Varjohiippojen syksy – ja kevät

 Lupailin juttua varjohiipoista aiemmin, jo lokakuussa. Kun jutun teko viivästyi ja osan niiden ruskavärejä esittelin jo, päätin laittaa tähän juttuun myös keväisiä kukkakuvia. Kauhistuksekseni havaitsin nyt, että en esitellyt ollenkaan niiden kukintaa keväällä! Kuvasin kyllä, mutta vaikka varjohiipat kuuluvat lempikasveihini, veivät näyttävämmät tai uudemmat kukat voiton kilpailussa toukokuun palstatilasta.

Ensimmäinen varjohiippa kukassa on yleensä tarhavarjohiippa joskus toukokuun puolivälin paikkeilla. Tässä se on yhdessä kevätlinnunherneen kanssa. Kuvasta näkee, että tarhavarjohiipan lehdissä on kaunista kuviointia keväällä. Syksyllä lehdet saavat kauniin syysvärin.

Ja vaikka väitän, että uudet kukat saivat palstatilan, on minulla uusia varjohiippojakin, joita tilasin keväällä. Uusia lajikkeita täytyy tilata ulkomailta, sillä kotimaasta saa lähinnä vain yhtä ja samaa tarhavarjohiippaa. Niin ihana kuin se onkin, haluaa tällainen kasvikeräilijä haalia uusia lajikkeita.

Niinpä tilasin keväällä Hollannista tämän 'Pink Elf' -varjohiipan. Sillä pitäisi olla vaaleanpunaiset kukat. Se ei kukkinut vielä tänä vuonna, mutta kasvoi hyvin. Haltijamainen nimi ansaitsi paikan hobittipenkissä. Se on muutenkin varjohiipoille sopiva kasvupaikka, puolivarjoisa eikä siinä kasva mitään korkeaa.

Vaaleanpunaiset varjohiipat ovat suloisia. Tämän Epimedium × youngianum 'Roseum' -taimen toi ystävä monta vuotta sitten ja istutin sen muotopuutarhaan ruusun varjoon. Siellä on kuitenkin vähän liian korkea ja rehevä kasvullisuus ja pikkuinen varjohiippa oli hukkua viidakkoon. Viime vuonna pelastin sen ja istutin kuistin edustalle – varjossa sekin, mutta kasvusto on matalaa ja pidän siinä kasvavia kasveja paremmin silmällä. Se on selvästi kasvanut ja kukki pitkästä aikaa viime keväänä.

Tässä on sama kyseinen 'Roseum' lokakuussa, tuolla akileijanlehtien takana. Tällä lajikkeella on jännät, aika teräväkulmaiset lehdet. Osalla varjohiipoista on lähes täydelliset sydämenmuotoiset lehdet. Akileijoja pitää kurittaa rankalla kädellä tässä, muuten ne jyräävät kaiken.

Osa varjohiipoista saa jännittäviä syysvärejä. Tämä on alppivarjohiippa. Sillä on niin mitättömän väriset ja pikkuruiset kukat, että niiden takia sitä ei kannata istuttaa, mutta lehdet ovat sitäkin kauniimmat, samoin hitaasti laajeneva mätäsmäinen kasvutapa. Tämän lehdistä myös näkee, että osalla varjohiipoista on sahalaitaiset tai jopa pienesti piikikkäät lehtien reunat.

Keväällä hommasin myös uuden 'Black Sea' -varjohiipan pari vuotta sitten menehtyneen tilalle, jos tässä kuvassa nyt on se. On vaikea muistaa toukokuussa ottamiaan kuvia – täytyy vain päätellä kuvien järjestyksestä, missä päin puutarhaa olen käyskennellyt. Onneksi minulla on myös aika hyvä muisti kuvaamisen suhteen; muistan, mitä olen sihdannut, ilmeisesti ajattelen kuvatessani sitä tilannetta, näkymää ja sen sellaista. 

Voi myös käydä niin, ettei lajike olekaan ollut sitä, mitä taimilapussa lukee. 'Black Sea' tunnetaan parhaiten siitä, että sen lehdet menevät hyvin tummiksi talvella. Tätä täytyy tarkkailla. Lehdissä oli jo keväällä erittäin hieno ja lupaava kuviointi.

Tässä on vaskivarjohiippa, tai ainakin pitäisi olla. Sillä on melko korkea kasvutapa ja kukat ovat aika pienet, mutta hyvin kauniit ja nousevat selvästi lehtien ylle. Lehdetkin ovat upeat.

Tämä on vaskivarjohiipan lajike 'Orangekönigin'. Tämä on yksi parhaita minun puutarhassani ja olen saanut sitä jo jaettua usealle eri kasvupaikalle. Varjohiipaksi tämä on korkea; lähes polvenkorkuinen (kukkineen) ja on edelleen vihreänä marraskuussa. Kukkien oranssi sävy on taivaallisen kaunis.

Vaikka maamme taimimyymälöissä on hyvin suppea valikoima varjohiippoja, on niitä jalostettu maailmalla hyvin paljon. Sen takia monessa varjohiipan lajissa on ruksi nimen keskellä: se kertoo lajien välisestä risteymästä. Ja sitten on sadoittain lajikkeita, joilla ei ole lajinimeä ollenkaan. Niitä on risteytetty sen verran, ettei enää voida sanoa niiden kuuluvan mihinkään tiettyyn lajiin.

Viime keväänä pelkäsin, että kalvevarjohiippa olisi menehtynyt talven jääkerroksen alle. Yleensä se kukkii samaan aikaan koiranhampaiden kanssa, tuossa on kukassa sekä 'White Beauty' että 'Pagoda'. Kuvan alareunassa näkyy kalvevarjohiipan hentoinen kukkavarsi ja onneksi kasvusto oli lopulta ihan reipas, vaikka nousikin vähän tavallista myöhempään.

Tässä yhdistelmässä minua viehättävät niin kukat kuin lehdetkin. Varjohiipan nuokkuvissa kukissa on jotain samaa kuin koiranhampaiden paljon isommissa nuokkuvissa kukissa. Molempien lehdissä on myös marmorikuviota, mutta niissäkin on iso kokoero sen lisäksi, että ovat eri muotoisia.

Kalvevarjohiipan kukat vähän myöhemmin toukokuussa.

Ja tässä se on lokakuussa; ihanan raikkaanvihreä. Voisinkin kitkeä tummakurjenpolvia sen ympäriltä niin kauan kuin maa on sula.

'Buckland Spider' on ihastuttava liilakukkainen erikoisuus, jonka löysin joskus Mustilan taimipäivästä. Valitettavasti tällä kertaa minulla oli kaupunkimenoa juuri, kun se kukki. Kotiuduttuani vastassa olivat kuihtuneet kukat, nekin toki tavattoman kauniit. Toukokuu on vähän hankala, sillä silloin on liikaa työasioita, kun oikeasti pitäisi vain olla puutarhassa kyttäämässä kasveja.

Epimedium × youngianum 'Yenomoto' on ihastuttava enkä ole tätäkään päässyt kovin usein näkemään kukassa aiemmin. Mietin, pitäisikö tätä kutsua valkovarjohiipaksi, sillä Epimedium × youngianum 'Niveum' on suomenkieliseltä nimeltään valkovarjohiippa. Mutta jos nimi on annettu vain sille lajikkeelle, ei tämä kai sitä ole, vaikka on niin ikään valkokukkainen. Sitä paitsi aiemmin esitelty vaaleanpunakukkainen 'Roseum' kuuluu myös samaan risteymälajiin.

'Yenomoto' sai todella kirkkaan syysvärin!

Osa varjohiipoista pysyy vihreänä koko talven. Tämä on – luullakseni – piivarjohiippa 'Frohnleiten'.

Toivottavasti minulla on toukokuussa uutta esiteltävää kukassa, sillä tässä eivät suinkaan olleet kaikki pihani varjohiipat. Kokoelma kasvaa hieman joka vuosi!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Kalvevarjohiippa Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Kevätlinnunherne Lathyrus vernus

Koiranhammas Erythronium 

Piivarjohiippa Epimedium × perralchicum

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense