Wednesday 17 May 2023

Valoistunut saniaistarha

 Saniaisista ei vielä näy mitään tai melkein mitään, mutta saniaistarha on täynnä kukkia.

Jo aiemmin raportoin pystykiurunkannuksista. Viimeinen kuva niistä kunnolla kukassa on viikon takaa, lämpimät kelit lopettivat kukinnan. 
Tässä oli aiemmin neljän kuusen rivi, joista kaksi keskimmäistä kaadettiin jo kymmenen vuotta sitten tai ylikin. Yhden matalan kannon päälle laitoin klapityömaalle mahdottoman palasen; ei tuota kirveellä paloiksi saanut, moottorisahalla olisi kyllä, mutta aloin nähdä siinä niin hauskan piispanhattu-muodon, että en halunnutkaan enää pistää sitä paloiksi.

Nyt piispan vieressä kukkii kauniisti ihanan sininen imikkä 'Blue Ensign'. Kerrankin sen intensiivinen sävy onnistui kuvaan.

Samalla puolella polkua on nyt tarjolla sinisen vastaväriä, kun Rohanista hyvin levinneistä 'Orangekönigin' -vaskivarjohiipoista sai kunnon jakopaloja – jaoin sitä viime vuonna useaankin paikkaan. Taustana on kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus'. 
Polun toiselle puolelle on toivottavasti tulossa oranssiin kukkaan viime vuonna istutettu atsalea!

Oranssiin varjohiippaan sointuu mukavasti myös lehteen puhkeava japaninvaahtera. Se on nimetön, parilla eurolla toissa syksynä puutarhaliikkeen loppuunmyynnistä hankittu. Hyvin on talvehtinut tässä ison kuusen kainalossa.

Polun oikealla puolella on enemmän katsottavaa. Siitä kaadettiin iso kuusi vuosi sitten ja valo-olosuhteet paranivat kertakaadolla. Kasvit saavat myös paremmin sadevettä.
Etualan kerrottukukkainen keltavuokko onkin innostunut rehevään kasvuun.

Vuosikausia sitten istutetut 'Sailboat' -nunnannarsissit eivät muutamaan vuoteen enää jaksaneet kukkia, mutta nyt kukkia tuli taas!

Huonommasta paikasta viime vuonna siirtämäni koiranhammas Erythronium californicum 'White Beauty' kukkii myös, aiemmassa paikassaan se kasvatti vain lehtiä vuosi toisensa perään. 
Arvostan kyllä tuollaista sinnikkyyttä, ettei heitetä veiviä kuitenkaan. Siinä on puutarhurilla mahdollisuus korjata tilanne.

Kukinnan edetessä terälehdet kääntyvät viehkosti taakse, kuin kauneimmilla liljoillakin.

Olen kuvannut tätä paikkaa lähes joka päivä, kun se on juuri nyt niin kiva. Saniaisissa on nähtävää oikeastaan vasta kesäkuussa.
Kerrotun keltavuokon kyljessä kukkii miekkaimikkä 'Diane Claire'.

Musti esittelee. Kaadetun kuusen runko odottaa yhä jatkojalostumista navetan kengitykseen. Vasemmanpuoleinen runko on vanha saarnen kappale, se on ötökkähotelli.

Tähän osuu nyt loistavasti aamuaurinko, puolenpäivän jälkeen alkaa iso jäljelle jäänyt kuusi varjostaa. Taustan kerrottu valkovuokkokin on selvästi kasvanut viime vuodesta.

Se on nimetön lajike, mutta 'Vestal' olisi tuon näköinen.
Olen etsinyt syksyllä istuttamiani valkokukkaisia 'White Petticoat' -virvanarsisseja. Sitten löysin yhden tuolta valkovuokkopuskan reunalta hätää kärsimästä. Seuraavaksi huomasin toisen nousemassa keskeltä valkovuokkoja! No olisinhan voinut muistaa niitä istuttaessani, että tuossa kasvaa valkovuokko. Pikkuruinen, matala virvanarsissi ihan huutaa apua tuolta keskeltä vuokkoja.

Toinen kuvakulma sivulta päin. Etualan verkko suojaa tammen itsekseen tullutta (ts. varmaan oravan tuomaa) siementaimea, jotta siitä kasvaa komea puu.
Vanhat kuusen kannot ovat olleet kuvauksellinen lisä saniaistarhaan, mutta ne alkavat lahota. Ruosteinen lintukylpy keikkuu kannon reunalla enää pyhän hengen – tai piispanhatun hengen – avulla.

Kuten viimeisistä kuvista näkyy, meillä on satanut. Se ei ole mennyt ihan kuin Römpsöössä, sillä harmaa tihkuinen sää on tuottanut mittariin vain 2 mm eilisaamusta alkaen. Tuuli on sen sijaan melkoinen, ja se varmaan kuivattaa samaan tahtiin kuin kevyt ajoittainen sade kastelee. 
Voi harmi. 
Kalvaspikarililja oli kasvattanut turhan optimistisen mittaisen varren ja on nyt laonnut puuskissa pitkin pituuttaan.
Ken kuuseen kurkottaa, koiranputkikkoon kupsahtaa.


Japaninvaahtera Acer palmatum
Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora
Keltavuokko Anemone ranunculoides
Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia
Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Pihajasmike Philadelphus coronarius
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Valkovuokko Anemone nemorosa
Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense
Virvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

22 comments :

  1. Sullon kyllä joka paikka niin täynnä kasvia, ettei sekahan enää lisää maharu.....tai sitte mahtuu :) Mullekki o noussu jo valakoosen koiranhampahan lehtiä näkyvihin. Hetken luulin, että olis karonnu, mutta on vaan rajusti myähäs.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siltä varmaan näyttää, kun joka paikassa on noita leviäviä luonnonkasveja kuten koiranputkea ja mukulaleinikkiä :-D
      Tuntuu siltä, että teillä on tänä vuonna todella myöhäinen kevät.

      Delete
  2. Todella kaunis tuo valkokukkainen koiranhammas. Hienoa, että siirto parempaan kasvupaikkaan sai sen kukkimaan.
    Sinulla onkin niin paljon kasveja, että saat kulkea tosi varoen, ettet tallaa niitä kuvatessasi.
    Toivon sinne sinulle kunnon sadetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On täällä sentään polkuja ja nurmialueita, niitä ei vain osunut kuviin ;-)
      Ensi yönä on ennusteessa vielä mahikset pienelle 0,1 mm:n kuurolle. Tämä on toisaalta todella tyypillistä. Eilen katsoin lähialueen sadekarttaa, siinä oli oikein reikä tällä kohtaa. Isommat saaret etelämpänä keräävät sadepilvet ja ohjaavat ilmeisesti jotenkin muualle, tämän voi todeta kerta toisensa jälkeen noista sadekartoista. Hyvä, että tuli edes vähän ja ainakaan näinä kahtena päivänä kasvit eivät ole kärventyneet paahteessa ;-)

      Delete
  3. Olisin voinut antaa osan meidän sateista sinne. Toisaalta teki hyvää puutarhalle, paikoin alkoi olla kuivaa ja jouduin jo kastelemaan uusia istutuksia. Voi että kun saisin koiranhampaat viihtymään, syksyllä istutin 6kpl lisää, kaikki kukkivat mutta saapa nähdä nousevatko enää ensi vuonna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No hyvä, että siellä maa kastui kunnolla! Se tekee niin hyvää kasvien kasvuunlähdölle.
      Toivottavasti koiranhampaasi viihtyvät! Oma kokemukseni niistä on, että ovat tosi sinnikkäitä. Tiiviissä savessakin pärjäävät, mutta parhaiten kukkii se voimakkaan pinkki katajan alla, siinä on mukavan kuohkea maa.
      Olen myös istuttanut niitä entiseen matalaan ojanotkelmaan, johon lisään joka syksy kasvijätettä, lehtiä jne. Savimaa siinäkin, ja ne ovat pärjänneet siinä alusta asti, kun maata ei ollut vielä parannettukaan, mutta viime vuosina humuksen lisääntymisen myötä ovat alkaneet oikein kukoistaa. Eli savimaa ei selvästi ole niille ongelma. Toivottavasti viihtyvät siis sielläkin!

      Delete
  4. Ihana kerrottu valkovuokko. Musti siellä kulkee ihanilla kukkakedoilla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerrotut vuokot ovat ihania, niissä on yhä luonnonkukan suloisuus tallella.

      Delete
  5. Kukkivat, värikkäät kukat tuovat ihanasti väriä vihreyden keskelle. Musti tietää, mitä tehdä ja mitä esitellä :)

    ReplyDelete
  6. Piispanhattu on se viimeinen taidesilaus.
    Mustin esittely on niin asiantuntevan tomeraa, että ihan söpön puolelle menee!
    Koiranputkea ei aina meinaa huomata, kunnes se onkin yks kaks kaikkialla kaiken yllä kukassa. (Ja kukkimisen jälkeen siihen voikin tarttua ronskilla kädellä.)
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta töriset. Koiranputki on niin kaunis, että monessa paikassa iloitsen sen kukista. Tuo saniaistarha vain on täynnä kaikkea matalaa, sieltä yritän kitkeä koirat pois jo alkuvaiheessa.

      Delete
  7. Sinulla on hyvän kokoiset ötökkähotellit. Meillä on muutamia karahkoja tai kantoja pihalla, jotka on tarkoitettu ötököitä varten. Osassa sitten onkin asukkaita. Meillä valkokukkainen koiranhammas on vasta aloittelemassa kukintaa. Täällä on myös sellaiset tuulet, että voi kaatuilla kasvi jos toinen. Sateessa moni hyasintti päätyi pötkölleen. Hienoa nähdä joidenkin kasvien sitkeys. Meilläkin löytyi narsissit varjosta, joissa oli vuosikaupalla vain lehtiä. Kun siirsin ne aurinkoon, alkoivatkin ne kukkia. Olivat varmaan kituneet yli 10 vuotta vähintään varjossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihastelin juuri sinun narsissejasi kantopenkissä!
      kaatuilevat hyasintit ovat harmillisia. Kun sillä tavoin kukat myös katoavat naapurikasvien sekaan piiloon.
      Ihanat sitkeät narsissit!

      Delete
  8. Ihana valkovuokkopehko ja kaunis koiranhammas. Eihän sitä aina voi muistaa syksyllä istuttaessa minkä pöheikön keskelle se sipuli uppoaakaan. Jospa saat narsissin vielä pelastettua parempaan paikkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkovuokoista ei taida syksyllä näkyä mitään. Noita narsisseja pitäisi olla useampikin, mutta ehkä niitä vain ei ole noussut. Virvanarsissi on niin ihana mutta harmillisen hankala! Edellisellä kerralla, kun istutin, yksikään ei noussut. Voi olla, että ne ovat myös tosi herkkiä sipulin kuivumiselle. Yhden kerran tilasin niitä Hollannista, jolloin ne tulivat tuoreina ja kaikki kukkivat. Mutta vain istuttamisen jälkeisenä keväänä, sen koommin ei niitäkään ole enää näkynyt.

      Delete
  9. Mieletöntä kukkatykitystä siellä!

    ReplyDelete
  10. Apua, vaskivarjohiippa! Mikä söpöläinen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki varjohiipat ovat ihania, mutta vaskivarjohiippa on ehkä lempparini tuon mahtavan värin takia. Ehkä. Vaikea valita silti!

      Delete
  11. Jo yhdenkin kuusen kaatamisella saa runsaasti kyllä valoa pihalle. Meidän pikkumetsästä olisi suunitteilla kaataa tänä vuonna taas yksi tai kaksi.
    Ihanaa kukintaa saniaistarhassasi! Minä olen miettinyt puutarhassa kuljeskellessa, mitä laittaisin kotkansiipien luokse, kun se alue on vielä kovin ruskea. Tästä löytyi monta hyvää vinkkiä sitä aluetta kukittamaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuusi jotenkin imee valoa. Mutta siitä yhdestä komeasta kuusesta, joka vielä on jäljellä, pidän kiinni. Se on kaunis ja vain yksi puu ei toimi varjostusmuurina, kun sen varjo liikkuu sen verran.
      Hyvä, jos sait ideoita!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!