Sunday 17 June 2018

Lisää oranssia

Nyt on oranssikeltanoita auki! Tämä ihana niittykukka alkaa olla siinä rajoilla, pitääkö se siirtää, sillä melkoinen jyrä se on. Ehkäpä se kuuluu kedolle, vaikka on niin loistavan värinen tähän.
Olenkin alkanut miettiä kukkapenkkejä kasvuvauhdin kannalta. Moni leviäjä on varsinainen herkku, mutta ne peittoavat hentokasvuisia alleen. Istutuksia voisikin suunnitella kasvuvoimakkuuden näkökulmasta.
Käytännössä homma menee nimittäin niin, niin minulla kuin varmasti kaikilla muillakin, että istuttamisesta parin vuoden päästä on helisemässä alle jäävien pikku herkkujen kanssa. Sitten siirretään joko jyrät tai pikkuherkut.
Yhden pienen kohdan puutarhastani olen nimennyt herkkunurkaksi, ja sieltä kitken lehtoakileijan siementaimet ja vastaavat heti, kun niitä ilmestyy. Toisaalla taas voi ihailla rehevää ja toisiaan täydentävää kasvustoa.

Oranssissa penkissä on punaistakin, ja sen siirtämistä villiin punaiseen penkkiin mietin ihan vain värin takia. Pirteän punakukkainen verihanhikki sopii toisaalta hienosti yhteen punalehtisen 'Enkan'-japaninvaahteran kanssa, ja jälkimmäistä en ole siirtämässä mihinkään.


Pehmeän korallinpunainen kellukka 'Bell Bank' on täydellisen värinen tähän.


Idänunikoita olen siirtänyt, mutta ne sietävät siirtoa niin huonosti, että nyt annan näiden rassukoiden olla. Pahimmassa tapauksessa kasvi kuolee siirtoon, tai ainakin siltä kuluu monta vuotta toipumiseen.
Pehmeän sävyinen 'Cedar Hill' tarhaidänunikko tuli tähän vahingossa, oli tarkoitus siirtää vain tavallisia oranssinpunaisia.



Rikkaporkkana alkaa jo miettiä kukintaa, viime vuonna ne kukkivat vasta loppukesällä! Mutta tämä onkin itse kylväytynyt taimi, ehkä siinä ero. Nyt sain viimein ihanaa rikkaporkkanaa puutarhaani, siementaimia on paljon.

Penkissä kasvaa myös sitruunankeltainen etelänkurjenmiekka, jonka hankin Päivölän koepellolta toissa kesänä. Viime vuonna huomasin kasvuston keskellä pienet pionin sirkkalehdet, ja hämmästys oli melkoinen, kun tänä vuonna siellä onkin kahta erilaista pionin lehteä! Melkoinen kylkiäinen, tällaisen kytkykaupan uhriksi joutuisi mielellään useamminkin.
Taimet ovat niin pieniä, että en uskalla alkaa taimipaakkua kaivaa ja jakaa, tulisin vielä katkaisseeksi hennot juuret. Joskus tulevana vuonna sitten.
Lähetin kuvan Pirkko Kahilalle ja hän mietti, että näyttävät kiinanpionin ja amerikanpionin lehdiltä, kiinalainen olisi siis vasemmalla ja pyöreämmät amerikanpionin lehdet oikealla. Sieltä pilkottaa myös sinipiikkiputken sahalaitaista lehteä, mutta se on tullut sekaan vasta täällä omalla pihallani.

Mitä tästä opimme: kannattaa hankkia kasveja pellolta, jossa kaikenlaisia ihanuuksia kasvaa vierekkäisissä penkeissä.


Siinä se oli; oranssi penkkini on niin pieni, ettei siinä enempää esiteltävää ole, paitsi puutarhapantteri, jolla taisi mennä sopivasti kissanminttu väärään kurkkuun.


Amerikanpionit ovat risteymäpioneja, jotka syntyvät siementaimista, kahta täysin samanlaista ei ole. Niillä ei ole tieteellistä- eikä lajikenimeä.
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kellukka – Geum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Rikkaporkkana – Daucus carota
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea

48 comments :

  1. Toi oranssikeltano on niin kaunis ja pirtsakka! Ja muutenkin oranssit on hienoja.

    Valitettavasti epäilysi mun oranssien kärsämöiden suhteen näyttää toteutuvan, vain pari pientä kituvaa yksilöä on enää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei, menin maalaamaan piruja seinälle. Kärsämöt ovat kyllä ihmeellisen oikukkaita. Odottelen, tulisiko siemenkasvattamistani punakukkaisista tänä vuonna mitään järkevää rehevyyttä, ajattelin, että ehkä ne viihtyvät, kun ovat saaneet juurtua jo pienestä samaan paikkaan. Mutta melko huonosti nekin näyttävät versovan. Outo juttu.

      Delete
  2. Ihana ylläri nuo pionintaimet! Mulla on Pirkolta saaduista siemenistä kasvatettuja amerikanpioneja aika monta, ja tykkään niistä tosi paljon. Ne ovat kookkaita, tukevia ja kukkivat ennen kiinanpioneita niin, että pioniaika pidentyy. Ja pärjäävät puolivarjossakin, mun suosikkeja. Varmasti menestyisivät sulla ihan missä vaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kun justiinsa olin ihastellut blogissasi olevaa mahdottoman kaunista amerikanpionia, arvaa olenko iloinen, jos minulla on samantapainen!
      Pirkon tosi hyvä ja informatiivinen juttu amerikanpioneista olikin Oma PIHA -lehdessä 2/2018, syynäsin sen juuri.

      Delete
  3. Hentoiset jopa itsekseen siirtyneet kukat on kauniita. Ne tavallaan yllättävät iloisesti. Hyvä pitää vähän kuria ja järjestystä kuitenkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy sitä yrittää, vaan ei aina onnistu :-D Mutta jalkoihin jäävät täytyy yrittää pelastaa muualle.

      Delete
  4. Ihanat "oranssinot"! Vaikka ulkopuolisia ylläreitäkään ei tulisi, niin kun uuteen paikkaan heittelee siemeniä, ei koskaan tiedä, milloin tapahtuu. Ollaan oltu maalla kolme vuotta, ja tähän mennessä on ollut syyläjuuren ja ailakin ja hullukaalin aika, neidonkielen ja tulikukan aika ja akileijojen ja digitalisten aika. - Toivottavasti kissanminttu lähti kurkusta. Vasta kun miniä-Minni riehui minikiivi Annikin kimpussa, luin netistä, että sekin kiinnostaa kissoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, oranssino! Vau, mahtavia ylläreitä. Täältäkin pihalta yhtenä vuonna putkahti hullukaali, todella kaunis, mutta sitä ei sen koommin taas ole näkynyt. Syyläjuuri on muuten täälläkin ilmestynyt yhteen istutusalueeseen, aika hauska kasvi.
      Hauskat nuo monien eri kasvien "ajat"!
      Vai minikiivi, kaikkea sitä kuulee! En tiennyt, mutta sellaista kasvia mulla ei olekaan. Vielä :-D

      Delete
  5. Ei hassumpi ylläri 😊 Ihania kukkia ja ihana pantteri ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei hassumpaa saada kylkiäisinä pioneja!

      Delete
  6. Niin kauniita kukkia ja hauskoja ylläreitä:) Minä olen niin onneton noiden kasvien kanssa että kun maasta alkaa jotakin pukkaamaan niin se on hetki odotettava ja katsottava..että onko se rikkaruoho vai joku kukka:) Voikukan sentään tunnistan jo ennen kukkaakin:)) Täällä meillä pihat kärsii kuivuudesta vaikka kuinka kastelisi..ruoho on paikoin paahde kohdissa niin kuivaa että melkein pölisee, ei kiva:( Mutta jospa niitä sateita ensi viikolla tulisi niin vähän lupailivat! Leppoisaa sunnuntai päivää♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen itsekin tullut siihen tulokseen, ettei mitään voi nyhtää, ellei ole satakymmenprosenttisen varma siitä, mitä se on. Kun alkaa olla niin paljon erilaisia, joita ei kaikkia heti muistakaan.
      On surkean kuivaa, todella! Ensi yönä pitäisi sataa, toivon sitä niin hartaasti.

      Delete
  7. Minulla on nyt vain yksi ainokainen oranssikeltano. Yleensä se on levinnyt ja tehnyt siementaimia jopa hiekka-alueelle. Kuvittelin sen kestävän mitä vaan ja vähintäänkin tällaista kesäkuivuutta. Toivottavasti se luuraa jossain mullan sisässä ja ilmaantuu sieltä myöhemmin.

    Olen miettinyt, miten kävisi, jos kaikki valtaajakasvit tunkisi samaan paikkaan. Varmaankin joku niistä ottaisi yliotteen muista valtaajista ja tekisi vallankaappauksen. Harmi, ettei kaikista kasveista tiedä niiden voimakkuutta istutusvaiheessa. Tai ainakin pitäisi kuunnella ylen herkällä korvalla muiden kokemuksia ennen istutusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä hassua kuulla! Käsittääkseni keltano on aika kuivan, karunkin paikan kasvi, luulisi tosiaan sen kuivuutta sietävän. Mutta ei noista koskaan voi oikein tietää.
      Niinhän se on, ettei voi tietää, edes muiden kokemuksista, miten kasvit omalla pihalla käyttäytyvät. Mulla on valtavan kaunis kasvusto vaskivarjohiippaa ja tummakurjenpolvea, ja jotakin muutakin rehevää, helminukkajäkkärää varmaan, ja ne ovat hienot yhdessä, kun kaikki ovat yhtä reheviä. Mutta esimerkiksi yksi kerrottu kielo on jäämässä ihan alle. Täytyy miettiä, haluanko siirtää sen rehotuksen muualle esim. valtaamaan uusia penkkejä, vai pienetkö pitäisi siirtää.

      Delete
  8. Ihania oransseja ja suloinen puutarhapantteri! Minulla oransseja kukkijoita on tosi vähän, lähinnä vain atsaleoja. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Atsaleoissa onkin aivan ihania hehkuvia värejä! Joskus ostin kaksi oikein isoa ja komeaa ja totesin, että peurat rakastavat atsaleoja. Ne eivät selvinneet hengissä parturoinnista. Nyt kokeilen uutta, melko pientä, joka kasvaa verkon suojissa. Se on japaninatsalea, toivottavasti oikein kaunis oranssikukkainen.
      Kiitos samoin!

      Delete
  9. Amber Jubilee sopisi vielä oranssiin nurkkaukseesi. Tosin se vaihtaa väriä, mutta minulle ne ovat nyt hyvin oransseja. Sain muutamia äidiltä, sillä hän on hyvin vaihtelunhaluinen, mutta nyt on huomattu, että kuivuutta ne eivät siedä. Ei siis pisaraakan vettä pariin kuukauteen!!!

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, juuri tämän havainnon tein yhtenä vuonna, kun hankin Amber Jubileen ja se kuoli kuivuuteen. Tosin purppuraheisiangervo tuntuu olevan melkoisen kestävä, sen pienet pistokastaimetkin mennä porskuttavat kuivissa paikoissa, vaikka eivät niiden juuret vielä kovin syvässä voi olla.
      Juu, karmeaa tämä sateettomuus. Meillä on satanut 43 vuorokauden aikana 1 mm vettä.

      Delete
  10. Jopas jopas, hieno tuollainen pioniylläri ja nyt kannattaa antaa aikaa siirrolle, kun on näin kuivaakin, pienet pionin taimet ovat kuivallekin arempia kuin isot. Onpa sinulla oranssia, se kuuluu vähän samaan sarjaan kuin keltainen. Kasvimaalla hyväksyn molemmat värit kyllä ja keltainen pioneissa - siis 'oikean' keltainen tietenkin!

    Rapsutukset pantterille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehee, sä ja sun keltaiset ja oranssit :-D
      Ihana pioniylläri on! En meinaa kaivaa noita ylös vielä ainakaan vuoteen, ei pieniä juuria voi mitenkään saada ehjinä kurjenmiekan juurten keskeltä. Kasvattakoot paksuja juuria ensin, sitten niillä on mahikset selvitä selvittelystä.

      Delete
  11. Ihania siemenpioni-salamatkustajia. Tuollaisia yllätyksiä saisi tulla useamminkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, melkoisen ihanaa, saa jännittää nyt vuosikaudet, millaisia kukkia niihin tulee :-D

      Delete
  12. Minulla on oranssikeltanoa valkoisen penkissä. Isolla auts. kerran jo yritin saada pois ja nyt yritän uudestaan vaikka on tuo jollain tavoin kauniskin, pitää miettiä missä saisi kasvaa rauhassa.
    Voimakkaiden kasvattaminen samassa penkissä voi olla hyvä idea. Minulla kasvaa vierekkäin kanadanvuokko, kirjavalehtinen vuohenputki, piparminttu ja karhunvattu. Saavat rauhassa taistella mikä niistä on voimakkain.
    Kivat salamatkustajat, tuollaisia vois ottaa vastaan useimminkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hitsi, vaikka aloinkin ajatella, että oranssi olisi aika ihana valkoisen kanssa :-D
      Kasviyhdistelmäsi kuulostaa todella hyvältä! Juuri tuollaisia vahvojen leviäjien yhdistelmiä on (myös) ihana toteuttaa, kun niistä tulee niin hurmaavan reheviä. Kun aika montaa kituliasta kasvia tulee paapottua, vaikka ei niistä puutarha sanottavammin kaunistu.

      Delete
  13. Oranssikeltano on tosi kaunis, mutta leviää kuin rutto. Kun on antanut sen kasvaa muutaman vuoden vapaasti, se leviää joka paikkaan, löytyy pihan toiselta puolelta, monen kymmenen metrin päästä alkuperäisestä paikasta. Suurella ruusukkeella jyrää kaiken altaan. Pahempi kuin voikukka.

