Friday 5 July 2013

Heinäkuun kalenteripoika esittää: uusia värejä muotopuutarhassa

Musti esittää, miten pidetään hiiret poissa talon alusrakenteista. Etsitään tuuletusräppänä, näin kesällä ne ovat auki.

Musti the July Calendar Boy shows how to keep rodents off the house understructures.

Sitten ponnistetaan takakäpälillä kunnon loikka...

... ja mennään tarkastamaan tilanne.
Kun Musti meni tässä kellariin Ransun perässä, voimme olla varmoja, että jos siellä joku epäonninen hiiri oli, niin eipä ole enää.

Muotopuutarhan värimaailma saa lisää sävyjä. Sormustinkukkien lomassa on Mustin lisäksi pari heikinliljaa, jotka venyttävät varsiaan ja valmistautuvat vaalean oranssiin kukintaan. Taustalla jalohortensia Endless Summer kasvattaa kukkaterttujaan.

Tällä hetkellähän muotopuutarhassa on varsin hempeä, miltei äitelä tunnelma, mutta puutarhassa se on ainoastaan ihanaa. Nuorempana pidin kovasti vaahtokarkeista, mutta tätä nykyä ne maistuvat vain silmin nautittuna!
Mustista vasemmalle on vielä kukkiva kiinanpioni 'Lady Alexandra Duff'. Tämä muotopuutarhan viimeinen kukkapenkki on vielä autio, kun sain sen takanurkan valmiiksi vasta viime syyskesällä. Suuri vaahteran kanto Mustin takana saa lahota paikoilleen, kunhan ensin suvaitsee kuolla ja lakata pukkaamasta uusia lehtiä.

Oranssinruskeaa väriä on jo ilmestynyt muotopuutarhaan: kolme vuotta sitten Lepaan viini- ja puutarhamyymälästä hankittu marhanlilja kukkii nyt ensimmäistä kertaa! Peurat eivät ole sitä tänä vuonna syöneet, katkaisin itse tuon varren kärjen. Norsu posliinikaupassa, sanoo naapurin Lea, tarkoittaen itseään kukkapenkissä hääräämässä, mutta samasta ongelmasta kärsitään täälläkin. Tuo tuki, joka on oikeastaan peurasuoja, oli kaatunut – onneksi jättäen marhanliljan ehjäksi. Mutta kun nostin sen pystyyn, kuului naps.
Ai että rakastan ruskeita kukkia! Hieno poltettu, suorastaan keramiikkamainen olemus tällä.

Koska lämpimät sävyt ovat enemmän sydäntäni lähellä kuin kylmät, tein viimein sen päätöksen, että istutan keltalehtistä mäkimeiramia kukkapenkkiin. Tämähän on rehottanut yrttipenkissäni jo monta vuotta, mikä on sikäli tyhmää, että en käytä tätä lainkaan ruuanlaittoon, vaan kasvi saisi mielummin toimia koristekasvin tärkeässä tehtävässä. Olen vieläpä tiennyt pitkään sekin, mihin tämä parhaiten sopii, kiitos entisen opinahjoni Englannissa, jonka puutarhassa oli keltalehtistä mäkimeiramia mattona keltakukkaisen ruusun alla.
Nyt kun David Austin -ruusu 'The Pilgrim' on tulossa kukkaan, oli aika tarttua tuumasta toimeen.
Oikeassa alakulmassa näkyy keltakirjavaa kirjopuntarpäätä, jota istutin sinne sun tänne muotopuutarhaan jo viime vuonna. Näistä oikealle on jalohortensia, minusta keltaiset lehdet ja vaaleanpunaiset kukat ovat myös todella toimiva yhdistelmä.

Mutta tässä on kaksikko, joka toimii kuin porotokka: keltakukkainen ruusu ja sen alla keltalehtinen maanpeittokasvi. Välissä ovat ruusun vihreät lehdet, jotta kumpikin keltainen erottuu ja jalostuu. Yhdistelmä on aurinkoinen ja mehevä!
'The Pilgrim' on kokemukseni mukaan David Austin -ruusuista parhaita. Se on terve, reheväkasvuinen ja kaunis. Kukat ovat näille ruusuille tyypillisiä voimakkaasti kerrannaisia leveitä lättyjä ja vaalenevat auetessaan.

Sama ilta-auringossa. Koska pehkosta riitti jaettavaa, istutin mäkimeiramia ruusun kahdelle puolelle. Voisihan tuohon vielä kolmannenkin jakopalan laittaa. Kukkapenkkien reunuslaudat ovat taloni vanhoja seinälautoja, siksi niissäkin on keltaista väriä. Reunalle pitää vielä lisätä multaa ja puksipuun pistokkaita.

Heinäkuun kalenteripoika esittelee ja piehtaroi.

Tässä vielä näkymä kohti kukkapenkkiä riippumatosta käsin.
Vasemmassa reunassa kohoaa keltakaunokki, siitä tulee tähän lisää keltaisia kukkia.

Näkymä riippumatosta toiseen kukkapenkkiin. Valkokukkaisesta myskimalvasta vasemmalle on hienosti jo kahden talven yli elänyt tähkälaventeli 'Munstead'. Sillä on niin hyvä kompakti ja mätästävä kasvutapa, että otin siitä nyt pistokkaita, jotta saisin sitä vähän lisää talvella menehtyneiden kasvien jättämiin aukkoihin. Tässä kohdassa on erittäin kuiva maa, kiitos ojien ja edesmenneen rakennuksen hiekka-, kivi- ja tiilijätteen, eli maa on ihanteellinen kuivilta kivikkorinteiltä kotoisin olevalle laventelille. Paikka on paahteinen suurimman osan päivästä, sekin on laventelin mieleen. Laventelin kukkanuput alkavat vähitellen värittyä sinisiksi.

Alppipiikkiputken sini alkaa olla huikea.


Lopuksi vielä kalenteripojan piehtarointi-ilme kaikille heille, joiden mielestä hän on aina hillitty, hallittu ja järkevä. Hetkensä ne on kalenteripojallakin.
Hauskaa loppuviikkoa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Heikinlilja – Lilium henryi
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Myskimalva – Malva moschata
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

34 comments :

  1. Kalenteripojan piehtarointiesittely sekä varsinkiin luukusta alustaan meno olivat upeat. Kyllä kalenteripoika osaa! Kukkasista sen veraan, että vau, mulla kaikki kukkamaat romahtaneet, mutten ole niitä vielä saanut hävitettyäkään, hidas prosessi sellainen hävityskin on, multa ainakin.... Mut ruukkukukat kukoistaa...

    ReplyDelete
  2. Todella kaunis on muotopuutarhasi!

    ReplyDelete
  3. Kiitos kalenteripojalle asiantuntevasta esittelykierroksesta!
    Alppipiikkiputki on hurmaava, vaikka ei olekaan lämpimänsävyinen ollenkaan ;)
    Kissojen piehtarointi-ilmeet ovat toisinaan varsin mielipuolisia, mutta se piehtarointi on varmasti niin ihanaa, että ilmekontrolli saattaa pettää hetkeksi.

    ReplyDelete
  4. Heinäkuun kalenteripojalla on kyllä kova kiire kun pitää kaikista asioista pitää huolta, hiiristä ja esittelystä ja mullan pöllyttämisestä! Pikkaisen pitää myös hepuloida :D

    ReplyDelete
  5. Auli; On ihan viisasta siirtyä kukkapenkeistä ruukkuviljelyyn sinun tapauksessasi. Mutta ei se varmaan paljon nopeampaa ole kuin kukkapenkkien tekeminenkään!

    Maiju; Kiitos!

    Marja; Piikkiputket ovat hurrrmaavia!
    Ilmekontrolli :-D

    Mamma N; Hepulit kuuluvat asiaan, kun on vaan niin kivaa :-)

    ReplyDelete
  6. Kissat ja puutarhat, ne ovat niin yhteensopivia! Musti on varsin aktiivinen puutarhaharrastaja selvästi!

    ReplyDelete
  7. Musti on todellakin aktiivinen puutarhaharrastaja :-)

    ReplyDelete
  8. Ihanan sekopäiseltä näyttää heinäkuun kalenteripoika, lieneekö kesä sekoittanut Mustin pään?
    Varsin taipuisa kaveri. Liikenisikö mammalta yksi nurinpäin kaadettu kukkaruukku askelmaksi seinän viereen, jahtia helpottamaan?

    ReplyDelete
  9. :D Voi tuota Mustin ilmettä :D

    Aivan mahtava yhdistelmä tuossa alppipiikkiputkikuvassa. Tykkään kovasti!!

    ReplyDelete
  10. Kissan on tehtävä mitä kissan on tehtävä :)
    Olen tänä vuonna ostanut tuota keltalehtistä mäkimeiramia (ja syönytkin tasaiseen tahtiin) laitoin sitä kesäkukkaistutukseenkin, olen aivan ihastunut sen väritykseen. Toivottavasti se leviää runsaasti, olisi todella kaunis myös kukkapenkissä. Keltaisia ruusuja ei kyllä ole :)

    ReplyDelete
  11. Tosi hieno tuo keltainen mäkimeirami keltaisen ruusun kanssa. Keltainen mäkimeirami on mulle uusi tuttavuus, leviääköhän yhtä tehokkaasti siemenistä kuin tavallinen serkkunsa, mulla tupsahtelee mäkimeiramia sieltä täältä ? No, jos muistaisi/ehtisi leikata kukkavarret, niin sillä tuosta ongelmasta pääsisi :) Kalenteripoikasi on ihana !

    ReplyDelete
  12. Mustin korva lerputtaa :)Meillä Elmo-koiruli, jolla on luppakorvat, niin joskus kun kuuntelee tarkasti nostaa toista korvaa...se on kanssa hauskan näköistä.

    ReplyDelete
  13. Viimeinen kuva eli Kalenteripoika parhaimmillaan, kirvoitti hervottomat naurut. Kylkiin ihan pistää.

    ReplyDelete
  14. Alppipiikkiputki näyttää kerta kerralta hienommalta ♥.

    Mustilla riittää kiireitä, mutta välillä täytyy ottaa virkistävä hiekkakylpy, joka saa varsinkin mustan turkin "kiiltämään".

    ReplyDelete
  15. Piehtarointi-ilme ;) Kiitos esittelystä Musti, mukavaa että ehdit kiireiltäsi!

    ReplyDelete
  16. Myrsky ja Minna; Tuo Suvikummun Marjan teoria tuolla ylempänä on minusta paras: piehtaroidessa pettää ilmekontrolli ;-)
    Luulen, että pieni kukkaruukku ei paljon auttaisi, tuoli voisi olla parempi, tuo reikä kun on yli metrin korkeudessa!

    Sirpa ja Kollo; Niin on, ja näillä treeneillä pysyykin vetreänä :-)

    Katja; Se on minustakin älyttömän hyvä. Pioni on pehmeä, piikkiputki metallinen ja kova, valkoinen täydentää. Taustalla kukkivat ojanvarren mesiangervot.

    Cheri ja Pivi; Keltalehtinen mäkimeirami on kasvanut minulla niin monta vuotta, että uskallan sanoa ettei se leviä siementaimilla. Pehko vain laajenee, ja lopulta sitä voi jakaa, minulla se on neljässä vuodessa varmaan kuusinkertaistunut. Kasvutapa on kivan matala, mattomainen, ei sellainen korkea rehottava kuin peruslajilla.

    Sesse; Hassut korvat!

    Nettimartta; Hyvä jos nauratti, toivottavasti toivuit jo ;-)

    AnnaS; Sen väri syvenee ihan mahdottoman makeaksi! Turkki tosiaan kiiltää :-D

    Pirkko; Ole hyvä ja tervetuloa toistekin, sanoo Musti.

    ReplyDelete
  17. Eiiih :D:D:D:D Tässä piehtaroi yksi jos toinenkin (naurusta). Mustiiii! <3 Upeita sävymaailmoja. Ja voi apua tuota alppipiikkiputkea, melkein lähtee järki kuvaa katsellessa!

    ReplyDelete
  18. Hei, onko sulla piikkiputkia? Niitä sun täytyy ehdottomasti hankkia, olen siinä käsityksessä että hiekkainen maa on niille paras. Siksi olenkin istuttanut omani hiekkaiseen kohtaan tai tuossa ojan lähelle, niin vesi ei seiso. KAIKKI piikkiputket on ihania. Niitä ei kai oikein voi jakaa, kun on paalujuuri, mutta siemenestä voi kai kokeilla, omani olen ostanut taimina tai juurakkoina.

    ReplyDelete
  19. Niin kaunista, ja voi mikä sekavan hillitön ilme Mustilla on viimeisessä kuvassa :D Mahtavaa viikonloppua teille!

    ReplyDelete
  20. Kiitos taas tästäkin hauskasta jutusta!
    Uskon kyllä tuon keltavihreän väriyhdistelmän toimivuuteen.

    ReplyDelete
  21. Keltalehtiset kasvit näyttävät kylpevän auringossa pilvisenäkin päivänä. Akileijoissakin on keltalehtisiä, meinasin sellaista sorttia tilata Chiltern Seedsiltä, mutta en vielä tilannutkaan, kun on niin paljon kylvöä odottavia siemeniä entuudestaan.

    ReplyDelete
  22. Nyt tuli kiire saada alppipiikkiputket kasvimaalta varsinaiseen sijoituspaikkaansa, jotta pääsen nauttimaan niiden siniharmaasta viehätyksestä.
    Kalenteripoika on varsinainen puutarhakissa ja linssilude. Aina siellä, missä tapahtuu.

    ReplyDelete
  23. Minun myskimalvani (vaaleanpunainen tosin) on hurjan korkea.. annakohan sille liikaa lannoitetta - tai jotain...

    ReplyDelete
  24. Between; Piikkiputket ovat tosiaan varsinaisia kukkapenkkien koristuksia. Pari vuotta saattaa mennä ennen kuin kukkivat. Nämä ovat nyt kasvaneet tässä kolme vuotta ja nyt pehko on näyttävän näköinen, tuo suurin, joka on kuvassa, on vain yksi kasvi, muut ovat pienempiä. Se näyttää nauttivan paahteesta.

    Anemone; Se voi vaikuttaa, en ole tätä lannoittanut ollenkaan. Ja maa on tässä tosiaan erittäin kuiva ja sorainen/tiilimurskainen, sekin varmaan pitää kasvin kompaktimpana, ja valon määrä.

    ReplyDelete
  25. Voi pientä piehtaroijaa!! <3

    Kyllä tuollaisen pantteripartion jäljeltä hiiret häviävät, hyvä niin!

    ReplyDelete
  26. Talvisin talon seinästä kuuluu aina silloin tällöin rapinaa, joten kannan häviämisestä ei ole pelkoa ;-)

    ReplyDelete
  27. Hei kalenteripoika! Saat vaniljakastiketta jos lähetät mulle yhen hiirun!

    ReplyDelete
  28. Selvä, laitetaan tulemaan :-)
    Terveisin
    MUSTI

    ReplyDelete
  29. Ei ole hiirihommissa lihomaan päässyt kun noin pienestä kolosta mahtuu sisään! Anni jäisi varmaan mahasta kiinni, kuten kävi jouluna kun yritti päästä lapsiportin kolosta yläkertaan. :D

    Tuo vika kuva on kyllä paras. Mikä ilme! :D

    ReplyDelete
  30. Hehee, tuo Mustin ilme :) Aivan vertaansa vailla! Saanko lainata kissojasi hetkeksi, meillä on nimittäin hiiriongelma. Hiiri on vielä suklaahiiri, syö vaan sukua, viimeksi 300 g Milkalevyn, josta jäi vain nuollut (!!) kuoret. Tuo Pilgrim-ruusu on ihana, samoin kerrassaan himottava Marhanlilja! Niin kauniit sävyt! Keltainen Mäkimeirami on sairaan makea noiden kanssa. 10 points!

    ReplyDelete
  31. Ohhoh, mikä suklaapeto. Ensin ajattelin, että tarkoitat jotakuta kotinne ihmisasukkia, mutta että nuollut kuoret!
    Tänk juu pisteistä! Marhanlilja on uusin rakkauteni.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!