Puronvarsien lumikellot ja pohdintaa kasvupaikoista

Yhä uusia lumikelloja paljastuu, kun lunta sulaa pois. Samalla olen tarkkaillut, mihin paikkoihin kertyy jäätiköitä ja mihin ei. 

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -risteymälumikello löytyi eilen.

Tänään sille löytyi jo kavereita, tuon lehden alta kurkkaavan nupun takana on lehden läpi työntyvän kukkanupun kärki. 

Tässä on Hippolyte-keskittymä muutenkin, sillä lumikellojen keskellä kasvaa myös ranskanruusu 'Hippolyte'.

Jäätiköt, etenkin mutapuutarhan ympäristö ja tämä tontin länsireunan jäätikkö, ovat aiheuttaneet huolta tänä talvena. Mietin, kuinka kasvit tuolla pärjäävät. Oikealla, metallipenkin keskellä kasvaa kiinanpunapuu ja tuolla alempana verkon sisällä kuparivaahtera. 

Eilen, kun plusasteita oli useampi, yritin rikkoa jäätä rautakangella, mutta ei se pystynyt mihinkään. Kova umpijää on yli 5 cm paksua. Tänään heitin tuhkaa heti aamusta puuntaimien ympärille ja iltapäivällä sain joitakin reikiä jäähän, vaikka en tiedä, onko siitä yhtään mitään hyötyä. Puuntaimien juuret ovat varmasti happea vailla.

Luulen, että nämä olosuhteet ovat koituneet tähän rinteeseen istuttamieni kahden Austin-ruusun kohtaloksi. Tai toinen niistä sinnitteli vielä elossa viime kesänä.

Kun katsotaan mäkeä ylös, on näky aivan toisenlainen, kevättunteita herättävä! Melkoinen ero myös perjantaiseen lumipyrykuvaan edellisessä jutussa. Siitä on vain kaksi päivää.

Silti, kun rautakangen kanssa kulkee ja käyttää sitä kävelykeppinä, voi kuulla, kuinka se joka iskulla kalahtaa jäiseen maahan. Maa näyttää jo ihan sulalta, mutta ei se sitä vielä ollenkaan ole.

Mennään huussin taakse kurkkaamaan Rivendellin jokea, sillä sen rannalla pitäisi myös olla lumikelloja.

Sieltä löytyikin! Kuvan vasemmassa alanurkassa, tarhajouluruusuvauvojen edessä, ruskeiden lehtien seassa. Nämä ovat ystävältä saatua puistolumikelloa. Toinenkin tupas varmaan löytyy lähipäivinä. Oikealla voi nähdä vettä, eli nämä kasvavat hyvin kevätkosteassa paikassa pikku puron partaalla.

Tontillani on varsin monenlaisia kohtia. Tällä hetkellä on toivotonta jäätikköä ja sitten aivan paljasta maata paikoissa, joihin jäätikköä ei kerry, kuten tässä vanhan talon edustalla.

Jäätikkö kertoo valuvasta vedestä ja jäätyneestä maasta. On paikkoja, joihin vesi valuu ylärinteestä tai jostakin lähteestä kesälläkin. Monille kasveille suositellaan paikkaa, joka ei ole kesällä rutikuiva (esimerkiksi esikoille). 

Nämä kohdat, jotka nyt näyttävät otollisilta, koska niissä ei ole jäätikköä, ovat niitä, jotka kulottuvat keltaisiksi joka kesä. Joten on vähän suhteellista, mitä tällaisille kohdille kannattaa istuttaa, sillä suotuisia eivät nämäkään ole. 

Ne kohdat, joissa on nyt jäätikköä, eivät kuivu rutikuiviksi kesälläkään. Kostea paikka on lauhemmissa maissa hyvä joillekin kasveille, mutta meillä se tarkoittaa jäässä elämistä.

Yritä nyt tässä tasapainoilla sitten! 

Mutta ehkä tämä loppumaton haastavuus on juuri puutarhaharrastuksen ydintä. Se on se, joka koukuttaa. Täytyy vain kokeilla, kokeilla, kokeilla, ja joskus onnistuukin. Ilman haasteita ja vaihtelevutta olisi vain tylsää rutiinia, ennalta-arvattavia tuloksia ja samanlaisina toistuvia vuosia.

Sitä paitsi – yhtäkkiä maa alkaakin vetää! Kun otin eilen tämän kuvan navetan nurkalta, tippui räystäästä vettä ainakin kymmenen litran kokoiseen lätäkkökuoppaan tuolla kivien keskellä – maa ei imenyt sitten yhtään.

Tänään kurkkasin kuoppaan; lätäkkö on hävinnyt! Veden tilalla vain maata kuopan pohjalla. 

Voihan ihme.

Navetalta ja muualta ylärinteestä vettä johtuu mutapuutarhaan, jonka paikkeilta tämä kuva on otettu. Ojan viimeiset metrit japaninlehtikuusen alla olen ottanut erityisen kevätpuutarhan paikaksi vasta kaksi vuotta sitten.

'S. Arnott' -lumikelloja nähtiinkin jo edellisessä jutussa, näinä aurinkoisina päivinä ne tuntuvat venyvän ihan silmissä. Tämä kuva on eiliseltä.

Tässä samat tänään, lunta on hävinnyt ja versoihin tullut ainakin sentti lisää pituutta. Lisäksi voin ilokseni todeta, että siinä missä viime keväänä jokainen sipuli kukki yksittäin, on siinä vieressä tänä keväänä jo kaveri. Lisääntymistä on tapahtunut!

Puronvarsi ei vielä kummoiselta kevätpuutarhalta näytä, mutta oikeassa reunassa voi nähdä pari lumikellon versoa ja vasemmalla on purossa virtaavaa vettä. Tässä kasvaa myös pari tarhajouluruusua, etelänkevätesikoita (eskoista aikaisimpia) ja talventähtiä. Toivottavasti alue on vuosi vuodelta ihanampi.

Myös puron vastarannalla on lumikelloja, kaksi tällaista tupasta tavallista vanhaa puistolumikelloa. Näissä on selvästi sirompi nuppu verrattuna esimerkiksi korkeaan ja rotevaan S. Arnottiin.

Joitakin krookuksenversojakin näkyy: tässä katajapenkissä kasvavat kultasahramit. 

Kuten kuvista voi havaita, ovat istutusalueet vielä tyystin siivoamatta kuivista perennanvarsista. Jos versoja nousee tätä tahtia, tässä tulee kiire! Niitä kun ei halua yhtään tallata.

Rauhallista viikonloppua ja ilon pilkahduksia!

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera – Acer griseum

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä