Uusia ituja

 Vaikka maa on jäässä, ei kevättunteen kohoamista voi estää mikään. Mitkä säät ja viikonloppuna vain paranee!

Piha on paljas, mutta mukava on liikkua ja puuhailla, vaikka maankaivuuhommiin ei vielä pääsekään. Risuhommia on ollut hyvä tehdä. Suorat rangat jätin aitamateriaaliksi. Mutta uusien aidantolppien pystyttäminenkin saa odottaa maan sulamista.

Hakkeen kattamasta vuokko-esikkopuutarhasta tuli kivan näköinen. Aiemmin minulla ei olekaan riittänyt haketta laajemmin pihalle levitettäväksi, kun olen käyttänyt isoimman osan risuista aidan tekoon. Jonkin verran tarvitsen haketta myös vessoihin. Minulla kun on sisävessanakin kuivikekäymälä.

Musti viettää isoimman osan päivästä ulkona ja ilmestyy aina jostakin, kun menen itsekin pihalle puuhailemaan. Paitsi jos oksasilppuri tai moottorisaha pärisee, niistä Musti pysyy kaukana.

Kottikärryyn sain vaihdettua uuden renkaan rikki kuluneen tilalle. Olin onneksi ottanut renkaan talteen vanhoista, puhki ruostuneista kärryistä. Kohta nämäkin ovat puhki. Mutta kaikki käyttökelpoiset osat täytyy säästää! Kaupoille ei noin vain saaresta pääse.

Haravoin kedon kertaalleen, mutta se oli hieman haastavaa, sillä puolet vaahteranlehdistä oli jäätynyt maahan kiinni. Täytyy uusia haravointi myöhemmin. Eikö ole yllättävää, miten jäässä kaikki on, vaikka näyttää niin tolkuttoman keväiseltä?

Lupasin kuvaa kukkivasta 'Dionysus' -lumikellosta. Toistaiseksi vain yksi kukka, mutta lisääkin voi tulla. En ole vetänyt lehtiä sivuun, kun niistä on yöpakkasilla edes vähän suojaa.

Hyvin samanlainen on 'Hippolyta'. Nämä ovatkin serkukset, molemmat niin kutsuttuja kerrottuja Greatorex-lajikkeita (Greatorex doubles). Kerrannaisuus on puistolumikello 'Flore Plenolta', korkeus kriminlumikellolta.  

Edellisen jutun 'Cream Beauty' -krookuksennput aukesivat tuosta noin, pam vain! 

Katajan alla on maa koholla ja se on kuiva paikka, siinä pintamaa on jo sula. Se näkyy siinä, että aikaiset persiansinililjat ovat siinä jo nousseet – ja saman tien nupulla – kun puutarhan muissa paikoissa niistä ei näy vielä mitään.

Persiansinililjat nousevat suunnilleen päivässä mullan sisältä kukkimaan, kuten aikaisimmat sipulikukat yleensäkin. Seuraavana päivänä huomasin nämä nuput sininadan vieressä, samassa penkissä kuin edelliset.

Yritin kuvata puronvarsipuutarhan lumikelloja, sillä niitä on puron molemmin puolin, mutta lumikellot häviävät voimakkaassa auringonvalossa valoihin ja varjoihin. Oikealla puun rungon ympärillä on yksittäisiä, vasemmalla rannalla puolestaan kaksi tiivistä tupasta, mutta edes minä en niitä kuvasta erota, vaikka tiedän, missä ne ovat. Iso vihreä läntti on jouluruusu, sen lehtien etupuolella on varmaan yksi tupas.

Otin sitten toisen kuvan lähempää, puun alta. Etualalla on muutamia korkeita 'S. Arnott' -lumikelloja, taustalla puronuoman toisella puolen näkyy kaksi tupasta pientä tavallista puistolumikelloa ja se jouluruusu. Toivon näistä kaikista runsasta leviämistä.

Jäinen maa ei hevillä versoja työnnä, mutta sisällä viheriöi. Isossa uurnaruukussa on sinisarja Agapanthus inapertus, sen olen kasvattanut siemenestä, eikä se ole vielä kukkinut. Se pysyy vihreänä koko talven. 

Oikealla versoo Rhodohypoxis tai × Rhodoxis (taimilapussa oli molemmat nimet eli kaksi eri lajia, äh!). Se häviää loppukesällä mullan sisään ja täytyy pitää lähes rutikuivana talven yli. Nyt olen onnistunut sen talvettamisessa jo toistamiseen, tämä on lupaavaa! Selvästi minulle sopivat parhaiten lajit, joita ei kuivuus haittaa. Mutta nyt, kun Rhodohypoxis on kasvussa, sitä saa vuorostaan kastella aika reippaasti.

Uutta versomista löytyi myös kylmäkäsiteltävien laatikosta vintin rappusilta. Onneksi kurkistin sinne! Yksi pikkuisista metallikennoista, joihin kylvin syksyllä keisarinpikarililja 'Vivaldin' kookkaiden siemenkotien tuotokset, on lähtenyt itämään. 

Siemeniä oli niin paljon, että kylvin useita tuollaisia kennoja, mutta vain laatikon keskellä olevaan oli noussut ituja, joten otin vain sen mukaan, kun lähdin kaupunkiin. Pikku potin sisältö saa muuttaa vähän isompaan purkkiin, kunhan joku sopiva rasia liikenee.

Liikkuvassa taimitarhassani on onneksi vain nämä kaksi purkkia toistaiseksi. Sinisessä laatikossa ovat suvitulppaanin idut. Ne ovat kasvaneet hyvin hitaasti, sillä kylvös oleili vintin rapuilla ja vain kylmimmiksi pakkasöiksi otin sen keittiöön. Vintin raput ja eteinen menevät pakkaselle, jos on oikein kylmää. Siinä on vieressä yksinkertaiset ikkunat. 

Nyt kylvökset saavat viettää päivät kaupunkiparvekkeella, ja ehkä yötkin, jos pakkasta on vain vähän. Tai sitten jääkaapissa. Hitaasti hyvä tulee.

On muuten jännä nähdä, minkälaisia kylvöksen keisarinpikarililjoista tulee, jos onnistun kasvattamaan ne kukintakokoon saakka. 'Vivaldi' on ihana vaalean oranssi, mutta puutarhassani on myös tavallisia perusoransseja, yksi keltakukkainen ja yksi kirjavalehtinenkin. Ne kaikki kukkivat viime keväänä, joten ristipölytyksen mahdollisuus on suuri. 

Todennäköisintä on, että tulee tavallisia oranssikukkaisia, sillä siementaimilla on aina suurin taipumus taantua perusväriin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja kaikki keisarinpikarililjat ovat tervetulleita, sillä niitä eivät peurat syö.

Aurinkoista viikonloppua!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kriminlumikello – Galanthus plicatus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Sininata – Festuca glauca

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri