Kultakutri ja kukannakertaja

 Muutama päivä sitten löysin viimein niitä omaltakin pihaltani.

Maasta puskevia italiantalventähden nuppuja! Lehtiruusuke kuuluu varmaan puna-ailakille.

Nämä kaksi pientä rypästä kasvavat kuusen alla. Se on hyvä paikka, sillä maa on karikkeista, eikä tähän kerry lunta eikä jäätä. Niinpä maa on ilmavaa ja lämpenee nopeasti keväällä.

Kuusten alla saniaistarhassa on muutakin mukavaa. Jouluhärkylä on käytännössä ainavihanta, jos se vain ei ole lumen peitossa. Tällä ei tässä ole ollut lumisuojaa, mutta en myöskään ole peitellyt saniaista mitenkään. Näin reippaalta se näyttää, eli melkoisen talvenkestävä on.

Jouluhärkylä – jouluvihaajan puutarhassa! Kaikkea sitä. Mutta ei kai nimi saniaista pahenna.

Sinivuokkojen lehtiä nousee joka puolella esiin, ainoastaan molemmat punakukkaiset sinivuokkoni menehtyivät viime kesänä. Punakukkaisissa näyttää olevan selvästi vähemmän elinvoimaa kuin sini- ja valkokukkaisissa.

Sirokukkaisten narsissilajikkeiden lehdetkin ovat siroja maasta noustessaan. Tämä taitaa olla 'Sailboat'.

Imikätkin ovat vauhdikkaita heräämään: tässä 'Blue Ensign'.

Tänään menin kameran kanssa kuvaamaan jo hienosti nousseita talventähtien nuppuja, mutta mitä näinkään? Keltaisia roskia...? Eiiiii, terälehden kappaleita!

Joku on nakertanut talventähteäni!

Asetin kuusenrisuja näiden ja toisenkin tuppaan päälle. Tosin jos nakertaja on hyvin pieni, kuten voi jäljistä ja pienenpienestä tuhosta päätellä, eivät risut sitä estä. Nuppu ei selvästi ollut kovin hyvän makuinen, kun palat on syljetty pois.

Tarkastin sitten kolme muuta paikkaa, joissa talventähtiä on, mutta niissä ei näkynyt vielä mitään. 'S. Arnott' -lumikellot tässä toistaiseksi kukkivat vain keskenään.

Puron toisella puolella on tavallista vanhaa puistolumikelloa, joka on lähtenyt hienosti muodostamaan isompaa tupasta. Kohta tuosta voisi jo vähän jakaa, jotta saisi levitettyä lumikelloaluetta laajemmalle!

Keräsin vähän saldoa kasveista, jotka juuri tässä alkukevään vielä kaljussa vaiheessa tuottavat kiinnostavaa katsottavaa puutarhassa. Vähänpä noita on, mutta jotakin: muratti, ahomansikka, kanukat, taponlehti, jouluruusut, orjanlaakeri, sinivuokko, pallohopeakuusi ja muut havut. Lumikelloja en raaskinut kerätä.

Lumikellopaikoistakin kolme on lumen alla ja parissa muussa kohdassa, vaikka ovat lumettomia, ei näy vielä mitään. Muotopuutarhassa 'Hippolyta' on noussut hyvin, eikä sekään vielä kukkisi muuten, mutta tämän yhden kukkavarsi selvästi vaurioitui, varmaan tuulessa heiluneen lehden takia. Sen jälkeen sille tuli kiire avata kukka. 

Mikä sinnikkyys! Ei katkea eikä luovuta, vaan yrittää loppuun asti. Tästä voi vetää yhtäläisyyksiä, mutta jätän sen jokaisen omaan mietintään, mihin suuntaan haluaa ajatuksia syventää. Kepeitäkin aiheita tarvitaan, jotta jaksetaan. Selviytymistarinat ovat myös tärkeitä.

Siitä tuli mieleen, onko täällä muitakin, jotka ovat aivan liekeissä siitä, että Shackletonin Endurance on löytynyt Weddellinmeren pohjasta?

Kaikenlaista löytyy myös puutarhasta. Idänunikot, tervetuloa!

Lehtiruusukkeista päätellen ruskopenkkiin on tulossa hyvä ruskosormustinkukkavuosi. Tämä on kaksivuotinen rohtosormustinkukan tapaan, tekee ensin pienet lehtiruusukkeet, mutta minusta nämä ovat jo kukintakokoisia.

Vaikka minulla ei ole yhtään aihetta valittaa kevään etenemisestä verrattuna kehenkään, joka asuu mantereen puolella, valitan silti. Tuo jääkenttä pysyy paikoillaan kuin liima! Tässä ollaan oltu jo pari viikkoa ihan toiveikkaissa kevätsäissä, no on tässä pakkastakin välillä ollut, mutta nytkin mittari näyttää varjossa + 4,8 ja ei vain jää sula, ei sitten millään.

Tai no, sulaa se, mutta äääääärimmäisen hitaasti. Neliösenttimetrin päivässä.

Siksi on ihanaa, että on näitä tuoreita hankintoja: Plantagenin lumikello ja vadissa Barnhavenin esikot, jouluruusu ja lumikello, joka ei vielä tänä vuonna kuki. Ne ulkoilevat kuistin pöydällä, ja viime yöksi en nostanut edes esikoita enää sisään, kun pakkasta oli niin vähän, vain juuri ja juuri nollan alapuolella.

Kylmä tuuli ja viileys on pitänyt huolen siitä, ettei ruukkulumikellojen kukkia ole vieläkään avautunut. Lumikellot ovat vähän kenollaan, sillä ne saivat osumaa, kun vein vintille pitkiä lattialautoja. Onneksi ei käynyt kalpaten.

Tarhakääpiöesikko 'Carrigdale' on niin matala ja pieni, että minulla ei ole mitään hajua, missä paikassa tämä mahtaisi pysyä elossa. Ehkä kuistin juurella, se on kai ainoa kohta minipienille aarteille ja siinä on varjoa, jotta nämä eivät kesällä nääntyisi. Kuivuuteen nääntyminen on ollut useimpien esikoideni kohtalo.

Loistokevätesikko 'Gilded Ginger' on huippuihanan värinen! Toivon, että tästä tulee aika kookas, loistokevätesikoista yleensä tulee. Ne ovat myös sietäneet pihani olosuhteita monia muita esikoita paremmin.

Jäisestä maasta ei vielä rikkaruohoja voi nyhtää, vaikka mieli tekisi. Osa penkeistä on vielä lumisiakin, mutta pätkin kuivat perennanvarret lumen päälle keräämään auringon lämpöä, kun tunnetusti lumesta heijastuu auringon lämpösäteily pois ja sulaminen on hidasta.

'Åkerö'-omenapuunkin voisi leikata. Vähänpä tuossa on leikattavaa, sillä leikkaan kaksi kertaa vuodessa, mutta elokuun leikkuussa ei lehtien seasta muotoa oikein näe. Siellä täällä on ohuita risumaisia versoja, jotka voisi napsaista pois.

Parin pilvisen päivän jälkeen aurinko paistaa nyt niin ihanasti, että taidan mennä leikkaamaan oksat saman tien ja samalla haketan vaahteroiden leikkuusta syntyneitä risukasoja pois pihaa rumentamasta.

Aurinkoista viikonloppua!

Idänunikko – Papaver orientale

Imikkä – Pulmonaria

Italiantalventähti – Eranthis hyemalis

Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä

Omenapuu, tarhaomenapuu – Malus domestica

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä