Heinäkuun kalenteripoika esittää: uusia värejä muotopuutarhassa

Musti esittää, miten pidetään hiiret poissa talon alusrakenteista. Etsitään tuuletusräppänä, näin kesällä ne ovat auki.

Musti the July Calendar Boy shows how to keep rodents off the house understructures.

Sitten ponnistetaan takakäpälillä kunnon loikka...

... ja mennään tarkastamaan tilanne.
Kun Musti meni tässä kellariin Ransun perässä, voimme olla varmoja, että jos siellä joku epäonninen hiiri oli, niin eipä ole enää.

Muotopuutarhan värimaailma saa lisää sävyjä. Sormustinkukkien lomassa on Mustin lisäksi pari heikinliljaa, jotka venyttävät varsiaan ja valmistautuvat vaalean oranssiin kukintaan. Taustalla jalohortensia Endless Summer kasvattaa kukkaterttujaan.

Tällä hetkellähän muotopuutarhassa on varsin hempeä, miltei äitelä tunnelma, mutta puutarhassa se on ainoastaan ihanaa. Nuorempana pidin kovasti vaahtokarkeista, mutta tätä nykyä ne maistuvat vain silmin nautittuna!
Mustista vasemmalle on vielä kukkiva kiinanpioni 'Lady Alexandra Duff'. Tämä muotopuutarhan viimeinen kukkapenkki on vielä autio, kun sain sen takanurkan valmiiksi vasta viime syyskesällä. Suuri vaahteran kanto Mustin takana saa lahota paikoilleen, kunhan ensin suvaitsee kuolla ja lakata pukkaamasta uusia lehtiä.

Oranssinruskeaa väriä on jo ilmestynyt muotopuutarhaan: kolme vuotta sitten Lepaan viini- ja puutarhamyymälästä hankittu marhanlilja kukkii nyt ensimmäistä kertaa! Peurat eivät ole sitä tänä vuonna syöneet, katkaisin itse tuon varren kärjen. Norsu posliinikaupassa, sanoo naapurin Lea, tarkoittaen itseään kukkapenkissä hääräämässä, mutta samasta ongelmasta kärsitään täälläkin. Tuo tuki, joka on oikeastaan peurasuoja, oli kaatunut – onneksi jättäen marhanliljan ehjäksi. Mutta kun nostin sen pystyyn, kuului naps.
Ai että rakastan ruskeita kukkia! Hieno poltettu, suorastaan keramiikkamainen olemus tällä.

Koska lämpimät sävyt ovat enemmän sydäntäni lähellä kuin kylmät, tein viimein sen päätöksen, että istutan keltalehtistä mäkimeiramia kukkapenkkiin. Tämähän on rehottanut yrttipenkissäni jo monta vuotta, mikä on sikäli tyhmää, että en käytä tätä lainkaan ruuanlaittoon, vaan kasvi saisi mielummin toimia koristekasvin tärkeässä tehtävässä. Olen vieläpä tiennyt pitkään sekin, mihin tämä parhaiten sopii, kiitos entisen opinahjoni Englannissa, jonka puutarhassa oli keltalehtistä mäkimeiramia mattona keltakukkaisen ruusun alla.
Nyt kun David Austin -ruusu 'The Pilgrim' on tulossa kukkaan, oli aika tarttua tuumasta toimeen.
Oikeassa alakulmassa näkyy keltakirjavaa kirjopuntarpäätä, jota istutin sinne sun tänne muotopuutarhaan jo viime vuonna. Näistä oikealle on jalohortensia, minusta keltaiset lehdet ja vaaleanpunaiset kukat ovat myös todella toimiva yhdistelmä.

Mutta tässä on kaksikko, joka toimii kuin porotokka: keltakukkainen ruusu ja sen alla keltalehtinen maanpeittokasvi. Välissä ovat ruusun vihreät lehdet, jotta kumpikin keltainen erottuu ja jalostuu. Yhdistelmä on aurinkoinen ja mehevä!
'The Pilgrim' on kokemukseni mukaan David Austin -ruusuista parhaita. Se on terve, reheväkasvuinen ja kaunis. Kukat ovat näille ruusuille tyypillisiä voimakkaasti kerrannaisia leveitä lättyjä ja vaalenevat auetessaan.

Sama ilta-auringossa. Koska pehkosta riitti jaettavaa, istutin mäkimeiramia ruusun kahdelle puolelle. Voisihan tuohon vielä kolmannenkin jakopalan laittaa. Kukkapenkkien reunuslaudat ovat taloni vanhoja seinälautoja, siksi niissäkin on keltaista väriä. Reunalle pitää vielä lisätä multaa ja puksipuun pistokkaita.

Heinäkuun kalenteripoika esittelee ja piehtaroi.

Tässä vielä näkymä kohti kukkapenkkiä riippumatosta käsin.
Vasemmassa reunassa kohoaa keltakaunokki, siitä tulee tähän lisää keltaisia kukkia.

Näkymä riippumatosta toiseen kukkapenkkiin. Valkokukkaisesta myskimalvasta vasemmalle on hienosti jo kahden talven yli elänyt tähkälaventeli 'Munstead'. Sillä on niin hyvä kompakti ja mätästävä kasvutapa, että otin siitä nyt pistokkaita, jotta saisin sitä vähän lisää talvella menehtyneiden kasvien jättämiin aukkoihin. Tässä kohdassa on erittäin kuiva maa, kiitos ojien ja edesmenneen rakennuksen hiekka-, kivi- ja tiilijätteen, eli maa on ihanteellinen kuivilta kivikkorinteiltä kotoisin olevalle laventelille. Paikka on paahteinen suurimman osan päivästä, sekin on laventelin mieleen. Laventelin kukkanuput alkavat vähitellen värittyä sinisiksi.

Alppipiikkiputken sini alkaa olla huikea.

Lopuksi vielä kalenteripojan piehtarointi-ilme kaikille heille, joiden mielestä hän on aina hillitty, hallittu ja järkevä. Hetkensä ne on kalenteripojallakin.
Hauskaa loppuviikkoa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Heikinlilja – Lilium henryi
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Myskimalva – Malva moschata
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia