Voihan kuivuus

Voihan katastrofi. Viime viikon torstai-iltana tuli vettä 7 mm, sen jälkeen ei taas ole tullut pisaraakaan. Eikä viikkokausiin sitä ennenkään. Onneksi tuossa nurmella kasvaa jonkin verran voikukkaa ja piharatamoa, muuten se olisi kokonaan ruskea.
Sateet lykkääntyvät päivä toisensa jälkeen, nyt maanantaille luvattu sade on jo ehtinyt karata tiistaille. Vaurioituneen käden kanssa en ole voinut nostaa vettä sauna- ja kasteluvesikaivosta, juomavesikaivossa taas on vesi niin matalalla, että se on vaarassa kuivua muutenkin. Sadevesitynnyreistä rännien alla ei tietenkään ole tänä kesänä mihinkään, niitä voi korkeintaan käyttää patarumpuina.
Ainoa vihreä alue on tuossa saunan edustalla, kuten aina.

It is so dry!

Viime ja tänä vuonna istutetut koristekasvit ovat hätää kärsimässä, punavihma on jo mennyt vallan ruskeaksi ja punapyökki 'Rohan Weeping' kulkee hyvää vauhtia samaan suuntaan. Purppuratuomi on vuosi vuodelta kutistunut, nyt se on lakastuttanut viimeisetkin lehtensä, jotka kasvoivat lähes maan tasalla.
On kuitenkin kasveja, jotka pärjäävät. Keltamatara kukoistaa kuivalla kedolla. Mitä ohuemmat lehdet, sitä vähemmän haihdutuspinta-alaa: keltamataran lehdet ovat kapeita kuin neulaset.

Viereisessä muotopuutarhassa tähkälaventeli viihtyy kuin herne sopassa. Tämänkin lehdet ovat neulasmaiset, lisäksi ne ovat harmaat ja nukkaiset; kaikki ominaisuudet lisäävät sietokykyä kuivuuteen. Laventelille tällainen kesä lienee mieluisin mahdollinen.

Pienikukkainen jalomalva 'Purpetta' pärjäilee yllättävän hyvin. Taustalla näkyy pioniunikoita.

Päivänkakkarat kukoistavat. Niin myös kerrottu isopäivänkakkara 'Wirral Supreme'. Tämä kasvaa paahdepenkissä, johon aurinko paistaa koko päivän. Taustalla kukkii verikurjenpolvi, se on luonnonkantaa ja ehkäpä puutarhaviljeltyjä serkkujaan paremmin tottunut saariston karuihin oloihin.

Huussinvierustan punainen penkki voi vaihtelevasti. Tämä paikka saa sentään varjoa aamulla ja uudestaan myöhemmin iltapäivällä.
Nyt lähden kastelemaan, on pakko yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Jos laitan laastarin, pehmentävän siteen ja oikein paksut hanskat, niin haavaa ei ehkä satu ämpäriä ylös kaivosta vetäessä. Se on arpeutunut hyvin, mutta arpi on tietenkin hyvin kipeä heti kun sitä painaa. Mutta särkylääkkeet pystyin jo jättämään pois, hurraa!

Lopuksi manulin terveiset: reippaasti voidaan eikä mammaakaan vihata, vaikka mamma tunkee kurkkuun vuoroin vettä ruiskulla – varmuuden vuoksi, urinary-raksuja – varmuuden vuoksi, ja antibiootteja. Pissat ovat harventuneet ja toisaalta runsastuneet määrältään selvästi. Tilanne näyttää normaalilta, mutta Ransu on nyt tehotarkkailussa vielä koko ensi viikonkin, sillä se pitää hoitaa kunnolla terveeksi. Siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä! Eikä minua aurinkoinen ja lämmin kesäkään yhtään muuten haittaisi, jos kasvini eivät olisi hätää kärsimässä.

Isopäivänkakkara – Leucanthemum × superbum
Jalomalva – Sidalcea
Keltamatara – Galium verum
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Punavihma – Chamaecytisus purpureus
Purppuratuomi – Prunus padus 'Colorata'
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum