Wednesday 24 May 2023

Metsäpuutarha mäntyjen alla

 Alkaa näyttää rehevältä!
Metsäpuutarha-alueita on muutamia, mutta keskitytään nyt vain yhteen, joka on kahden männyn alla.

Minun on vaikea istuttaa puutarhaani havupensaita, sillä ne näyttävät tällaisessa perinnekylässä, saariston perinnemaisemassa, todella ufoilta. Mäntyjen alle ne kuitenkin sopivat teemallisesti ja ulkonäöllisesti. 
Kaksi pallohopeakuusta, pari kartiovalkokuusta ja muutama sinikataja on pysytellyt elossa vuodesta toiseen, mutta ne eivät ole juurikaan kasvaneet. Maa on tässä hyvin tiukkaa savea ja kesällä on varjosta huolimatta kuivaa. 
Keväällä tässä on mukavan vihreä-valkoinen väritys ryyditettynä ripauksella keltaista – lempiväriyhdistelmiäni! Valko-vihreydestä johtuen tästä kohdasta tulee aina näin keväisin mieleen Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina ja hänen valkoinen puutarhansa.
Moni esikko ei pihassani oikein viihdy, mutta kaksi valkokukkaista loistokevätesikkoa on onneksi viihtynyt jo kymmenisen vuotta.

Ja nyt tämä viime vuonna Barnhavenilta tilattu 'Carrigdale' osoittaa myös viihtyvänsä, mikä ihaninta! Tämä saattaa olla suikeroesikko tai ainakin jotakin sinne päin. Vieläkin siinä on uusia nuppuja.

'Carrigdale' loistaa vasemmassa reunassa kuvaa. Otin kuvan edellisenä sadepäivänä viikko sitten. 
Toivon tosiaan, että lähipäivinä saadaan edes pieni ripaus – alkaa olla toivottoman kuivaa: nurmikko jo kellastuu kuivimmista kohdistaan! Onneksi olen alarinteessä savimaalla, mutta sekään ei auta ikuisesti, kun kuivuus alkoi jo huhtikuun puolella.
Taustana on risuaita tietä reunustamassa ja lehteen puhkeaa hollanninlumimarja 'Mother of Pearl'.

Istutin syksyllä esikon viereen vaaleanpunakukkaisen valkovuokon 'Pink Delight'.

Ei tuo kyllä kovin punertavalta näytä, vaikka 'Pink Delight' onkin muuten juuri tuolleen kerrottu ja hyvin hailea. Ehkä väri kehittyy iän myötä. Joskus käy niin. Nätti se kyllä on näinkin.

Pienet valkoiset esikko ja vuokko vaativat vähän raivausta, sillä tässä on helposti akileijavyöry, joka peittää kaiken alleen. 
Taustalla on viimein runsastunut kesäpikkusydän 'Bacchanal'. Sitä olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta ja siirtänytkin pariin kertaan, kun se ei viihtynyt. Pikkusydämet kuuluvat siihen joukkoon kasveja, jotka mielummin ottavat hatkat kuin jäävät asumaan, siksi olen tuosta nyt todella iloinen.

Tämä(kin) on tällainen villinpuoleinen alue, toisin sanoen sellainen, jonka haluan näyttävän jotakuinkin luonnolta. Vaikka tässä ei mitään alkuperäisiä luonnonkasveja olekaan. 
Tässä oli iso multakasa jonkin aikaa sen jälkeen, kun taloni ympärille kaivettiin salaojat ja se tappoi loputkin ja tiivisti savimaan oikein kunnolla. Kasvillisuudella on ollut täysi työ saada jalansija, siksi olen niin iloinen tästä vähitellen saavutetusta rehevyydestä.
Narsissejakin tässä on paria laatua, vasemmalla vaalean keltainen, isokukkainen valkotorvinen 'Teal' ja oikealla valko-oranssi 'Barrett Browning'.

Nyt kukinnan on aloittanut peittoraunioyrtti 'Wisley Blue', joka ei ole kovin sininen, vaan hyvin hailean vaalean sinertävä, mutta tosi kiva, nätti ja hyvinkäyttäytyvä.

Laitetaan pystykuva, niin näkyy ruosteinen sammalkeinu. Pitäisi lisätä sen selkänojaan sammalta ja jäkälää, vanhat ovat karisseet.

Metsäpuutarhapenkki rajautuu tiilipolkuun, joka johtaa istutusalueiden välistä kohti Rohania.

Polun vieressä kukkii hopeatäpläpeippi, ehkä 'Shell Pink' – ostan noita, kun tulee kivan värisiä vastaan, sillä ne pärjäävät aina. Taustalla pikkuinen orvokki, ehkä perhosorvokki, niitäkin on tullut tähän istutettua, mutta olen siirtänyt myös orvokkia tienposkesta. Voi se olla sitäkin.

Istutin metsäpuutarhapenkin etureunaan 'Mountain Lady' -helmililjaa, sillä samaa olin istuttanut aiemmin polun toiselle puolelle.

Siinä niitä on tiilipolun toisella puolella kaverinaan imikkä, jolla on ihanan runollinen nimi 'Victorian Brooch': viktoriaaninen rintakoru. Johtuu ehkä ametistin värisistä kukista, se oli suosittu korukivi tuolloin.
Viktoriaanista (kirjallista) teemaa noudattelevat myös narsissi 'Barrett Browning' sekä kuunlilja 'Great Expectations', jos on enää elossa. Kuunliljat tuppaavat kupsahtelemaan. 'Mountain Lady' voisi olla jonkin seikkailuromaanin sankaritar.

Rotkolemmikki 'Sterling Silver', taustalla näkyy vaaleamunkinhupun lehtiä. Ne (kaksi kappaletta) ovat talvehtineet yllättävän hyvin jo kymmenisen vuotta, mutta kukkia ei ole tainnut vieläkään näkyä.

Talvehtimisista puheen ollen, pikkuinen alppiruusu 'Azurika' on oikein hyvissä voimissa isojen 'Teal' -narsissien vasemmalla puolella. Alppiruusun lehdet ovat kapeat ja pienet ja sen väritys on hieno ruskeanvihreä. Tarkkailen kiinnostuneena sen silmuja, puhkeaako niihin uusia lehtiä tai tuleeko peräti kukkia.

Laitetaan vielä kuva tästä edustusnurkasta, jossa ovat pikkusydän, valkovuokko ja esikko. Penkin toisessa päässä on myös kerrottua valkovuokkoa, mutta en ole huomannut kukkia siinä nyt.

Penkissä kasvaa myös ihana vaaleansininen, ystävän lähettämä imikkä. 
Kohta väritys vaihtuu akileijojen, illakon ja laukkojen myötä enemmän violetin suuntaan. Koetetaan ehtiä nauttia joka hetkestä!


Alppiruusu Rhododendron
Helmililja Muscari
Hollanninlumimarja Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä
Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum
Kartiovalkokuusi Picea glauca 'Conica'
Kesäpikkusydän Dicentra formosa
Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä
Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'
Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum
Perhosorvokki Viola sororia
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet
Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Vaaleamunkinhuppu Arum italicum
Valkovuokko Anemone nemorosa

18 comments :

  1. Haastavista olosuhteista huolimatta, olet löytänyt menestyvät, kauniit kasvit. Siinähän on oikeastaan puutarhan perustamisen ydinajatus 🌺

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin se taitaa olla. Lehtoakileija on hyvä, se pärjää missä vain ja vahvan juurakkonsa avulla murentaa maata. Vaikka se on vaikea kitkettävä, on sillä puolensa ja kauneutensa myös.

      Delete
  2. Hyvä tietää ettei munkinhuppu välttämättä kuki. Ostin sitä viime syksynä ja lehtiä on tullut muutama näkyviin. Hyvin käyttäytyvät kasvit ovat parhaita, osa huonosti käyttäytyvistä saa käytöksensä anteeksi jos kukinta on hieno. Olen luullut kuunliljan kasvavan ihan missä vain, savessa tai hiekassa. Minulla niitä nousee hitaasti mutta hengissä ovat jopa kuivassa savimaassa, tosin niitä kasvatin ekan kesän ruukussa jotta saavat vahvat juuret. Voisikohan olla syynä selviämiseen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Munkinhuppu taitaa olla enemmän lehtiperenna, mutta niitä hienoja punaisia marjoja olisi kiva ihailla jonakin syksynä.
      Kuunliljat viihtyvät täällä huonosti. Olen kokeillut moneen paikkaan, ja vaikka ne ovat voineet kasvaa vuosia, niin jonakin vuonna ne vain häipyvät - eivätkä oikeastaan ikinä runsastu mitenkään reheviksi. Olen ajatellut, että ne varmaan kaipaisivat parempaa kosteutta kuin mitä täällä on tarjolla. Muita hyvin huonosti viihtyviä kun ovat esimerkiksi hortensiat ja nauhukset. Vain yksi kuunlilja kukoistaa, se on aivan betonirapun vierellä aika kosteassa, talon pohjoispuolella lähes täysvarjossa.

      Delete
  3. Ansku tuossa ylempänä jo sanoikin sen, mitä itselle nousi tätä postausta lukiessa mieleen. Hyvin olet löytänyt puutarhassasi menestyviä kasveja. Sinulta löytyy iso valikoima erikoisuuksia ja tavallisista kasveista vähemmän tunnettuja versioita. Havupensaat, vielä vähemmän tuijat, näyttäisivät todellakin aika oudoilta puutarhassasi ja saariston maisemassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuijien muovisen vihreä väri sointuu huonosti luontoomme, se on paikallaan vain taajamapihoilla minun mielestäni. Tosin moni on samaa mieltä kaikista niistä punaruskealehtisistä puista ja pensaista, joita rakastan :-D Minusta ne taas sopivat punamullattuihin rakennuksiin niin hyvin. Makuasioita...

      Delete
    2. Kiva kuulla, että joku muukin on samaa mieltä tuijista:D. Täälä taajama-alueella kaikkien paitsi meidän talon valinta näyttää olevan tuija. En tykkää tuijasta, koska lehtiä koskiessa tuntuma on muovinen. Tuija ei sovi mielestäni suomen maisemaan kovin hyvin. Täälläkin on taustalla kuusia, se sopii hyvin. Keväällä kaikilla on tuijahuput, tuili lennättää niitä ja kasvit paahtuvat ruskeiksi tai koko aidanne kuolee. Kastelua tarvitaan, jottei koko aidanne kuole viimeistään kuivuuteen. En tykkää tuijasta kun näen tuulessa tuijan pään huojuvan tosi vähän, en osaa selittää. :D se näyttää niin koomiselta ja tyhmältä. No, tässä tällainen purkaus ja olen tosiaan tuijia täynnä ja melkein vihaan niitä.😀 Ovat niin yleisiä, että joskus toivoisi ihmisten kokeilevan jotain muuta. Varmaan perinteistä kuusiaitaa pidetään niin vaikeana.

      Delete
    3. Ymmärrän. Tuija on aivan liian yleinen. Ihmettelen ja harmittelen minäkin, eikö keksitä tai tarjota vaihtoehtoja. Täytyykin nostaa asiaa esille työssäni... esimerkiksi marjakuusesta saa todella hyvän, tiiviin aidan ja paljon kauniimman värisen. Perinteinen kuusiaita se vasta hieno onkin.

      Delete
    4. Kuusiaita on kaunis ja suojaa hyvin tuulilta. Kuusiaidassa tärkeää on leikkaukset oikeaan aikaan ja taimien suojelu rikkaruohoilta. Tuija taitaa aitakasvina olla helpon ja hyvän maineessa. Tosin aurinkoisella aukealla paikalla tuija ei menesty kovin hyvin, tai ei ainakaan ole helppo alku. Joo, nosta ihmeessä esille enemmän että muitakin aitakasveja on :). Maisemasta tulee todella tylsä kyllä kun kaikilla on tuijaa, varsinkaan kun ei ole pakollista laittaa vain tuijaa. Marjakuusi on myös kaunis, en muista viihtyykö aurinkoisella paikalla. Kuusiaita taitaa olla lintujen ym. mieleen enemmän kuin tuija, en tiedä. Kyllä, tuijan väri on jotenkin epätodellinen ja outo. Timanttituijaa laitetaan myös nyt paljon aidanteeksi ja yksittäiskasviksi, mutta varsinkin yksittäiskasvina havuissa olisi vaikka mitä muutakin kauniimpaa. Varsinkaan kun ns pienillä okt tonteilla ei hirveästi ole pinta-alaa laittaa puita.

      Delete
    5. Niin totta! Kaikki tuo. Mutta kyllä tuijankin suojissa moni lintu viihtyy ja pesii, siinä ei taida olla eroa muihin tiheisiin havukasveihin. Ainoastaan ilmisen silmässä se ulkonäköero; toiset pitävät, toiset (ilmeisesti vähemmistö) eivät.

      Delete
    6. Niinpä, totta, varmasti linnuille ym. yhtä hyvä kasvi kuin muutkin samantapaiset. Kyllä, ilmeisesti vähemmistö ei tuijasta pidä! :D

      Delete
  4. Vaikka metsäpuutarhasi olosuhteet vaikuttavat haastavilta, olet saanut siellä viihtymään hyvin monet kasvit. Tuo ’Mountain Lady’ helmililja on muuten erikoinen ja mielestäni hyvin kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähitellen on maanlaatu ja koostumus parantunut. Yli kymmenen vuoden odotus kuulostaa hitaalta, mutta oikeasti aika on mennyt hujauksessa ja yhtäkkiä tuossakin viihtyy noin monta kasvia. Mountain Lady on todella ihana minustakin.

      Delete
  5. Ai hitsi miten ihania nuo Mountain lilyt! Mulla on vaan tavallisia yksivärisiä helmililjoja, jotka enemmän tai vähemmän on nyt kukassakin. Onneksi, helmililjat yleensäkin on viehättäviä! Joku niitä tällä tontilla kyllä siirtelee, minä nimittäin EN ole piilotellut yhden yhtä helmililjaa keskelle nurmikkoa. Myönnän, etten tiedä missä mitäkin kasvaa ja yllätyn toistuvasti siitä mitä joskus olen tehnyt, mutta siitä olen varma, että keskelle nurmikkoa en ole mitään vartavasten piilottanut :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helmililjat ovat! Niillä on taipumusta tehdä siementaimia kukkapenkkien ulkopuolellekin, ties sitten, vaikka muurahaiset niidenkin siemeniä kuskaisivat.

      Delete
  6. Ihan pikainen kommentti, sillä yritän kiriä blogeissa ajan tasalle. Tässä oli kuitenkin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, kuten ihanat esikot, narsissi 'Teal' (värit väärinpäin, tuli heti mieleen!), sammalkeinu ja kerrassaan hurmaava helmililjakaunotar. Pitää palata vielä joskus paremmalla ajalla uudelleen mäntyjen katveeseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet melkoinen sissi, kun jaksat kahlata läpi väliin jääneet jutut vuoden kiireisimpinä puutarha-aikoina! Minä vain silmäilen, no luen kyllä minäkin, jos on jotain erityisen kiinnostavaa.
      Minustakin nuo "värit väärinpäin" -narsissit ovat tosi hauskoja. Niissä on jotain virkistävän erilaista.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!