Kurkkaus muotopuutarhaan

 pitkästä aikaa

Syys saa, onneksi kukat eivät ihan vielä luovuta. 

Joku muu ne voi kyllä viedä. Tänä aamuna, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, näin näillä huudeilla tallustelevan valkohäntäpeuran nuuhkimassa puutarhani antimia. 

Niin vain piti vetää saappaat pyjamanhousujen päälle paljaisiin jalkoihin ja hiipiä ulos. Halusin hätistellä peuran niin rauhallisesti tiehensä, että se ei kaada suojaverkkoja ja hajota aitaa mennessään. Pienen tuumailun jälkeen se hyppäsikin kaikessa rauhassa suoraan aidan läpi, sellaisesta 50 x 50 cm reiästä kuin kangaspuiden sukkula (tai neula ristipistotyön läpi), niin ettei siitä arvaisikaan niin suuren eläimen menneen. 

Voi vietävä, miten pienestä kolosta ne tosiaan pääsevät, sain taas kerran muistutuksen. Samalla toivo valui takaisin saappaanpohjiin. Kyllähän sellaisia kulkureikiä on aidassani siellä sun täällä. Onpa tässä kyllä jo monen viikon ajan käyty pihassani nakertamassa sitä sun tätä ja aamuisin on tuoreita peuranpaskoja terveisinä.

Mutta sinne muotopuutarhaan. Ihana asia on se, että yli kymmenen vuotta sitten istutettu rinneakebia on talvehtinut jo joitakin talvia ihan korkealle asti, ensimmäiset kahdeksan vuotta se paleltui maata myöten. Vieläkään se ei ole kukkinut, mutta ehkä jonakin keväänä. Siihen tulee mahtavat pikkuiset tumman viininpunaiset kukat tertuissa, olen nähnyt Hollannissa ja siksi ostin tämän heti, kun kotimaisella taimistolla näin.

Loistomyrkkylilja on saanut seurakseen myskimalvaa, jonka syksyiset kukat ovat hailakan vaaleanpunaisia, normaalisti nämä ovat valkoisia, vaaleanpunaista en ole hankkinut.

Olen vähän katsonut tuota myrkkyliljan edessä kasvavaa lehtitupasta, jospa se olisi joku jäänne viime syksynä tuohon istuttamistani valkokukkaisen sinikatanan siementaimista, jotka näyttävät kaikki hävinneen viime talveen, mutta tuo on lähes varmasti kyllä pukinparta, sitä kasvaa täällä rikkaruohona siellä sun täällä. Harmi, kun sain kerrankin valkoisen sinikatanan siemenet itämään ja taimet kasvamaan edes jonkin verran!

Toisaalta pukinparta on kuulemma herkullinen, täytyypä kokeilla. Muinais-viljelyjäänne se taitaa ollakin.

Myrkkyliljoja on noussut enemmänkin. Yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on rehevöitynyt.

Tästä penkistä on 'William Dykes' jo luovuttanut, mutta syysleimu 'Crème de Menthe' kukkii yhä vain, onneksi peura ei sitä syönyt. Taustalla on muuten yksi kaikkien aikojen parhaista luonnonkasveista puutarhassa: haisukurjenpolvi. Aivan loistava maanpeittomatto, joka ei lopeta kukintaa syksyn tuloon.

Tässäkin penkissä on haisukurjenpolven kukkia, karhunjuuren ja 'Green Spice' -keijunkukan kaverina. Tämä keijunkukka on yksi kahdesta, jotka ovat onnistuneet talvehtimaan puutarhassani vuosikaudet, ehkä siksi, että vaahtera pudottaa tämän päälle lehtensä ja kasvi saa niistä talvisuojan.

Myrkkylilja 'Waterlily' on vuosi vuodelta vähän laajentunut, nyt kukkia on jo useita. Ja tässäkin haisukurjenpolvi mukana. 

Purppurakannusruoho 'Canon Went' tarjoilee haileaa vaaleanpunaa keskikesästä syksyyn asti, hyvin hentoisessa muodossa. Tämä tekee kivasti siementaimia, mutta useimmat niistä timjamipolulla, mistä olen siirrellyt niitä kukkapenkkien puolelle. Tykkää selvästi paahteisista paikoista, joissa ei ole kilpailua.

Edellisessä kuvassa näkyi taustalla sinistä, se on tädyke (en tiedä mikä, siemenestä kasvattamani), sekin kukkii yhä vain. Kuvassa näkyy myös puksipuuaidan ihanaa uutta vaaleanvihreää leikkuun jälkeen kasvanutta lehdistöä.

Taustalla näkyy vaaleanpunaisena pisteenä 'Waterlily' -myrkkylilja ja sen takana on timjamipolku.

Timjamipolun toisella puolen on Austin-ruusu The Pilgrim vielä tuottamassa kukkia, onneksi peura ei ehtinyt huomata sitä vielä. Ensimmäinen kukka näistä nupuista onkin jo avautunut, täytyy kohta kuvata – auringon pitäisi iltapäivän mittaan tulla esiin. Nyt saavat syksyn istutukset hyvän kastelun.

Peurat tekevät kaikkea muutakin ärsyttävää kuin syövät kukkia ja nuppuja. Ne nyhtävät vastaistutettuja taimia maasta, talven mittaan se koituu usein niiden kohtaloksi. Joka ikinen uusi, vielä juurtumaton taimi pitäisi suojata tukevasti maahan ankkuroidulla verkonpalalla tai ainakin viskata risukasa päälle. Pintajuurisista kurjenmiekoista nousevat vanhemmatkin yksilöt siihen, kun peura ottaa hampailla kiinni lehdistä ja nykäisee. 

Tässä on vasta muutama viikko sitten istutettu kääpiökurjenmiekka 'Banbury Ruffles': ihana violetinsininen, jolla on vaaleat parrat. Huomasin taimen ylös nyhdettynä, kun tulin yli viikon kaupunkireissulta. Onneksi nyt oli sateinen syksy eikä paahteinen kesä tai pakkastalvi, muuten se voisi olla mennyttä taimea.

Banbury piti hankkia ihanan värinsä takia ja siksikin, että entinen työpaikkani sijaitsi Oxfordissa Banburyntien varrella. Banbury sijaitsee siinä Oxfordista pohjoiseen.

Astereiden aika alkaa, muotopuutarhassa asustaa 'Little Carlow', ihanan värinen ja valtavan hyvä kukkimaan.

Asteri Symphyotrichum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Keijunkukka Heuchera

Kääpiökurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Myskimalva Malva moschata

Pukinparta Tragopogon pratensis

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sinikatana Catananche caerulea

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tädyke Veronica