Kimallusta ja pälvipaikkojen kurkistuksia

 Pakkasyön jälkeisenä aamuna oli kiiruhdettava kameran kanssa pihalle jo ennen aamukahvia (jota juon aikaan, jolloin aikaisimmat syövät jo lounasta).

Orjanlaakerin lehdet ovat hurjan kauniit kuuran reunustamina. Tukot raakavillaa eivät pihaa kaunista, mutta kun peurat närppivät tätä(kin) kasvia. Eikä tämä kasva, ei sitten millään. On ollut kohta kymmenen vuotta tuollainen 30-senttinen rääpäle. Tämä on pihaorjanlaakeri 'Blue Prince'. 

Koristeellisia punaisia marjoja tulisi tämän puolisolle onnistuneen liiton seurauksena, mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut saamaan prinssille prinsessaa, joka suostuisi jäämään taloksi. Yritykset jatkuvat.

Pensasmainen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' kimaltaa kauniisti. Hmm, tuotakin on maisteltu! Pyökit eivät ole peurojen ruokalistalla varsinaisesti, mutta täytyyhän niiden työntää turpansa joka puskaan. Tämän pitäisi kasvaa parimetriseksi, mutta saa nähdä tällä typistysmetodilla, kuinka käy.

Pystyyn jääneet asterit, tässä tuoksuasteri 'Herbstschnee', keräävät timanttipölyä; hurjan kaunis kimallus.

Ylempänä kasvimaalla huomaan, että viljelylaatikoissakin on jääkuorrute.

Iso orjanruusu pergolassaan on talvellakin kaunis.

Lehtikuuset ovat kauniita joka vuodenaikana!

Japaninlehtikuusi.

Puksipuuaitaan kertyy nätti sokerikuorrute.

Musti esittelee muotopuutarhan timjamipolkua.

Timjameita alkaa tulla esiin jään alta. Nurmiajuruoho 'Bertram Anderson' on tuo keltalehtinen.

Lappi-lämpäreen variksenmarja on ainakin elossa, muista Lapin kasveista en tiedä.

Alppipenkin vuorineilikka näyttää reippaalta. Tälle ei riittänyt villaa suojaksi, mutta näköjään se ei sitä kaivannutkaan.

Alppipenkissä on kasveilla melko kuivat oltavat, mutta toista on toisaalla. Kaksi kertaa olen menettänyt rusomesiangervon kuivuuteen, tällä kertaa se saattaa menehtyä muusta syystä. 

Istutin sen hyvään muhevaan ja kosteaan paikkaan lahon saunan/liiterin seinän viereen. Jos se tuosta selviää, niin on ihme tapaus. Mutta jotkut kasvit ovat ihme tapauksia. Toivoa on aina, kunnes toisin todistetaan.

Mäntyjen alla on onneksi kuivaa. Kesällä liiankin kuivaa, mutta nyt on hyvä ja vaaleajouluruusut kohentavat pakkasjaksolla kärsineitä varsiaan.

Jotta totuus ei unohtuisi: muutama metri sivummalla.

Toivottavasti padassa ei kasva mitään tärkeää. Muistaakseni siinä on vain itsekseen kylväytyneitä lehtoakileijoja tuosta viereisestä mäntypenkistä.

Tarhajouluruusut näyttävät oikein hyvinvoivilta. Tuolta sohjolumen ja lehtien alta nousee seuraavaksi kukkavarsia. Tämä tyyppi on vihreäkukkainen.

Kaikkialla ei suinkaan ole toivottoman jäisen näköistä. Kuusten alla yritin löytää lumikelloja ja talventähtiä, mutta en vielä löytänyt. Ketunleipää löytyi, ihana kasvi, jonka viimeinkin onnistuneesta siirrosta metsästä puutarhaani olen niin iloinen.

Lumikello 'S. Arnott' tovereineen nousee hitaasti mutta varmasti japaninlehtikuusen juurella. Voi olla, että ne ovat nousseet jo korkeammallekin, en ole juuri nyt kotona. Mutta arvaat kyllä, mitä paikkoja käyn katsomassa vaikka otsalampun kanssa sitten, kun kotiudun!

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Ketunleipä, käenkaali – Oxalis acetosella

Lumikello – Galanthus

Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae

Puksipuu – Buxus

Rusomesiangervo – Filipendula multijuga

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Variksenmarja – Empetrum nigrum

Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus