Wednesday 2 March 2022

Vaahteroiden megaleikkuu

Parin vuoden laiskottelu on kostautunut. Liian lähellä taloa kasvaa kaksikin vaahteraa, joita ei ole raaskinut pois kaataa. Sijaintinsa takia ne pitäisi pitää pieninä, mutta kuinkas on käynyt.

Alun perin vaahterat onkin selvästi pidetty lyhyinä leikkaamalla. Mutta nyt tuossa oli korkeutta jo niin paljon, että seuraavassa vaiheessa olisi taloon johtava sähkölanka vaarassa, kun oksia poistetaan tai koko puu kaatuu. Tämä puu kasvaa kolmen metrin päässä olohuoneen nurkalta.

Nyt siitä oli pakko poistaa kerralla muutama oksa jotka olivat paksuudeltaan ehtineet mittaviksi, paksuin oli halkaisijaltaan 16 cm. Se on vähän liikaa. 
Nyt on aita- ja haketusmateriaalia vähän runsaamminkin, tällaisia kasoja on siellä täällä odottamassa jatkokäsittelyä. 

Pienimpiä oksia laitoin kukkapenkkien suojaksi suojaamaan nousevia sipulikukkia peurojen hampailta. Tämä kuva on kuukauden takaa, nyt ei enää ole tie jäässä!

Syreeniaidanteen edessä oleva laho korituoli oli jäätynyt maahan kiinni, en saanut sitä siirrettyä. Yksi oksista oli vaarassa kaatua tähän suuntaan, mutta sain sen kiskottua köydellä sivuun. Teen aina niin, että lähellä ratkeamista siirryn maan tasalle kiskomaan oksaa haluttuun suuntaan.

Kuukausi sitten pätkityt oksat jäivät keräämättä muutamaksi päiväksi, sitten niitä ei enää saanutkaan jäästä irti. Ovat edelleen kiinni, mutta eipä niistä muutenkaan olisi tämän talven polttopuita tullut.

Isoimman osan sain kuitenkin jo siirrettyä pilkkomispaikalle. Tässä vaiheessa pihassa oli vielä kattava, ilkeästi vesipäällysteinen jääkansi.

Tällainen oli ulko-ovelta avautuva näkymä pari viikkoa sitten. Tuollakin on alkava oksakasa.

Tästäkin, keittiön seinästä vajaan neljän metrin päässä kasvavasta vaahterasta leikkasin kaksi järeää oksaa. 

Viimeinen tuli sahattua muutama päivä sitten ja se oli enää 12 cm paksuinen. Vähän liian paksuksi sekin oli jo kasvanut. 
Mahla nousee jo, leikatessa huomasin, kuinka nestettä alkoi valua ja sitä valui pitkään leikkuun jälkeen. Otin tämän kuvan siitä, mutta ei kuorta pitkin valuvaa nestettä kuvasta erota. Toivon, että vaahteroiden elinvoima vähenee mahlan myötä edes hieman. Ne saisivat kasvaa vähän hitaammin!

Tein nyt päätöksen leikata kaksi oksaa näistä kummastakin vaahterasta joka vuosi, näin ne pysyvät järkevämmän kokoisina eikä tällaista hikistä jättioksien sahausoperaatiota tarvita. Laitan sen tästä lähin joka talven työlistalle.

Vaahterat voisi – ja varmaan pitäisikin – kaataa kokonaan, mutta kummallekin on tarvetta. Olohuoneen nurkan vaahtera toimii riippumattopuuna, lisäksi se varjostaa talon eteläikkunaa kesäisin juuri sopivasti. Muotopuutarhallekin se suo varjoa.
Tämän keittiövaahteran ainoa tärkeä funktio, pyykkinarutolppana toimimisen lisäksi, on olla muratin kasvupaikkana. Tuossa sitä kasvaa puun alla maanpeittokasvina.

Muratti on onnistunut kasvamaan parin metrin korkeudelle ja näyttää nytkin ihan elinvoimaiselta, pakkasjaksoista huolimatta. 


Muratti, varjomuratti – Hedera helix
Vaahera, metsävaahtera – Acer platanoides

25 comments :

  1. Onpa siellä jo keväistä, Salossa vielä kunnolla lunta ja jäiset jalkakäytävät. Eilen aurinko lämmitti jo kunnolla kun paistoi koko päivän, tänään harmaampi päivä. Ada viihtyi eilen auringossa, ehkä siitäkin tulee parvekekissa niin kuin Killi oli

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on ihan eri lumitilanne kuin mantereella, tänne vain ei ole tullut lumena niin paljon. Tammikuussa tuli moneen otteeseen ihan vettä.
      Pihan jääkansikin sulaa hyvin hitaasti, tuskastuttavan hitaasti, mutta näinä aurinkoisina päivinä voi kyllä edistystä nähdä.
      Parveke taitaa olla kissoille mukava paikka, meidänkin pojat viihtyvät kaupungissa parvekkeella.
      Muistaakseni voitin arpajaisissasi joskus triljoona vuotta sitten vihreän virkatun leluhiiren. Se on aivan Ransun suosikki edelleen! Äskenkin R veti keittiön pitkän räsymaton ruttuun hiirellä leikkiessään :-) Se on ihan mielettömän hyvä - ja nättikin vielä!

      Delete
    2. Hei, löysinkin pienen blogikaivelun jälkeen, että se hiiri oli Villikissan blogista. Mutta sinä teit varmasti yhden ihanan vaaleanturkoosin keittiörätin!

      Delete
  2. Minulla on vaahteroihin viharakkaussuhde. Toisaalta aivan ihana puu, mutta toisaalta maailman kamalin. Myrskyissä vaahterasta tippuu usein isojakin oksia, autot ovat välillä vaarassa meidän pihassa sen takia. Siksi onkin hyvä idea pitää puu pienenä ettei siitä ole vaaraa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri tuo viha-rakkaussuhde. Tavallaan ihana puu, ja tavallaan kamala. Vie lisäksi kaiken veden ja ravinteet maasta niin, että alla on vaikea saada viihtymään mitään erityistä. Siksi olen tosissani alkanut miettiä tuon murattivaahteran kaatamista. Murattihan nousee maasta uudestaan ja tilalle voisi istuttaa jonkin järkevämmän kokoisen ihanan puun tai ison pensaan! On sekin vähän harmittavaa, että joutuu vuosittain leikkaamaan, kun ne kasvavat niin älytöntä vauhtia. Pitäisi alun alkaen istuttaa paikalleen sopivan kokoiseksi kasvava puu.
      Olen joskus kuullut väitteen, ettei vaahteroita voisi leikata. Täällä päin niitä kyllä leikataan aivan estoitta, naapurilla on pätkä vaahtera-aitaa pihallaan ja toisella naapurilla muutama vaahtera, jotka säännöllisesti vedetään 2 metrin tapeiksi. Silleen nuo minunkin puut on varmasti aikoinaan leikattu, mutta itse en pidä siitä tappi-ulkomuodosta.

      Delete
  3. Kuulostaa ihan meikäläisen touhuilta syreeniaidan kanssa. Sinulla sentään ei vanhuuttaan tai lahon takia rungot kaadu. Mutta kyllä vaahtera on äkkiä todellinen jättiläinen kun sen antaa kasvaa vapaasti.
    Kivasti muuten näkyy rinne tuossa yhdessä kuvassa. Olen ajatellut, että tonttisi olisi tasaisempi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ei sentään, vaikka ei hirveästi haittaisi, jos nämä puut alkaisivatkin kuolla ;-) Vaahtera ei tosiaan ole oikea puu ihan lähelle rakennusta.
      Olen kyllä rinteessä, mutta etenkin rinteen alaosassa on ihan tasaisia alueita, joissa on ennen vanhaan ollut rakennuksia tai kasvimaa-aluetta tms. Tontin yläosassa on sitten jyrkempää, mutta kovin jyrkässä rinteessä tässä en ole. Sen verran, että pengermiä pitää rakennella sinne tänne.

      Delete
  4. Aikamoinen urakka on sinulla ollut noiden vaahteroiden kanssa. On sitten syksyllä vähän vähemmän lehtiäkin siivottavana j kun koin paljon pienenivät.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että kesän mittaan nämä taas kasvattavat viisimetrisiä piiskoja, ne venyvät ihan silmissä!

      Delete
  5. Kaunis puu on Vaahtera. Roskoova kylläkin, ja viärässäpaikassa hankala. Homma on ollukkin siulla pienennellä puuta ja vielä näyttäs jatkuvan puusavotta. Tuo muratti puunrungolle kiipiivänä ois mukava tiälläkin, ei taija pärjätä pakkasissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaahtera on tosi kaunis, jos se saa vapaasti kasvaa tilavassa paikassa. Ihailen ikkunoistani yhtä tämän kylän vanhaa vaahteraa, joka on suorastaan upea. Mutta tällainen kyniminen ei kyllä tee niistä kauniita sitten millään, ainakaan, kun näin harvoin olen muistanut leikata.
      Murattini pysyi yli kymmenen vuotta pelkkänä maanpeittokasvina, sitten se viimein kaksi vuotta sitten lauhana talvena pysyi hengissä rungollakin ja selvisi sitten siinä myös viime talvesta, ja näyttää siltä, ettei tämäkään talvi sitä lannista, tosin on aikaista vielä sanoa. Maanpeittona se sinulla varmasti pärjäisi, lumen alla.

      Delete
  6. Meillä on myös yksi iso vaahtera mökillä ja sen olemme antaneet kasvaa kun on ainoa varjoa antava puu. Mutta vaahtera pitäisi leikkaa vasta loppukesästä. Me poistimme yhden ison vaahteran kokonaan muutama vuosi sitten kun oli tulevan terassin tiellä ja liian lähellä taloa melkein kiinni. Sinulla on taapelissa hyviä lautoja melkoinen pino. Aurinkoisia päiviä on ollut täälläkin ja toivottavasti ne sulattaa jään ja lumen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaahteran suoma varjo on ihana. Itse en ole näiden kanssa ollut niin tarkka leikkuuajasta, kun suoraan sanottuna näiden elinvoiman väheneminen olisi erittäin suotavaa ;-) Tietysti sekin vähentää elinvoimaa, että leikataan isoja oksia lehdessä ennen kuin ravinteet alkavat syksyllä siirtyä juuristoon.
      Jää tuntuu sulavan etanan vauhtia, mutta ei ihmekään, kun maa on ihan jäässä. Se hohkaa kylmää.

      Delete
  7. Kuulun noihin vaahteroiden viha-rakkaussuhdeihmisiin. Omalla tontilla kasvaa enää yksi jättikokoinen vaahtera. Kaksi muuta kaadettiin vuosi sitten. Tontin rajalla, käytännössä rajaviivalla, kasvaa monta vaahteraa. Niistä osa olisi pitänyt poistaa pieninä. Hetkessä niistä on tullut isoja puita, pian jättiläisiä. Vaahtera on kaunis puu, erityisesti syksyllä. Ärsyttävintä on sen lisääntyvyys. Pieniä taimia saa alkukesästä kitkeä selkä vääränä. Jollei nyppää tainta heti sen nähdessään, pian sen irrottamiseen tarvitaankin järeämpiä välineitä.


    Pihasi jäätikkö näyttää pahalta, mutta aurinko kyllä hapertaa sitä tehokkaasti. Kunhan et liukastu ja loukkaa itseäsi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meitä viha-rakkaussuhteisia tuntuu olevan! Vaahteroiden määrä pienehköllä tontilla, tai siis tontilla, joka ei ole valtava, täytyy pitää pienenä. Minulla on yksi, joka saa vapaasti kasvaa niin komeaksi kuin tahtoo, tuolla tontin ylänurkalla, saarnirivin jatkeena. Muita vaahteroita on sitten vähitellen tullut kaadettua kokonaan pois. Tuo siementaimien tajuton määrä on toinen syy, miksi en ole niin innostunut näistä lähellä taloa eli istutusalueiden äärellä kasvavista.
      Aurinko ei oikein tunnu purevan jäähän, tai etanan vauhtia vain. Syy lienee siinä, että maa on tiukasti roudassa. Paljaista paikoista on yhä vain ylin senttimetri tai kaksi sulana. Jään alla on pintaan asti jäinen maa, kylmä kuin ryssän helvetti.

      Delete
  8. Onko sinulla pyykit ulkona kuivumassa? Tuolla yhdessä kuvassa... Aika keväisen näköistä. :)
    Pitäisikö hedelmäpuutkin nyt leikata.. kyselee epätietoinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla on pyykit ulkona kuivumassa ympäri vuoden, kun ei niille mitään sisäpaikkaakaan ole. Pesen pyykkiä saunassa, mutta siellä on niin kosteaa. Talvisin otan ne jälkikuivumaan sisälle, mutta tippuvana ei voi pyykkiä vielä sisään ottaa.
      Hedelmäpuille hyvä leikkuuaika on maaliskuu, huhtikuu myös. Luumu- ja kirsikkapuita ei pidä näin keväällä leikata, ne vasta loppukesällä.

      Delete
    2. Selvä juttu, kiitos :) Luumupuita olisin jo mennyt silppuamaan ;D

      Delete
    3. No niin, olipa hyvä, että kysyit! :-D

      Delete
  9. Meillä on päinvastainen ongelma: jänikset pitävät vaahterat ja lehmukset pensaina. Ahkeralla talviverkottamisella sain muutaman jo kasvamaan pikkupuiksi, mutta viime kesänä jänikset ja/tai peurat kävivät puutarhassa yöpalalla. Varmaan satoja vaahteroita olen tontille vuosien varrella siirtänyt, mutta vieläkään ei ole yhtään oikein puuksi kasvanutta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, teillä on pensasvaahterat ja -lehmukset! Täälläkin nuoret vaahterat typistetään. Toivottavasti saat vielä niistä puita!

      Delete
  10. Vaahtera on komea puu, kuten tiedät olen puunhalaaja. Pakko niitä oksia on välillä sahailla poikki, ei mahda mitään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Isoksi kasvettuaan vaahtera on todella kaunis. Näissä paikoissa sitä ei voi sallia, harmi vain.

      Delete
  11. Viha-rakkaussuhde on minullakin vaahteroihin. Niissä on niin ihana kevät- ja syysväritys mutta eihän ison vaahteran alla menesty mikään. Meillä on yksi kohtuullisen kokoinen yksilö tuossa liiterin takana ja se saa kasvaa vielä pikkuisen, jotta siitä saadaan enemmän polttopuuta :D Ihmeen paljon sekin onnistuu levittämään siemeniään ympäri pihamaata, vaikka on ihan tontin laidalla ja yleisin tuulensuunta sen kohdalla on metsää kohti. Isomman kaadoimme pois jo muutama vuosi sitten kun oli liian lähellä rakennuksia.
    Muratin kiipeilypuuna toimiminen on kyllä varsin tärkeä homma ;) Muista laittaa nastakengät jalkaan kun puuhailet ulkona. Näyttää hyvin liukkaalta nuo teidän maisemat. No, täällä myös on paikoitellen liukasta. Kevät siis lähestyy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Polttopuut on aina kotiin päin ;-) Oli mukava iltapäivän auringossa pilkkoa noita paksuimpia vaahteran oksia klapeiksi, siinä on niin rentouttava ja mukava ulkoilmapuuha - kunhan on terävä kirves. Maa kyllä meni liejuksi siinä kohdin, jossa seisoin. Routaantuneen maan ongelma, kun ensin sulaa vain ylin senttimetri.
      Kyllä minun tekisi mieli hankkiutua eroon noista molemmista talon lähistön vaahteroista, juuri tuon liian vauhdikkaan kasvun ja myös alla olevan kasvillisuuden kitumisen takia. Mutta mihin sitten laittaisin riippumaton, pyykkinarun, muratin, ja toisen puista ympärille olen rakentanut pöydänkin... Ajatus kypsyy kumminkin... Ne siemenetkin tosiaan. Ne lentävät vaikka minne!
      Onneksi jäätiköt hupenevat; erittäin hitaasti, mutta pienenevät kumminkin. Tai oikeastaan siirtyvät hitaasti rinnettä alaspäin. Hassua on, että jäätikköalueet käyttäytyvät eri lailla eri talvina. Viime kevättalvena oli alaportin luona iso jäätynyt lammikko, kun siellä ei rummun salaoja vetänyt, mutta nyt siinä ei ole ollut sellaista ropleemaa ollenkaan, ihan toisaalla kylläkin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!