Marraskuun viimeiset kukat

 Tunnelmia ennen pakkasen tuloa. Viimeiset sinnikkäät!

Asteri 'Little Carlow' tuli moneen kertaan esiteltyä, se on niin kaunis. Tässä vielä viimeinen kuva siitä tältä syksyltä.

Syysasteri 'White Ladies' on myös nähty jo, mutta tässä siitä lokakuun lopun kuva Rohanissa. Tuolloin oli vielä monissa lehtipuissa ja -pensaissa lehdet tallella ja etelänruusuruoho kukki asterin seurana.

Tuoksuasteri 'Herbstschnee' oli parhaimmillaan vasta loka–marraskuun taitteessa. Näyttää siltä, kuin sitä olisi rivinä, mutta siinä on vain yksi kasvi, jonka pitkät varret painuvat eri suuntiin. Asterin takana on pressu, jonka toivon taltuttavan villikasvillisuuden ojassa ja sen pientareilla.

Edellisen kanssa samassa penkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkii myös pieni suloinen kaita-asteri 'Prince'. Tämä on tosi myöhäinen kukkija, paras kukkaloisto osuu vasta lokakuun loppuun ja marraskuun alkuun.

Kaita-asterista on vaikea saada hyvää kokonaiskuvaa, sillä sen lehdet ja kukat ovat pikkuruisia. 

Tässä vähän mittakaavaa!

Siinäpä olivat myöhäisimmät asterit, siirrytään muihin marraskuun alun kukkiin.

Näyttää lykästäneen viimein, siis reunuspietaryrtin suhteen. Keltalehtinen versio on asettunut taloksi. Kesällä huomasin yhden siementaimen, varjelin sitä visusti ja syksyllä se kukki – jolloin huomasin muutaman uudenkin siementaimen!

Näyttää siltä, että olen lukuisten yritysten jälkeen onnistunut saamaan pihalleni reunuspietaryrtin, joka pysyy. Aiemmat ovat häipyneet jälkiä jättämättä.

Keväällä hankin uuden taimen, joka on kerrottukukkaista versiota. Istutin sen tummalehtisen 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon viereen, jonka munakoisonsävyinen tummuus korostaa reunuspietaryrtin valkeita kukkia. Tämäkin pietaryrtti kukki marraskuulle saakka.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on osoittautunut takuuvarmaksi marraskuun kukkijaksi.

Kehäkukat samaten. Ja on tuossa ruusukin, Pierre de Ronsard.

Mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja myskimalva jatkavat valomerkkiin asti.

Kurjenpolvet ovat hyviä syyskukkijoita. Onnistuin löytämään alennuksella itselleni uuden Rozannen, mistä olen hyvin iloinen. Kuvassa on haisukurjenpolvi; luonnonkukka, joka on pienikukkaisimpia ja samalla ahkerimpia kukkimaan. Kukkia tulee paljon ja pitkään; kasvin kukinta-aika lienee lähes puoli vuotta. Tosin ehkä se ei ole yksi ja sama kasvi.

Kuvasta huomaan, että paahdepenkkiin on luikerrellut katala matara ja on tuolla näköjään keltamokin. Ehkä saan ne vielä juurineen pois, ehkä homma siirtyy kevääseen.

Verikurjenpolveen tulee kauniiden ruskalehtien lisäksi kukkia, mutta sen kohdalla ei voi kukkarunsaudesta puhua, niitä on niin vähän. Yksikin kyllä ilostuttaa.

Tuossa samassa paahdepenkissä huomasin yllätyksen. Vuorikaunokki!

Kun tarpeeksi läheltä kuvaa, voi kuvitella, että kuva on otettu kesäkuussa eikä marraskuussa.  

Kohtapuoliin täytyy varmaan viritellä kevätkalenteria, jotta selvitään vuoden pimeimmän ajan yli.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Mirrinminrru Nepeta × faassenii

Mukulamaksaruoho Hylotelephium

Myskimalva Malva moschata

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotricum novae-angliae

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikaunokki Centaurea montana