Tuesday, 5 August 2025

Kasvimaan kiveys kukkii

 Ei kyllä ollut tarkoitus.

Löysin kiveykseltä tänäkin vuonna tähkäverbenan. Kasvi on aivan ihana, ja olin monen vuoden ajan yrittänyt näitä istuttaa ja kylvää ennen kuin onnistuin hankkimaan taimen, joka jäi elämään ja tuotti siementaimiakin. Mutta ei niiden kiveyksellä pitäisi kasvaa. Siinä kasvaa tosin paljon muutakin, kuten kuvan taustalta näkyy.

Tähkäverbena, joka kasvaa siellä missä pitää, elää kasvimaan viereisessä ruusutarhassa. Tämä on siementaimi, emokasvi olisi kuvasta oikealle.
Hankin taas talvella vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan siemeniä ja kylvin ne kevättalvella saamaan kylmäkäsittelyä, mutta ne eivät taaskaan ole itäneet. En ole koskaan onnistunut saamaan niitä itämään. Tai kerran kyllä löysin kukkivan kasvin mystisestä paikasta, jonne minun oli täytynyt kipata epäonnistunut kylvös. Mutta sittemmin sekin hävisi.

Kasvimaan nurkan pienen istutusalueen vieressä kiveyksellä kukkii tiibetinkoirankieli, tai näitä on siellä kaksikin. Varsinaiselle istutusalueelle se ei ole tällä kertaa onnistunut tuottamaan taimia.

Kasvimaa on järkyttävässä kunnossa. Kiveyksillä rehottavat rikkaruohot ja itse istutuslaatikoissa rehottaa kaikki muu paitsi se, mitä niissä pitäisi kasvaa. Mutta tuo kiveys harmittaa eniten. Jotkut maanrakennuskankaat päästävät kaiken kasvamaan lävitseen. Kiveyksen purkaminen ja uuden kankaan – tai mieluummin kattohuovan – laittaminen olisi tosi työlästä. Paikoitellen kiveykseni on täynnä kortetta ja juolavehnää, nokkosta ja mesiangervoa eli kaikkea, mitä siellä alla kasvaa. Mutta onneksi ei kaikkialla. Maanrakennuskankaissa on näköjään isoja eroja.

Istutuslaatikoihin kylvettyjen kukkien ja vihannesten kasvu on sen sijaan surkeaa joidenkin lajien kohdalla. Ruusupavut tosin itivät ja kasvavat siitä huolimatta, että kylvin ne jo huhtikuun puolivälissä. Silloin kun oli niin lupaavan lämmintä. Eihän papuja pitäisi missään nimessä niin aikaisin kylvää. Peitin ne ja viereiset perunat vanhalla, pariin kertaan taitellulla lakanalla. Eivätkä ne kuolleet. Itivät vain ennätyshitaasti.
Edessä on kukka, huomaatko? Sinisalvia 'Oxford Blue' se siellä, jopa kukassa kymmensenttisenä rääpäleenä. Tarkoituksena oli saada tämän laatikon päätyyn ihana sininen kukkameri.

Nyt ensimmäiset ruusupavun kukat ovat auki ja onpa se ihastuttavan värinen! Lajike on 'Celebration'. Siemenet lähetti ystävä ja kollega.

Hajuherne 'Wiltshire Ripple' on myös tullut kukkaan. Aiemmin kukkineille kävi vähän huonosti, kun kaupunkiviikon aikana oli kova kuumuus ja ne kuivuivat pahasti. Palkoja kyllä tuottivat. Minun pitäisi toimertua leikkaamaan ohikukkineet, jotta saisin uusia kukkia niistä, jotka vielä ovat elossa – kasvimaa on ollut täysin heitteillä jo pidempään. 
Viime vuonna maahan jääneistä pikkuruisista porkkanoista on kasvanut kauniita kukkavarsia.

Jonakin vuonna kylvetyistä 'Dara' -rikkaporkkanoista on tullut kukkimisikäisiä. Aivan ihanaa. Tämä on niin kaunis.

Tässäkin penkissä kukkivat viimevuotiset porkkanat. Niitä nostin keväällä myyränloukun syötiksi, mutta joitakin jäi yhä maahan. Toissa iltana laitoin ylärinteestä löytämääni onkaloon myyränloukun ja tällaisen kukkivan porkkanan puisevan juuren, ja eilen nostin maasta – vesimyyrän! Tämä on ensimmäinen vesirotta sitten kevään. Tavallaan hyvä, että alan taas saada niitä loukkuun, tavallaan ikävää, että niitä nyt sitten kumminkin yhä vain (tai jälleen) on.
Muistin viimein toissa päivänä istuttaa itäneet perunat tähän renkaaseen, jossa ei keväällä kylvetyistä kasveista kasva muita kuin tuo hajuherne 'Franciscus Cupani'. Kirveli kylväytyy itse vuodesta toiseen.

Vieressä on perunoita muoviruukuissa. Kun nyt äitini oli täällä viikon ja tarvitsin perunoita, tulin kipanneeksi yhden ruukuista, sillä viljelylaatikon perunat ovat edelleen pääosin minikokoisia. Muoviruukkujen perunoiden naatit ovat kuihtuneet, minkä arvelin olevan huono juttu, mutta sieltäpä nousikin komeita mukuloita!

Loppukevennyksenä vielä retiisisato. Mainitsin jo aiemmin, että en pidä retiiseistä yhtään, ne ovat aivan liian kitkeriä makuuni. Tänä vuonna yritin nostaa pari niistä mahdollisimman nuorina, mutta ne olivat silti aika hirveitä. Mutta ovathan ne ihan kauniita kukassa! Lisäksi tulin maistaneeksi retiisin siemenpalkoja, kun jostain luin, että ne olisivat kulinaarista herkkua. Ne ovat tosiaan vähän vähemmän kitkeriä kuin juuret. Oikeastaan kaikkein herkullisin osa retiisistä on kukka, mutta niitä en ole ennättänyt syödä tänä kesänä ollenkaan.
Tässäkään laatikossa ei paljon kasva sitä, mitä piti. Silkkimalopit itivät ja kukkivat, kehäkukat ovat itsekseen kylväytyneitä viime vuodesta. Vasempaan alakulmaan kylvin pinaattia ja pari pikku taimea tuli, mutta sitten ne kuivuivat. Salaattia tulee, se kasvaa retiisin kaatuneiden varsien alla. Ja yhdessä kulmassa on kolme mangoldin pikkuista taimea.

Nyt taitaa viimein olla aikaa hoitaa kasvimaata, kun kesän viimeinen vieras eli äitini lähti eilen ja työssäkin on leppoisampi hetki. Näennäisesti. Oikeasti minun pitäisi tahkota juttuja seuraavaan Pihakalenteriin, mutta kaipa niitä ehtii tehdä puutarhan raivaustöiden ohessa.
Niin ja en ole ehtinyt edes vielä aloittaa sen ajattelemista, mikä on tämän kesän varsinainen remppaprojekti! Mutta hei, siemenpussilaatikosta löytyi vieläkin retiisin siemeniä. Ehkä ne voisi kylvää.


Hajuherne Lathyrus odoratus
Rikkaporkkana Daucus carota
Ruusupapu Phaseolus coccineus
Sinisalvia Salvia patens
Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile
Tähkäverbena Verbena hastata

1 comment :

  1. Ihanan väriset hajuherneen ja rikkaporkkanan kukat! Luonto ei taivu ihmisen tahdon alle, jossain tilanteessa hyvä niin ja jossain ei sitten niin kivaa, kuten juuri kasvimaalla:) Kuukausipostauksessa hymyilytti Mustin toimiminen mamman nukuttajana, täytyyhän jonkun pitää huolta, ettei puutarhassa mene yötä myöten puuhailuksi. Mukavaa elokuuta sinne!
    Mia, Jkl

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!