Saarnesta on vaivihkaa tullut lempipuu.
Täältä käsin voi ehkä havaita, että kahden saarnen jälkeen rivissä on seuraavana vaahtera, sen ruskeanpunaista latvaa näkyy vanhan talon katon takaa. Sen jälkeen tulee vielä yksi saarni: siementaimi oli sopivasti samassa linjassa puurivin kanssa, niinpä annoin sen kasvaa ja se onkin jo parimetrinen.
Saarni on myös Yggdrasil: muinaisskandinaavien maailmanpuu. Sillä on sekin ulottuvuus.
Saarnen ruska on keltainen, joka alkaa tällaisena ihanana limenvihreänä. Huussin edustalla ruskopenkissä kukkivat maa-artisokat. Punaiset pilkut ovat japaninvaahteroita.
Näkymä kuistilta käsin.
Tämä toinen ihana saarni näkyy (ja on kuvattu) keittiön ikkunasta. Saarnen läpi siivilöityvä valo on tavattoman kaunis, ehkä samaa luokkaa lehmuksen ja pähkinäpensaan kanssa, tai vieläkin ihanampi.
Laajennetaan vähän kuvakulmaa, edelleen ikkunasta käsin, näkyy edessä muotopuutarha.
Jalkauduin tien toiselle puolelle kuvaamaan, sillä olin monena päivänä ikkunasta katsonut noita puskia, joista toinen on kirkkaanpunainen, toinen keltainen. Niiden luo kuljetaan saarnen ali.
Ne ovat kyllä ihan samaa puskaa, tai samasta juuristosta nousseita vesoja! Tuomea taitavat olla. Jännästi keskenään ihan eri värisiä. Toisaalta onhan minunkin tuomessani punaisempia kohtia.
Kun palaan kotipihalle, on vastassa oma rakas saarnirivistö. Siinä on onneksi vielä lehdet jäljellä; tuuli on nyt jo riepotellut lähes kaikki lehdet pois edellisten kuvien saarnesta, joka kasvaa alempana kyläniityn laidalla tuulisemmassa paikassa. Se myös tulee lehteen keväisin näitä omia saarniani myöhempään.
Saarni viihtyy kalkkipitoisessa maassa, ja sitähän tällä saarella on – meillä on vanhoja kalkkilouhoksiakin. Saarni myös tuottaa kalkkia maahan: sen pudonneet lehdet maatuvat ihanteelliseksi lehtomullaksi.
Tuolla huussin takana viihtyvätkin tarhajouluruusut ja monet muut mainiosti. Mutta japaninatsalea saarnesta alarinteeseen vain kituuttaa, toki paikka tuossa rinteessä, toisaalta auringossa, toisaalta puun alla, on kuiva. Mutta kun luin, että japaninatsalea sietää paahdetta ja kuivuutta ja maan korkeampaa pH:ta monia muita atsaleoja paremmin... usein tuntuu, että vaadin kasveiltani hieman liikaa.
Japaninatsalea ei ole tainnut kasvaa sen reilun viiden vuoden aikana, kun se on tuolla saarnen ja japaninvaahteran välissä kasvanut, enempää kuin viisi senttiä. Koska ostin sen Ruissalosta aivan minipienenä taimena, se on edelleen vain 20-senttinen.
Luulen, että en silti mene sitä siirtämään. Voihan olla, että se on kasvattanut juuria ihan hyvin. Voisin ehkä levittää sen ympärille jotakin katetta ja antaa sille ehkä joskus jotakin rodolannoitetta, täytyy hommata sellaista.
Minusta se myöhään lehteen puhkeaminen on etu, valtava sellainen, vaikka moni sitä harmittelee. Saarnen alla on todella valoisaa touko–kesäkuun vaihteeseen saakka. Siihen asti saa nauttia kevään vahvasta valosta, niin minä kuin saarnen alla viihtyvät kasvitkin.
Japaninatsalea Rhododendron molle subsp. japonicum
Japaninvaahtera Acer palmatum
Lehtosaarni Fraxinus excelsior
Maa-artisokka Helianthus tuberosus
Tuomi Prunus padus
.JPEG)
.jpg)
En yhtään ihmettele, että ihailet saaripuitasi. Kuvasi osoittavat, että ihan mahtava on saarnen tenho näkymässä. Toivottavasti omat punasaarneni (3) kasvaisivat yhtä kauniiksi puiksi. Olen ymmärtänyt, että punasaarni on talven suhteen kestävämpi, en tiedä onko niissä muuten kovin paljon eroa, ainakaan punasaarni ei ole missään vaiheessa punainen, mistä siis nimi on peräisin (silmujen sävystä)? Voisin kokeilla myös lehto/ metsäsaarnia, jos nekin menestyisivät.
ReplyDeleteToivottavasti punasaarnistasi tulee komeat ja kookkaat! Niiden kuori on käsittääkseni punaruskea, kun lehtosaarnella se on harmaa.
DeleteIhana! Ja tuo syysväri! Saarnea ei ole koskaan pihaltani löytynytkään. - emäntä
ReplyDeleteOnko saarnessa hyvä kiipeillä? - Pepsi
On ihan hyvä, jos oksat vain alkavat riittävän alhaalta. MUSTI
DeleteAivan ihanat, love love! Käyn myös aamulenkillä ihastelemassa aina saarnirivistöä. Ihanan turvallisia puita 🌳🌳🌳 ja täällä ruusut edelleen venaa🌹 Onneksi luvattu leutoa ainakin. Sama tuli mieleen, että miten pojat ja saarni - synkkaako?
ReplyDeleteIhanaa, että olet in love <3 Saarnirivit ovatkin ihan parhaita. Aikoinaan Utössä ihailin ihanaa riviä yhden pihan reunalla, ja Korppoossa on kohta, jossa ajetaan isojen lehtipuiden ali kuin tunnelissa, niistä puista iso osa on saarnia. Saarnet ovat tosiaan kuin ystäviä, turvaa tuovat.
DeleteIhanaa, että jaksat paapoa kasveja! Nyt olen tulossa sinne päin vasta kuun lopulla ihan. Ei kai sitä ennen mitään pakkasia tule, eiköhän ne ihan hyvin pärjää.
Pojat kiipeilivät nuorempina ja vetreämpinä saarniin enemmänkin, nykyisin vain Musti kiipeää, mutta sekin valitsee useimmin vaahteran jostain syystä.
Todella kaunis puu ja miten kaunis limenvihreä syysväri! Tuolla on ilmeisesti jo ikääkin aika paljon. Vai onko se kuinka nopeakasvuinen verrattuna esimerkiksi vaahteraan, joka kasvaa minusta varsin nopeasti isoksi?
ReplyDeleteVäri on jo muuttunut limenvihreästä keltaiseen ja puuskatuulissa myös minun saarnistani on alkanut lehtiä lentää pois - saarnet ovat nopeita käänteissään! Samaa ihanaa limenvihreää ihastelen pihasyreeneissäkin syksyisin.
DeleteEn osaa sanoa näiden isojen puiden iästä, ne olivat isoja jo, kun ostin paikan. Yksi valtava jättiläinen kasvoi vanhan taloni takanurkalla ja se piti kaataa, oli huono talolle kaikin puolin, kun oli seinästä vain reilun metrin päässä. Siementaimesta saarnirivin jatkeeksi itsekseen kasvanut on venynyt nyt parimetriseksi, mutta en yhtään osaa sanoa, monessako vuodessa. Muutamassa. Aika nopeasti se on silti minusta kasvanut. Ehkä lähes vaateroiden luokkaa, voi olla.
Eipä sillä saarnen iällä niin suurta merkitystä ole. Hieno puu joka tapauksessa.
DeleteNiin on kyllä. Isoiksi kasvaneet puut ovat kunnioitusta herättäviä.
DeleteKauniita kuvia ♡ Ihania syksyn värejä ♡ Minä haravoin tänään puutarhassa. Vielä on paljon haravoitavaa tulevina viikkoina. On se vaan jännä, että en syksy toisena jälkeen älyä laittaa hanskoja käteen, kun haravoin - tas on rakko peukalon juuressa :D
ReplyDeleteNo voi ei! Haravoinnista kyllä tulee rakkulat ilman hanskoja. Toivottavasti se paranee pian, ikävää, että on vielä haravoitavaa, kun se on sitten se sama kohta kipeä.
DeleteIhana saarni!
ReplyDeleteOn! Talvinen silhuetti (se aspekti, joista puissa muistaakseni erityisesti tykkäät) on myös saarnella kaunis.
DeleteSaarnella on kieltämättä hyvin näkyvä syysväri. Eri aikaan lehteen tuleminen, ruskaan aloitus ja eri aikaan lehtien pudotus on kyllä hyvä asia. Joskus toki haravoinnin takia toivoisi muutamien puiden pudottavan lehdet (suuret lehdet) kunnolla ennen jäätä ja lunta, kun haravointiaika on niin lyhyt päivän pituuden takia.
ReplyDeleteSaarni on pirteä, mutta niin nopea, että jos on muutaman päivän poissa kotoa, saattaa koko ruska jäädä näkemättä ja on lehdetön puu vastassa. Saarnen lehdissä on muuten sekin hyvä puoli, että ne ovat kapeita ja pehmeitä ja maatuvat todella nopsaan. Niitä ei ole mitään järkeä haravoida. Juuri nyt niistä on tullut ihana keltainen matto huussin ympäristöön, puussa on enää rippeet jäljellä.
DeleteSaarni on kaunis puu. Minulla kasvaa punasaarni, se tiputtaa lehtensä ihan ekana puutarhan puista mutta sen keltainen lehti on kaunis.
ReplyDeleteOnhan se kaunis, ja sitten on muita ruskakasveja, joissa väri pysyy pitkään. Pensasmustikkakin on täällä punainen ties monettako viikkoa putkeen.
DeleteOn kylä hieno väritys saarnessa! Meillä se taitaa olla kiellettyjen listalla, eikä kyllä palstalle mahtuisikaan tuollaista jättiläistä. :) Ostin myös minipienen japaninatsalean taimen Turun kasvitieteellisestä, sen varalle oli suuria suunnitelmia. Vaikuttaa kuitenkin, että tarvitsen uuden taimen tai uuden suunnitelman. :D
ReplyDeleteEi varmaan saa siirtolapuutarhaan näin isoja puita istuttaa. Voi ei, ei sitten sinunkaan japaninatsaleasi ole kovin hyvässä hapessa (jos on hapessa ollenkaan).
DeleteKomeita ja kauniita ovat saarni puusi. Kaunis noin tasaisen värinen iso puu. Pitäs miunkin hankkii saarni.
ReplyDeleteOlisi kiva nähdä, kuinka se teillä viihtyy!
Delete