Joulukuun kalenteripojat ja kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Tästä se taas lähtee: kevään odotus! Tässä osoitteessa on kevättä tosin odotettu jo viime kevään loppumisesta lähtien, kiivaammin elokuusta alkaen ja koko ajan yltyen. Enää pari kuukautta! (ja rapiat)

Kalenteripojista ei juuri nyt ihan hirveän aktiivisia kuvia saa. Tai saisi, jos säntäisin kameran kanssa ulos äkkiä silloin, kun pojat käväisevät ulkosalla. Nopea pitäisi olla, eikä kameraa oikein tule ulkoilutettua. Eilen kanttasin paahdepenkin (ja tänään kanttausura on täynnä vettä kuin kanaali, siitähän voisi ottaa kuvan).

Ransu viettää isoimman osan päivästä sängyssä. Jos osaa tarkasti katsoa, on kuvassa myös Musti, nimittäin kohoumana untuvapeiton alla.

Mustin korva näkyi peiton reunan alta, mutta en saanut siitä tarkkaa kuvaa. Tässä kuitenkin todistusaineistoa Ransun tuhinasta.

Musti on reippaampi ulkoilemaan, mutta viihtyy myös keittiön pöydällä tarkkailemassa tiluksiaan lattialämmityksestä nauttien. Ikkunan alla on nimittäin patteri, vaikkakin pienelle lämmölle säädettynä, joka lämmittää pöydän mukavaksi kissan tassuille. Pääosin täällä lämmitetään puilla, nytkin on keittiön hellassa tuli.

Pöydän päällä ovat viimeiset tomaatit, jotka keräsin kompostissa kasvaneista taimista sisälle kypsymään, ja ruukkutomaatti, jonka loput hedelmät söin juuri äsken. Seuraavaksi voisi tuon melko paljon tilaa vievän sisustuselementin nakata kompostiin.

Ja sitten kevätkalenteriin; jokavuotista hyvää traditiota on turha lopettaa.

Viime maaliskuun ensimmäisenä päivänä kevät oli jo lähtökuoppia pidemmällä, niinpä puistolumikello 'Viridapice' oli näin pitkällä. Hämmästyn, kun en ollut tätä kuvaa tuolloin julkaissut. Taisi olla niin paljon muutakin raportoitavaa.

Nythän on niin lauhaa, että lumikelloja saattaa kohtapuoliin nousta. En ole huomannut tarkistaa, mutta mukulaleinikkien lehtiä on jo puhjennut. Aika kivaa, kun uutta kasvua puskee maasta.

Puistolumikello Galanthus nivalis