Ei kyllä ollut tarkoitus.
Hankin taas talvella vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan siemeniä ja kylvin ne kevättalvella saamaan kylmäkäsittelyä, mutta ne eivät taaskaan ole itäneet. En ole koskaan onnistunut saamaan niitä itämään. Tai kerran kyllä löysin kukkivan kasvin mystisestä paikasta, jonne minun oli täytynyt kipata epäonnistunut kylvös. Mutta sittemmin sekin hävisi.
Kasvimaa on järkyttävässä kunnossa. Kiveyksillä rehottavat rikkaruohot ja itse istutuslaatikoissa rehottaa kaikki muu paitsi se, mitä niissä pitäisi kasvaa. Mutta tuo kiveys harmittaa eniten. Jotkut maanrakennuskankaat päästävät kaiken kasvamaan lävitseen. Kiveyksen purkaminen ja uuden kankaan – tai mieluummin kattohuovan – laittaminen olisi tosi työlästä. Paikoitellen kiveykseni on täynnä kortetta ja juolavehnää, nokkosta ja mesiangervoa eli kaikkea, mitä siellä alla kasvaa. Mutta onneksi ei kaikkialla. Maanrakennuskankaissa on näköjään isoja eroja.
Edessä on kukka, huomaatko? Sinisalvia 'Oxford Blue' se siellä, jopa kukassa kymmensenttisenä rääpäleenä. Tarkoituksena oli saada tämän laatikon päätyyn ihana sininen kukkameri.
Viime vuonna maahan jääneistä pikkuruisista porkkanoista on kasvanut kauniita kukkavarsia.
Jonakin vuonna kylvetyistä 'Dara' -rikkaporkkanoista on tullut kukkimisikäisiä. Aivan ihanaa. Tämä on niin kaunis.
Tässäkin penkissä kukkivat viimevuotiset porkkanat. Niitä nostin keväällä myyränloukun syötiksi, mutta joitakin jäi yhä maahan. Toissa iltana laitoin ylärinteestä löytämääni onkaloon myyränloukun ja tällaisen kukkivan porkkanan puisevan juuren, ja eilen nostin maasta – vesimyyrän! Tämä on ensimmäinen vesirotta sitten kevään. Tavallaan hyvä, että alan taas saada niitä loukkuun, tavallaan ikävää, että niitä nyt sitten kumminkin yhä vain (tai jälleen) on.
Muistin viimein toissa päivänä istuttaa itäneet perunat tähän renkaaseen, jossa ei keväällä kylvetyistä kasveista kasva muita kuin tuo hajuherne 'Franciscus Cupani'. Kirveli kylväytyy itse vuodesta toiseen.
Vieressä on perunoita muoviruukuissa. Kun nyt äitini oli täällä viikon ja tarvitsin perunoita, tulin kipanneeksi yhden ruukuista, sillä viljelylaatikon perunat ovat edelleen pääosin minikokoisia. Muoviruukkujen perunoiden naatit ovat kuihtuneet, minkä arvelin olevan huono juttu, mutta sieltäpä nousikin komeita mukuloita!
Loppukevennyksenä vielä retiisisato. Mainitsin jo aiemmin, että en pidä retiiseistä yhtään, ne ovat aivan liian kitkeriä makuuni. Tänä vuonna yritin nostaa pari niistä mahdollisimman nuorina, mutta ne olivat silti aika hirveitä. Mutta ovathan ne ihan kauniita kukassa! Lisäksi tulin maistaneeksi retiisin siemenpalkoja, kun jostain luin, että ne olisivat kulinaarista herkkua. Ne ovat tosiaan vähän vähemmän kitkeriä kuin juuret. Oikeastaan kaikkein herkullisin osa retiisistä on kukka, mutta niitä en ole ennättänyt syödä tänä kesänä ollenkaan.
Loppukevennyksenä vielä retiisisato. Mainitsin jo aiemmin, että en pidä retiiseistä yhtään, ne ovat aivan liian kitkeriä makuuni. Tänä vuonna yritin nostaa pari niistä mahdollisimman nuorina, mutta ne olivat silti aika hirveitä. Mutta ovathan ne ihan kauniita kukassa! Lisäksi tulin maistaneeksi retiisin siemenpalkoja, kun jostain luin, että ne olisivat kulinaarista herkkua. Ne ovat tosiaan vähän vähemmän kitkeriä kuin juuret. Oikeastaan kaikkein herkullisin osa retiisistä on kukka, mutta niitä en ole ennättänyt syödä tänä kesänä ollenkaan.
Tässäkään laatikossa ei paljon kasva sitä, mitä piti. Silkkimalopit itivät ja kukkivat, kehäkukat ovat itsekseen kylväytyneitä viime vuodesta. Vasempaan alakulmaan kylvin pinaattia ja pari pikku taimea tuli, mutta sitten ne kuivuivat. Salaattia tulee, se kasvaa retiisin kaatuneiden varsien alla. Ja yhdessä kulmassa on kolme mangoldin pikkuista taimea.
Nyt taitaa viimein olla aikaa hoitaa kasvimaata, kun kesän viimeinen vieras eli äitini lähti eilen ja työssäkin on leppoisampi hetki. Näennäisesti. Oikeasti minun pitäisi tahkota juttuja seuraavaan Pihakalenteriin, mutta kaipa niitä ehtii tehdä puutarhan raivaustöiden ohessa.
Niin ja en ole ehtinyt edes vielä aloittaa sen ajattelemista, mikä on tämän kesän varsinainen remppaprojekti! Mutta hei, siemenpussilaatikosta löytyi vieläkin retiisin siemeniä. Ehkä ne voisi kylvää.
Hajuherne Lathyrus odoratus
Rikkaporkkana Daucus carota
Ruusupapu Phaseolus coccineus
Sinisalvia Salvia patens
Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile
Tähkäverbena Verbena hastata
Ihanan väriset hajuherneen ja rikkaporkkanan kukat! Luonto ei taivu ihmisen tahdon alle, jossain tilanteessa hyvä niin ja jossain ei sitten niin kivaa, kuten juuri kasvimaalla:) Kuukausipostauksessa hymyilytti Mustin toimiminen mamman nukuttajana, täytyyhän jonkun pitää huolta, ettei puutarhassa mene yötä myöten puuhailuksi. Mukavaa elokuuta sinne!
ReplyDeleteMia, Jkl
Musti on niin ihana, kun tykkää tulla illalla kylkeeni. Joskus se ihan komentaa minua sänkyyn, kun on sen mielestä aika mennä nukkumaan.
DeleteMinusta on tosi kivaa lukea sinun, ammattilaisen nöyrää kirjoitusta hyötykasvattamisesta. Sinulla on upea puutarha ja siellä kasvaa todella monta ammattitaitoa vaativaa kasvia, kuten ruusuja. Ei kaikkien tarvitse kaikkea kasvattaa, onneksi ja olethan kuitenkin saanut satoa ja se on hieno juttu! Olen hyötytarhuri sydämeltäni ja uskon saavani kasvuun yhtä ja toista, mutta siperianunikoita ja tulikukkia en, no yksi tulikukka meillä kasvaa ihmeen kaupalla - tomaatteja ja viinirypäleitä on paljon helpompi kasvattaa kuin noita edellä mainitsemiani. Ja meillehän on tulossa pitkä ja lämmin syksy, kylvöksesi voivat kasvaa vielä vaikka kuinka rehevästi! Ihana tuoksuherne tuo tummankirjava! Onnea myyräsaaliista!
ReplyDeleteNo heh, ammattilaisuus on näistä minun kasvatuspuuhistani varsin kaukana. Mutta näissäkin hommissa painottuu asiat sen mukaan, mikä kiinnostaa.
DeleteToivottavasti tulikukkasi tuottaa jälkeläisiä!
Ihanan värinen hajuherne. Kerran olen itse yrittänyt kasvattaa mutta en ole oikein onnistunut. Kasvimaata ja yleensäkin puutarhan puolta olemme yrittäneet kunnostaa tänä vuonna paljon on vielä kesken .
ReplyDeleteSiemenet itää milloin itää välillä todella huonosti .
Niinhän se on, itävät ja kasvavat miten sattuu.
DeleteTähkäverbena on nätti perenna. Meilläkin se viihtyy jossain ja toisaalla ei. Hyvin valikoiva tapaus siis!
ReplyDeleteSe on harmi, kun sitä olisi kiva katsella enemmänkin.
DeleteKun pitkästä aikaa kurkistin tänne blogimaailmaan, niin olipa lohdullista lukea, ettei kaikilla muillakaan ole hyötykasvien kanssa pelkkää onnistumisen iloa ja runsaita satonäkymiä! Vaikka kukkaset, eritoten perennat pärjäävät, niin kesäkylvöt tuppaavat mennä minulla aivan pieleen! Iloitse kauniista rikkaporkkanasta, ruusupavuista ja muhkeista perunoista - ei niillä retiiseillä ole niin väliä!
ReplyDeleteEi ne kasvattelut useinkaan mene niin kuin kuvitteli, mutta onneksi on aina ensi kesä :-D
DeleteIhana ruusupapu. Pitääpä tiirailla omat. Jospa nuppuja olisi jossain. Kasvu lämpimällä seinustalla on kyllä ollut valtaisaa. Satumainen kuva ihanasta Darasta ötökköineen. - terkuin pienen pihan Tuija
ReplyDeleteToivottavasti löydät kukkia ja niiden myötä tulee papusatoa!
DeleteKasvimaasi kiveys on ihanimpia tai oikeasti ihan ihanin, mitä olen nähnyt. Voi kurjuus, kun on sattunut osalle alueesta huonoa maanrakennuskangasta. Voisiko niihin kohtiin mitenkään laittaa jotain betonipitoista saumoihin, pohtii täällä täysin asiantuntematon ja kokematon näissä kiveysasioissa.
ReplyDeleteMiten joskus onkaan vaikea saada ulkona kylvöä itämään. Sain kehäkukan onnistumaan vasta neljännellä kerralla sisällä esikasvattamalla ja kehäkukan pitäisi olla helppo. Yrittänyttä ei laiteta: aina joku tulos tulee ihmeteltäväksi, vaikka sitten pohdinta siitä, mikä oli ongelmana.
Rikkaporkkana ja ja tähkäverbena ovat todella ihania!
Kannustuksena kalenterityöllesi: viikkokirjoitukset ovat ilahduttaneet minua kovasti aina viikon alussa, ja olen pidättäytynyt lukemasta niitä putkeen, sillä minusta jotenkin kirjankin lukeminen pitkän ajan kuluessa on kokemuksena antoisampi kuin nopeasti ahnehdittuna. Dekkari monesti tulee luettua putkeen, ja tuloksena on kauhea ”lukukrapula” eli huono olo tuntikausien lukuputkesta :D. (Anteeksi, nyt lähti kyllä lapasesta omille teilleen tämä lavertelu tässä kommentissa.) -Vaikka kuinka tykkäisi kirjoittamisesta (tai jostakin muusta), niin pakko tekee siitä työn. Vapaushan se on/olisi niin parasta, mutta ei auta: työt alkoi täälläkin ;-).
Merja
Voi sentään, tuo ei ole mikään mallikiveys, vaan kumpuileva maaston muodojen mukaan etenevä alue. Siinä myös vaihtuvat materiaalit sen mukaan, mitä on milloinkin ollut eniten käsillä: jossain kohdassa on entisiä kattotiiliä, toisessa tiilenpaloja, muissa maasta nousseita kiviä. Betonia tai laastia olen kyllä käyttänyt kiveyksen tekoon, mutta en ollenkaan paksulti. Noihin toivottomiin paikkoihin lisäsin betonia päälle, mutta siitä ei ole ollut mitään apua, valitettavasti.
DeleteSepä hassua, että kehäkukkakin noin oikuttelee! Itsekseen kylväytyen nekin tuntuvat kasvavan parhaiten. Eilen niitä juuri kitkin tuolta kasvimaan kiveykseltä :-D
Voi kiitos ihanasta palautteestasi! Ja olen ihan samaa mieltä, että kirjaa ei pidä ahnehtia. Jos vain pystyy pitämään taukoja.
Tsemppiä työhön!
Rikkaporkkanat ovat kyllä ihania, ja samoin näköjään porkkanoiden kukinto!
ReplyDeleteMinäkin kylvin useana vuonna retiisiä, kunnes lopetin, koska en pidä sen mausta;)
Olemme samiksia :-)
DeleteMinusta on kiva, ettet yritä olla täydellinen kaikessa mahdollisessa kasveihin liittyvässä. Olisi suorastaan kamalaa, jos ammatti-ihmisen pitäisi tykätä kaikista mahdollisista kasveista ja kasvattaa niin syötävänsä kuin ihailemansa alusta pitäen itse. Ihminen se ammattilainenkin on omine kiinnostuksen kohteineen. Retiisistä tykkääminen ei onneksi ole minkäänlainen ihmisyyden mitta.
ReplyDeleteOnneksi ei :-D Meillä kullakin on painotuksemme ja ihmisiä tässä vain ollaan, kaikkeen ei pysty eikä ehdi tai jaksa ja puutarha menee sen mukaan. Nyt on kyllä sellainen kesä, että on todella vaikea pysyä rikkaruohojen kasvuvauhdin perässä.
Delete