    Jos olisin tiennyt, olisin kitkenyt kaikki heti pois. Tuli meille jonkun "niittykukkaseoksen" mukana. Ja isolle niitylle ehkä sopiikin, mutta ei missään tapauksessa kukkapenkkeihin.

    Olen varoittanut... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos varoituksesta! Sain tätä ystäviltä, heillä oranssikeltanoa kasvaa ihastuttavasti luonnonniityllä kylän toisessa päässä. Ehkäpä siirränkin koko tämän kasvuston omalle kedolleni. Missään nimessä en halua eroon kasvista, se on niiiiin herkullisen värinen.

      Delete
  14. Beautiful photos. I especially loved the black kitten.
    Greetings
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Maria! My garden panther is gorgeous :-)

      Delete
  15. Onpa hauska tuo pioniyllätys. - Minullakin on huonoja kokemuksia unikoiden siirtämisestä, eli nyt annan niiden vain olla paikallaan. - Mukavaa viikkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Parempi antaa olla kuin katsoa kuolevia tai kituvia kasveja, vaikka värit sitten olisivatkin vähän mitä sattuu.
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  16. On tosiaan mukava kylkiäinen. Joudut tosin odottamaan pitkään että näet millaiset kukat uusissa pioneissasi on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa...

      Delete
  17. Hieno oranssi penkki! Oranssin ystävänä tykkään todella. Upean palavan oranssi tuo oranssikeltano. Sitä olen ihaillut lähistön tienpenkalla.

    Mitähän herkkuja noista pionin siementaimista kasvaakaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oranssikeltano oli minulle melko tuntematon kukka vielä viitisen vuotta sitten, uskomatonta mutta totta.
      Niin, sanopa muuta! Miten sitä nyt saa nukuttua seuraavat vuodet, kun miettii, millaisia kukkia noista tulee ;-)

      Delete
  18. Ihania kylkiäisiä!
    Ja loistavaa väriä oranssissa penkissä, alan ehkä vähiten lämmetä tällekin värille;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa lämmetä ;-)
      Kaipa sekin riippuu yhdistelystä. Mun on hieman vaikea yhdistellä tuota kirkkaan oranssia unikkoa. Ehkäpä sen silti voisi siirtää punaiseen penkkiin... punaiset yhdessä pinkistä oranssiin on jotenkin kivan sähäkkä yhdistelmä, mutta useimmissa muissa paikoissa tuo on vain riitasointu.

      Delete
  19. Luin postaustasi tässä saunan jälkeen kaikessa rauhassa ja kesken lukemisen oli ihan pakko ponkaista jääkaapille. Ei syömään vaan tarkistamaan talvella jääkaappiin laittamani ja sinne autuaasti unohtamani pionin siemenet. Sielläpä oltiinkin jo puskemassa ensimmäisiä lehtiä😯 Yhtään eivät olleet homehtuneet vaan ihan sopivan kosteita. Kahdessa pussissa onkin juuri Päivölästä Pirkon luvalla ystäväni keräämiä siemeniä. Ne ovat täysiä yllätyksiä. Huomenna pääseekin kylvöhommiin ja toivottavasti vielä tänä kesänä osa sirkkalehdistä ehtii mullan pinnalle kurkkimaan👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi apua, onneksi muistit! Jääkaapissa itämään, onpa niillä elinvoimaa ♥

      Delete
  20. Oranssikelltano on kyllä kaunis, enkä usko, että minua haittaisi sen leviäminen, minulle kun kelpaavat kaikenväriset kukkaset:) Jos joku on "väärässä" paikassa, täytyy tosiaan tarkkaan harkita, lähteekö siirtämään, voi muuten kadota kokonaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on niin ihana etenkin, kun noita pirteitä kukkia on paljon!

      Delete
  21. Voi pantteria, ihana loppukevennys! :D Oranssikeltano kieltämättä on väärässä paikassa aikamoinen vitsaus, niin kuin toki muutkin yhtä elinvoimaiset lajit. Minua vähän jännittää, miten mulla käy akileijojen suhteen. Varmaan vaan pakko raaskia kitkeä pois, jos sellainen putkahtaa väärään paikkaan. Vau, miten ihanat kylkiäiset olet saanut! Varmasti jännä seurata, millaiset pionit sieltä kasvaa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akilejoihin kasvaa niin vahvat juuret, että suosittelen lämpimästi kitkemään ne jo nuorina :-D Mutta onhan ne ihania, laatoituksen väleistä kasvaessaan ja kukkiessaankin...

      Delete
  22. Kissanminttu väärään kurkkuun :D Jopas jotakin!

    ReplyDelete
  23. Oletpas saanut kivoja pionisiirtolaisia pihaasi.

    ReplyDelete
  24. Replies
    1. No hö, kato ite peiliin kun kakot kurkkuun tarttunutta ruohoa. t. MUSTI

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!