Sunday 27 February 2022

Puronvarsien lumikellot ja pohdintaa kasvupaikoista

Yhä uusia lumikelloja paljastuu, kun lunta sulaa pois. Samalla olen tarkkaillut, mihin paikkoihin kertyy jäätiköitä ja mihin ei. 

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -risteymälumikello löytyi eilen.

Tänään sille löytyi jo kavereita, tuon lehden alta kurkkaavan nupun takana on lehden läpi työntyvän kukkanupun kärki. 
Tässä on Hippolyte-keskittymä muutenkin, sillä lumikellojen keskellä kasvaa myös ranskanruusu 'Hippolyte'.

Jäätiköt, etenkin mutapuutarhan ympäristö ja tämä tontin länsireunan jäätikkö, ovat aiheuttaneet huolta tänä talvena. Mietin, kuinka kasvit tuolla pärjäävät. Oikealla, metallipenkin keskellä kasvaa kiinanpunapuu ja tuolla alempana verkon sisällä kuparivaahtera. 

Eilen, kun plusasteita oli useampi, yritin rikkoa jäätä rautakangella, mutta ei se pystynyt mihinkään. Kova umpijää on yli 5 cm paksua. Tänään heitin tuhkaa heti aamusta puuntaimien ympärille ja iltapäivällä sain joitakin reikiä jäähän, vaikka en tiedä, onko siitä yhtään mitään hyötyä. Puuntaimien juuret ovat varmasti happea vailla.
Luulen, että nämä olosuhteet ovat koituneet tähän rinteeseen istuttamieni kahden Austin-ruusun kohtaloksi. Tai toinen niistä sinnitteli vielä elossa viime kesänä.

Kun katsotaan mäkeä ylös, on näky aivan toisenlainen, kevättunteita herättävä! Melkoinen ero myös perjantaiseen lumipyrykuvaan edellisessä jutussa. Siitä on vain kaksi päivää.
Silti, kun rautakangen kanssa kulkee ja käyttää sitä kävelykeppinä, voi kuulla, kuinka se joka iskulla kalahtaa jäiseen maahan. Maa näyttää jo ihan sulalta, mutta ei se sitä vielä ollenkaan ole.

Mennään huussin taakse kurkkaamaan Rivendellin jokea, sillä sen rannalla pitäisi myös olla lumikelloja.

Sieltä löytyikin! Kuvan vasemmassa alanurkassa, tarhajouluruusuvauvojen edessä, ruskeiden lehtien seassa. Nämä ovat ystävältä saatua puistolumikelloa. Toinenkin tupas varmaan löytyy lähipäivinä. Oikealla voi nähdä vettä, eli nämä kasvavat hyvin kevätkosteassa paikassa pikku puron partaalla.

Tontillani on varsin monenlaisia kohtia. Tällä hetkellä on toivotonta jäätikköä ja sitten aivan paljasta maata paikoissa, joihin jäätikköä ei kerry, kuten tässä vanhan talon edustalla.
Jäätikkö kertoo valuvasta vedestä ja jäätyneestä maasta. On paikkoja, joihin vesi valuu ylärinteestä tai jostakin lähteestä kesälläkin. Monille kasveille suositellaan paikkaa, joka ei ole kesällä rutikuiva (esimerkiksi esikoille). 
Nämä kohdat, jotka nyt näyttävät otollisilta, koska niissä ei ole jäätikköä, ovat niitä, jotka kulottuvat keltaisiksi joka kesä. Joten on vähän suhteellista, mitä tällaisille kohdille kannattaa istuttaa, sillä suotuisia eivät nämäkään ole. 
Ne kohdat, joissa on nyt jäätikköä, eivät kuivu rutikuiviksi kesälläkään. Kostea paikka on lauhemmissa maissa hyvä joillekin kasveille, mutta meillä se tarkoittaa jäässä elämistä.
Yritä nyt tässä tasapainoilla sitten! 
Mutta ehkä tämä loppumaton haastavuus on juuri puutarhaharrastuksen ydintä. Se on se, joka koukuttaa. Täytyy vain kokeilla, kokeilla, kokeilla, ja joskus onnistuukin. Ilman haasteita ja vaihtelevutta olisi vain tylsää rutiinia, ennalta-arvattavia tuloksia ja samanlaisina toistuvia vuosia.

Sitä paitsi – yhtäkkiä maa alkaakin vetää! Kun otin eilen tämän kuvan navetan nurkalta, tippui räystäästä vettä ainakin kymmenen litran kokoiseen lätäkkökuoppaan tuolla kivien keskellä – maa ei imenyt sitten yhtään.
Tänään kurkkasin kuoppaan; lätäkkö on hävinnyt! Veden tilalla vain maata kuopan pohjalla. 
Voihan ihme.

Navetalta ja muualta ylärinteestä vettä johtuu mutapuutarhaan, jonka paikkeilta tämä kuva on otettu. Ojan viimeiset metrit japaninlehtikuusen alla olen ottanut erityisen kevätpuutarhan paikaksi vasta kaksi vuotta sitten.

'S. Arnott' -lumikelloja nähtiinkin jo edellisessä jutussa, näinä aurinkoisina päivinä ne tuntuvat venyvän ihan silmissä. Tämä kuva on eiliseltä.

Tässä samat tänään, lunta on hävinnyt ja versoihin tullut ainakin sentti lisää pituutta. Lisäksi voin ilokseni todeta, että siinä missä viime keväänä jokainen sipuli kukki yksittäin, on siinä vieressä tänä keväänä jo kaveri. Lisääntymistä on tapahtunut!

Puronvarsi ei vielä kummoiselta kevätpuutarhalta näytä, mutta oikeassa reunassa voi nähdä pari lumikellon versoa ja vasemmalla on purossa virtaavaa vettä. Tässä kasvaa myös pari tarhajouluruusua, etelänkevätesikoita (eskoista aikaisimpia) ja talventähtiä. Toivottavasti alue on vuosi vuodelta ihanampi.

Myös puron vastarannalla on lumikelloja, kaksi tällaista tupasta tavallista vanhaa puistolumikelloa. Näissä on selvästi sirompi nuppu verrattuna esimerkiksi korkeaan ja rotevaan S. Arnottiin.

Joitakin krookuksenversojakin näkyy: tässä katajapenkissä kasvavat kultasahramit. 

Kuten kuvista voi havaita, ovat istutusalueet vielä tyystin siivoamatta kuivista perennanvarsista. Jos versoja nousee tätä tahtia, tässä tulee kiire! Niitä kun ei halua yhtään tallata.

Rauhallista viikonloppua ja ilon pilkahduksia!


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Kuparivaahtera – Acer griseum
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

20 comments :

  1. Meillä tuli toissapäivänä muutama lisäsentti lunta. Jos viime viikolla näkyi puutarhapenkistä käsinojat, nyt ne ovat lumen peitossa. Uusi lumi vanhan lumen surma?
    Ihanaa on silti katsoa lumikelloja maasta pilkistämässä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti uusi lumi, tai sitten lähipäivien voimakas aurinko, on vanhan lumen surma. Toivottavasti teilläkin pian pilkottaa, rakennusten ja kiveysten reunoilla ainakin ensin.

      Delete
  2. Oi miten ihania keväisiä kuvia! Rakennuksen läheltä tai vanhan jäkäläisen puun juurelta paljastuva tanner, kuivia lehtiä ja korsia seassa, auringossa sulava lumi, käppyräoksia, sammalta...ja sitten nuo kevään airueiden herkät, vihreät piipot, joissain jo kukkanuput pilkottaen. Kiitos, näitä oli ilo nähdä.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä jo kolmatta päivää kestävä kirkas auringonpaiste saa kevätmielen nousemaan mittarin huippuun! Saattaa kestää vain päiviä - tai sitten viikkoja - että ensimmäiset keväisten kurjenmiekkojen nupunkärjet ilmestyvät lumisohjon alta. Ja talventähdet!

      Delete
  3. Voihan jukura teillä on siellä vaikka mitä näkyvissä. Täällä oli muutama päivä sitten 64 cm lunta sitten sitä suli ja tuli taas lisääkin nyt virallisella mittauspisteellä oli 49 cm. Eli laskussa on kumminkin, mutta odotella saa ennenkuin ollaan samassa kuin siellä. Tämä jääkansi on vaikeaa kasveille ja hyvä on havainnoida tulevaa varten juurikin näitä pahoja paikkoja. Meillä on mökillä onneksi aika hiekkainen maa aines mutta kyllä sielläkin jääkantta löytyy.
    Tänään paistaa taas aurinko upeasti ja kohta on täällä kotona mullanvaihto aika.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavasti siis on lumi teillä alennut lumisateesta huolimatta; 15 cm on aika mukava määrä. Se vielä kolmesti, niin maa on teilläkin näkyvissä!

      Delete
  4. Voi että, noin paljon jo piippoja! Ihanan lupaavaa. Täällä ei näy edes kaikkia pensaita lumen alta. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihan ihmeellistä, miten valtavat erot lumen syvyydessä meillä tänä talvena on.

      Delete
  5. Niin ihana on nähdä kuvia lumikelloista! Nuo jäätiköt ovat haasteellisia paikkoja, on kyllä ihme, että moni kasvi selviää siitäkin, jos vaihe ei kestä liian kauan. Tuhka on varmastikin hyvä konsti sulattajana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi moni kasvi on aivan ihmeellinen elinvoimassaan. Tänään sain taas vähän lisää pieniä koloja joihinkin kohtiin jäätikköjä. Onneksi tuo aurinko paistaa kirkkaasti vielä monta päivää, niin tuhka pääsee vaikuttamaan.

      Delete
  6. Todella paljon siellä näkyy jo lumikellojen alkuja. Jään rikkominenkin kuulostaa niin keväiseltä puuhalta. Toivottavasti ei ole tullut jäätuhoja/talvituhoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanan paljon kaikkea on jo näkyvissä, toivon vain, että ei tule pakkasia enää. Monena vuonna on tähän aikaan näkynyt kaikkea ihanaa, vaikkapa erikoisempien esikoiden ja kivikkokasvien lehtiruusukkeita, ja sitten toukokuussa on saanut todeta, että ne ovat näivettyneet ja kuolleet. Joten on tässä lumettomuudessa se puoli, että kasveille se on ankaraa.
      Jään rikkominen ja kevään edistäminen on kylkä puuhista mukavimpia, etenkin, kun jää vähitellen antaa periksi! Pääosin se tosin on yhä kivikovaa.

      Delete
  7. Lumikellot ehtivät siis selvästi ainakin nupulle helmikuun aikana. Näillä auringonpaisteilla ei varmaan mene kauaa kun ensimmäinen jo aukaisee kukkansa? Ihana, miten aurinkoista nyt onkin ollut monta päivää. Ja se aurinko jopa lämmittää jo hiukan, sillä meilläkin on alkanut räystäiltä tippua vesipisaroita ja katoilta lumiraja vetäytyä ylemmäs. Hangissa sulamista ei vielä silmillä näe, mutta forecan mukaan olisi lumikerrokset olisivat jo kymmenisen senttiä madaltuneet. Meillä siis lunta on vielä 70-80cm, joten hetki menee ennen kuin piippoja pääsee etsimään :D
    Teillä päästään pian varmaan eroon ainakin isoimmista jäälautoista. Jospa jäinen aika olisi jäänyt sen verran lyhyeksi että kasvit eivät olisi ehtineet kärsiä. Routa itsessään ei varmaan niin paha ole, jos maa ei ihan veden kyllästämää syksyllä ollut.
    Aurinkoista maaliskuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä lumikellot tosiaan helmikuussa ehtivät, mutta yksikään nuppu ei vielä kääntynyt edes nuokkumaan, puhumattakaan, että olisi kukka avautunut, kuten parina viime vuonna tapahtui. Viima on hyytävä, joten saa nähdä, koska sitten kukkivat. Nousevia versoja on niin kiva tarkkailla, ettei sen puolesta ole kiirettä. Maatakin paljastuu koko ajan lisää ja eilen taisin tunnistaa kevätkurjenmiekan lehdenkärjen pistämässä lumesta.
      Aurinko on tosiaan ihan mahtava. Teillä on niin mielettömän paksu hanki, että siinä on varmaan vaikea nähdä sulamista.
      En yhtään muista, oliko loppusyksy vetinen vai ei. Sen kyllä muistan, että kunnon pitkäkestoiset pakkaset iskivät marraskuussa eikä lunta ollut yhtään. Täytyy vain odotella ja toivoa parasta.
      Hei, maaliskuuta tosiaan! Hyvää maaliskuuta sinullekin!

      Delete
  8. Täällä ei vielä pilkahtele lumikellon nuppuja, saati muutakaan. Niiden päällä on ainakin puoli metriä lunta;)
    Mutta tänään, ensimmäisenä kevätpäivänä, on räystäiltä tippunut vesi koko päivän, joten eiköhän talon vieressä olevista etelänpuoleisista kukkapenkeistä jo lähiaikoina ole odotettavissa ainakin maata näkyvissä!
    Terassia pitää kohta alkaa lapioida lumesta, se jos mikä on kunnon kevätpuuhaa:) Siis sulaishan se muutenkin, mutta kevättä on kiva edistää;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällaisina päivinä kevät kyllä edistyy, aurinko paistaa jo korkealta ja pitkään! Seinän viereltä voi aika äkkiä paljastua maa ja nousevat piipot.
      Kevään edistäminen on kevätpuuhista mukavimpia! Minäkin tänään yritin rautakangella saada istutusalueen jäätikköä palasiksi, edelleen se vain on kivikovaa.

      Delete
  9. Oi, miten ihania kuvia - lumikellon alkuja <3 Meillä on niin valkoista ja silmän kantamattomiin - lunta on toooosi paljon!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on varmaan hyvät hiihtokelit, täällä ei voi hiihdellä ellei rullasuksilla sitten ;-)

      Delete
  10. Voi ihme. Ja täällä ovat kaikki piipot vielä puolimetrisen hangen alla. Saisi sulaa lumet pois ja äkkiä. Ihanat pienet jouluruusuvauvat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihme tosiaan, miten muualla on niin hirveästi lunta ja meillä ei lähes yhtään. Toivottavasti pian sulaa ja näet kauan odotetut kevätkukkasi!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!