Wednesday 26 October 2022

Erikoisten puiden ja puskien kuulumiset

 Monenlaisia ruskavärejä

Tässä samassa näkymässä hehkuivat pilvihelmipihlaja ja sirotuomipihlaja punaisina pari viikkoa sitten, nyt ne ovat lehdettömiä ja tilalla on ruusuherukan jännän hailakan vaaleanpunainen ruska. Tykkään näistä haalistuneenpunaisistakin ruskakasveista.
Pyöreän penkin keskellä elelee kiinanpunapuu, joka on kasvanut varmaan kymmenen senttiä vielä tässä syksyn mittaan! Se on todella ottanut spurtin. Istutin sen pari vuotta sitten kolmikymmensenttisenä pikku taimena; mitä pienempi, sen parempi, ajattelen – juuret pääsevät työntymään suoraan maahan sen sijaan, että alkaisivat kasvaa kehää ruukun ahtaudessa.

Kiinanpunapuu on niitä havupuita, jotka pudottavat neulasensa talveksi. Tämäkin tulee ruskaan, mutta se on vasta alkamassa. Kaunista oranssinruskeaa sävyä voi jo aavistaa, vaikka puu on vielä pieni. Huomasin puun tällä puolella kasvavassa pikkusormustinkukassa vielä kukan, mutta kuvaan en sitä huomannut ottaa, se on penkin metalliosien takana lähes piilossa.

Vähän ylempänä rinteessä saman kivimuurin edessä ovat punaisina vielä rusotuomipihlaja ja japaninvaahtera 'Osakazuki'. Harmi, että se on pakko verkottaa, mutta hehkuva väri erottuu kyllä tiheän verkon läpikin.

Vaahteroista varmaan lähes kaikilla on hieno ruska. Pikkuinen kuparivaahtera on kasvanut jo yli polvenkorkuiseksi ja näyttää, miten upea ruskapuu siitä tuleekaan sitten joskus isona.

Höyhenpensaastakin tulee kauniin punainen, mutta oma yksilöni kasvaa kovin kituliaasti. Ehkä paikka on huono tai sitten se vain on hidas asettumaan. Kesän ajan se oli kyllä pahasti kuivuuden kourissa, isoin osa lehdistä käpristyi.

Höyhenpensaan vierestä alkaa Rohan. Sen alussa on riippamallinen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' jo haalennut syysväriinsä mahonginruskeaksi, taustalla tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' on vielä tummassa kesävärissä. Sen ruska on kirkkaanpunainen, joitakin punaisia lehtiä näkyy jo. Etualan pyökki on kesällä yhtä tummalehtinen kuin kirsikka, ellei vielä tummempi.

Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta, niidenkin lehtiin tulee kirkkaanpunaista syksyllä.

Risuaidasta olen ajatellut elävää versiota pikku hiljaa, kun tylppöorapihlajat kasvavat. Mutta myyrät ovat niitä verottaneet. Muutenkaan risuaita ei peuroja pidä, ne vain työntävät oksia sivuun ja tekevät itselleen aukon. Nyt viritin lähes kymmenen metrin pätkän korkeaa kanaverkkoa, jota minulla oli vielä jemmassa, jotta peurat eivät enää pääse aidan läpi Rohanin alkupäässä. Ilokseni huomasin joidenkin myyrän poikki syömien orapihlajien juuresta nousevan uusia versoja, sitkeitä ovat, jihuu!

Kasvimaalla olen ihastellut 'Tayberry' -karhunvatun upeita syyslehtiä.

Puistotaikapähkinä 'Diane' on hienon keltainen. Tämähän ei ole kukkinut sen jälkeen, kun sen istutin eräänä syksynä ja seuraavana keväänä se kukki. Elän toivossa kuin lapamato.
Minulla on nykyään toinenkin taikapähkinä, amerikantaikapähkinä, jonka pitäisi olla talvenkestävämpi ja parempi kukkimaan ja se kaiketi kukkiikin syyspuolella, joka on aina varmempaa kuin yrittää pitää kukkanuput elossa talven viimoissa kevääseen.
Onneksi otin tämän kuvan, kun yksi unikkokin innostui kukkimaan yhdessä 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan kanssa. Seuraavana yönä oli kaikki kuvan kukat syöty, unikkokin, vaikka ne yleensä jätetään rauhaan. Niin se on, että syksyllä kelpaa ja syödään jo kaikki. 
Myrkkiksen ja taikapähkinän välissä kasvaa nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2'. Eipä jää kovin helposti mieleen tuo virallinen lajikenimi. Nietospensas on aivan minimatala ja muutenkin pieni, kukatkin sillä olivat tänä kesänä kääpiöitä. Tässä se on paremmin näkyvillä kuin paikassa, johon sen ensin istutin kuvitellen siitä tulevan metrin korkuisen pensaan.

Japaninlehtikuusi on puolestaan kasvanut hyvin. Istutin sen 15 vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana. Se on aloittelemassa kullankeltaista ruskaansa.

Vanhat pihasyreenitkin alkavat olla keltaisia. Kun yllätin yhtenä päivänä taas peuran pihastani, se lähti muotopuutarhan poikki ja lopulta pakeni suoraan tämän syreenipusikon läpi tielle. Olin kuvitellut, että tämä on liian tiheä, mutta eipä ole. Uusi hautalyhty Viljon haudalla ei onneksi hajonnut, vaikka putosi koukustaan siinä rytinässä.
Vielä vihreä puska oikeassa reunassa on kaljukultasade, se on alkanut kasvaa mukavasti. Sekin oli pieni, kun sen hankin. Kokemukseni mukaan isot puuntaimet ovat hankalia, ne pitäisi tukea todella hyvin, etteivät heilu tuulessa, lisäksi ne kuivuvat äkkiä, usein jo ruukussaan, kun juuristo on aivan liian pieni puun kokoon nähden.

Loppuun nenäliinapuun kuulumiset. Sekin jakselee hyvin ja on tuplannut kokonsa parissa vuodessa jo yli polvenkorkuiseksi. Ruskaan se ei vielä ole tullut, muistaakseni se olisi keltainen. 

Tänään tein tuttavuutta parin Parrotia persican taimen kanssa, jollaisesta olen haaveillut vuosikaudet. Taimet vain olivat parimetrisiä, vähintään metrin levyisiä ja parinkymmenen litran ruukuissa. Minkäköhänlaisia autoja taimiliikkeet kuvittelevat asiakkailla olevan? Vaikka taimet olivat alessa puoleen hintaan, en voinut harkita: ei olisi autoon mahtunut. Suuri ikävä kyllä.
Mikähän Parrotia mahtaa olla suomeksi... jaa, se on parrotia. Kerrankin ei olla keksitty mitään älytöntä nimeä kuten laakerituomiangervopyökki!


Amerikantaikapähkinä Hamamelis virginiana
Euroopanpyökki Fagus sylvatica
Höyhenpensas Fothergilla
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kaljukultasade Laburnum alpinum
Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kuparivaahtera Acer griseum
Nenäliinapuu Davidia involucrata
Pikkusormustinkukka Digitalis lutea
Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia
Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka Ribes sanguineum
Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

8 comments :

  1. Sinulla on siellä fantastisia ja jännittäviä kasveja, kuten Rohanissa kuuluukin olla :) Aika värikästä vielä. Täällä alkaa jo piha "mustumaan".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rohanissa on vähän mielikuvituksellisiakin juttuja, kuten peruukkeja :-D
      Väritön kausi ei ole kiva. Tämä lauha sää on ihana, kun nurmikko on kirkkaanvihreää.

      Delete
  2. Jestas, miten hieno tuo 'Royal Purple' -punaperuukkipensas on. Ja karhunvatun lehden kuvio houkuttelee katsomaan lähempääkin. Väri myös. Kuvittelin japaninlehtikuusen olevan hidaskasvuisempi. 15 vuotta on toki pitkä aika, mutta ihan mukavan kokoinen puusta on siinä ajassa kasvanut.
    Että noi peurat tympivät. Viritin pikkupuutarhaan uusia verkkoja, joiden korkeus ei peuroja pysäytä. Kun en korkeampaa enää saanut, ajattelin aitojen ohjaavan elukat kulkemaan muualle. Oli vain sellainen "kiusa se on pienikin kiusa - peuroille" -fiilis. Puut ja pensaat olen verkottanut, eikä perennoja pahemmin enää ole syötäväksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Punaperuukkipensaassa on samaa sävyä kuin hurmehappomarjassa, lehdet vain ovat paljon isommat eli näyttävämmät. Kunhan puskat kasvaisivat, niin olisi enemmän mitä katsella.
      Lehtikuuset taitavat ylipäätään olla nopeakasvuisia, ja jos japaninlehtikuusi on niistä hidaskasvuisimmasta päästä, niin ei se ehkä vielä tarkoita varsinaisesti hidaskasvuista. Voi olla, että ne riippamalliset sitten ovatkin jo hidaskasvuisia oikeasti, kun niissä on kaikenlaista mutaatiota ja varttamista heikentämässä elinvoimaa.
      Kyllä tuo pienikin kiusa peuroille tuottaa puutarhurille tyydytystä :-D

      Delete
  3. Sulla on ihailtava kokoelma erikoisuuksia. Kun taimet istuttaa pieninä, ne yleensä myöhemmin kestävätkin paremmin. Minulla on siemenestä kasvatettu hevoskastanja ja viisisenttisinä ostetut kanadan- ja japaninhemlokki. Kaikki hyvässä kasvussa, vaikka muutama eka vuotta tuntui, ettei ne edisty yhtään. Juuriaan varmaan kasvattivat.
    Hienoja syysvärejä, erityisesti Rohanin herkut ovat aivan ihania.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinun puusi on totta tosiaan istutettu aivan pieninä, jopa siemenenä! Sama kokemus siis meillä molemmilla.
      Kiinanpunapuun kasvuunlähtö hämmästyttää, sillä se on vasta kaksi vuotta sitten istutettu, kun yleensä tosiaan puun tai pensaan alkuvuodet kuluvat juuriston kasvattelussa. Ihanaa nähdä, että se viihtyy ja kasvaa jo nyt. Ties millainen jättiläinen siitä tuleekaan.

      Delete
  4. Teillä on vielä paljon värejä, vaikka osa kasveista onkin pudottanut ruskalehdet. Kiinanpunapuu on kasvanut komeasti! Selvästi viihtyy luonasi. Muutaman vuoden päästä pääset oikeasti istumaan sen varjossa.
    Varmasti pitää paikkansa se, että pienet puuvartisten taimet lähtevät paremmin kasvuun kuin isot. Juuriston koko on paremmin suhteessa lehtimassaan ja ainakin täällä pikkutaimet ovat ensimmäisten talvien yli hangen suojissa kuin pumpuliin käärittyinä. Siellä saaristossakin matalat puskat ovat varmaan paremmin suojassa talven tuulilta kuin korkeat taimet. Istutin kaikki takapihan luumupuut aikanaan puolen vuoden sisällä, 'Kuntala' ja 'Laatokan Helmi' olivat komeita taimistolta hankittuja taimia, 'Viipurin punaluumu' tuttavalta saatu polvenkorkuinen piiskataimi. Viipurilainen on kasvanut selvästi reippaammin kuin kaksi muuta ja ainakin jos tämän kesän satomääristä voi mitään päätellä, niin piiskataimen istutus kannattaa. Muista tuli yhteensä viitisen kiloa, viipurilaisesta melkein 30kg luumuja. Toki se saattaa olla muutenkin reippaampikasvuinen kuin nuo muut.
    Mikähän puuvartinen kasvi mahtaisi olla sellainen, mikä ei peuroille ja myyrille kelpaisi? Sitä jos istuttaisi aidaksi ja punoisi oksat ristikoksi, niin saisi olla aikamoinen houdini-peura, jotta pääsisi läpi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä ei kovin kylmää vielä ole, syksyt ovat meren takia leutoja. Se onkin monien talvenarkojen pelastus. Kiinanpunapuun menestymiseen vaikuttaa suuresti kuulemma se, ehtiikö se valmistautua talveen - jos ei, se on herkästi mennyttä. Kun katson sen syksyistä kasvuintoa, ymmärrän tämän. Solut eivät ole vielä talvimoodissa. Sitä ei todella kannata Suomessa kokeilla muualla kuin paikoissa, joihin talvi tulee hitaasti.
      Jännä tuo vertailusi, toki eri luumulajikkeilla voi muutenkin olla eroja kasvuinnon suhteen. Kun katsoo isoja puiden taimia ja ruukun kokoa, minua hirvittää. Tulee mieleen muinainen itämainen tapa pakottaa naisten jalat kasvamaan liian pienissä kengissä, jotta ne surkastuvat ja jäävät pieniksi. Minulle tulee suorastaan paha olo niiden puuntaimien puolesta. Kun tietää, että juuriston ja latvuksen koon pitäisi olla suunnilleen saman kokoiset!
      Pähkinäpensasta eivät peurat ja myyrät tunnu syövän - olenkin istuttanut Rohanin kohdalla pensasaidaksi sekä pähkinää että tylppöorapihlajaa. Orapihlaja on piikikäs, sitä peurat maistelevat, mutta eivät varsinaisesti syö - kunhan myyräkanta taas pienenee, odotan taimien kasvavan ja sitten justiinsa punon aitaa tiheäksi. Kumpaakin tosin pitää leikata silloin tällöin, muuten niistä tulee liian isoja. Ehkä voisin tutkia vielä muitakin vaihtoehtoja tai vaikkapa murattia, se on onnistuneesti kiivennyt parin metrin korkeudelle vaahteraan. Peurat sitäkin riipivät lehtiä kyllä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!