta vuotta, että en nähnyt niitä ollenkaan, mutta nyt parina viime vuonna olen silloin tällöin nähnyt ja niin onnellinen siitä.
DeleteVielä kauniisti värejä on puutarhassasi. Tuo valkoinen 'Alboplenum' syysmyrkkylilja on miullakin viihtyny vuosia ja on tosi kaunis. Hyvin hento punerrus siinä on näkyvillä. Pyrstötiaisia pyrähtää joskus tiälläkin. Toivottavasti ei pitempi aikasia sähkökatkoja tule sinne.
ReplyDeleteMukava kuulla, että kaunis 'Alboplenum' sielläkin viihtyy!
DeleteSähkökatkoja ei sitten sen enempää tullutkaan, välillä tuulella kaatuu puu johonkin langalle, parin-muutaman tunnin katkoja on silloin tällöin.
Eilen oli upea aamu ja valo. Blogger takkuili, enkä saanut kuvia siirrettyä tietokoneelta bloggeriin (ei ladannut ja valitse -näppäin oli himmeänä).
ReplyDeleteMarleenasi on upean sävyinen ja onneksi voin edes näin blogien kautta ihastella punaisia japaninvaahteroita.
Juu, myötätunto Ukrainalle saarnen latvusta katsellessa.
Hienoa, ruusut jaksavat vielä kukkia siellä etelässä.
Jopas ikävää käytöstä bloggerilta, että ei näppäimet toimi! Koputan puuta, mutta minun laitteellani ei ole juuri mitään ongelmia vielä ollut.
DeleteMarleena on todella ihana, tummanpunaiset lehdet saavat kirkkaanpunaisen ruskan vähitellen, aivan kuten tummalehtinen japaninkirsikkakin. Kuvassa voi nähdä, että sen lehtiruoti onkin jo mennyt punaiseksi. Japaninvaahteroiden syysväri on myös todella hieno, ja niiden kauniit lehtimuodot pääsevät ruskassa oikeuksiinsa.
Austin-ruusuissa on hyvin kukkia syksylläkin, kun vain ei peura vierailisi! Sorkanjälkiä ja kakkakasoja löytyy joka aamu, ja keskellä päivääkin välillä ihan uunituoreita. Muistin tänään yhden varastossa lojuvan verkonpätkän, tukin sillä tänään muutamia metrejä risuaidasta, josta ne selvästi tulevat läpi. Mutta tämä on ikuisuusprojekti, joka ei varmaan koskaan valmistu. Pitäisi pistää sellainen yli kaksimetrinen Buckinghamin palatsin aita koko pihan ympärille, muuten ne löytävät aina jostain ali, yli tai läpi.
Hienoja kontrasteja. Tuo väripari japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo on vallan mainio. Minun tarhakalliokielostani joku toukkaporukka napsi kaikki lehdet jo kesällä. Toivottavasti ja luultavasti menneen kesän ilmiö, joka ei ehkä ihan heti toistu. Itse kasvihan ei väliaikaiseen lehdettömyyteen kuole.
ReplyDeletePyrstötiaiset ovat niin söpöjä. Tosin myös hyvin nopeita. Kamera pitäisi olla tähtäysvalmiina jo silloin, kun ensimmäiset äänet kuuluvat. Huomaa selvästi, että olemme siirtymässä talvikauteen, kun lintuja tulee seurattua yhä enemmän. Meilläkin mustarastaat aiheuttavat hassuja hetkiä. Eilen katselin yhden mustarastaan ruokailua aronialla. Lintu kuvitteli olevansa pieni ja hento, mutta oksa taipui taipumistaan, kunnes ei enää jaksanut pysyä pystyssä linnun painon alla. Mustarastas oli jotenkin hölmistynyt tömähdettyään maahan. Vahinkoa ei kummallekaan tapahtunut, ellei sitten mustarastaan itsetunto saanut pientä kolausta.
Täällä on puolestaan käynyt iso sorkkajalkainen toukka riipimässä kalliokielojen lehtiä, jos olisin ottanut kuvaan oikeanpuolimmaisetkin versot, olisi niissä ollut vain rankoja ja repaleisia lehtiä. Onneksi osa lehdistä on kumminkin vielä jäljellä! Täytyy myös verkottaa kaksi japaninvaahteraani, sillä niitäkin typistetään jossain vaiheessa, ihme kyllä ei vielä.
DeletePyrstikset ovat todella nopeita käänteissään. Olisipa ollut zomlinssi kamerassa, mutta ei ollut. Makrolinssissä kun ei ole zoomia ollenkaan, ja syvyystarkkuusaluekin niin kovin pieni. Mutta tuli nyt edes joitakin kuvia muistoksi.
Hassu mustarastastarina! Voin kuvitella, että sinulla oli naurussa pitelemistä.
Tosi kauniisti olet saanut vangittua värit kuviin :)
ReplyDeleteMeillä kävi eilen sähköt pois, mutta palasivat heti takaisin.
Sitä on selvästi liikkeellä.
DeleteKauniita kontrasteja. Voi miten kivasti helminukkajäkkärä sopii yhteen tummanliilan ruusun kanssa kun taustalla on vielä tummempaa. Neilikkaruusut kukkivat meilläkin, valkoinen kaikkein parhaiten, se tuntuu kestävän vaikka olisi yksittäisiä hallaöitä.
ReplyDeleteKiinnostava havainto, että valkokukkainen kukkisi syksyllä parhaiten! Täälläkin näyttäisi samalta, mutta en ole ihan varma, kun peurat ovat latvoneet vaaleanpunaista sen verran ahkerasti viime viikkoina. Valkoisen kasvupaikka ei selvästi ole niistä niin kiinnostava, ehkä viereisen happomarjan takia.
DeletePuuhella on kyllä kätevä olla olemassa. Haluaisin sellaisen itsellekin, jos vain taloon voisi sellaisen saada. Hyviä kontrasteja on sinulla. Syksyisin eri kasvit tuovat aika erilaista tunnelmaa kuin keskellä kesää. Upeat kukat prinssissäsi.
ReplyDeleteVoi harmi, ettei teillä ole puuhellaa eikä voi saada. Se on kyllä todella kätevä, muuta lämmitystä ei ole vielä tarvinnut juurikaan pitää päällä, kiitos tulisijojen.
DeleteTotta, syksyllä eri kasvit nousevat esiin kuin kesällä, aika kiinnostava muutos.