... esittelee jouluruusuja sekä ilahduttavaa postia.
Kukkuu! Täällä huussin ympäristössä me mamman kanssa tutkitaan kasveja. Mamma kertoo.
Tässä se sama tarhajouluruusu, jonka nuppua esiteltiin jo edellisessä jutussa. Nyt nuppuja näkyy nousevan ainakin kolme! Viime keväänä tämä siementaimi kukki vasta yhdellä kukalla.
Eilen ja tänään on ollut niin lämmintä, että nuppuja ilmestyy maan pinnalle kuin sieniä sateella, tämä kasvaa metrin päässä edellisestä.
Huomaan, että ehkä parhaiten siementaimia on ilmestynyt heti huussin takaseinän viereen, sen pohjoispuolelle. Tähän ei tule suoraa auringonvaloa oikeastaan ollenkaan. Nämä ovat kaikki itsekseen kylväytyneitä siementaimia, ja tarhajouluruusuja. Vaaleajouluruusut kasvavat toisaalla.
Mitä ihmettä – kun katsoo lähemmäs, on tuolla ainakin neljä nuppua! Viime vuonna tämä ei minusta kukkinut vielä ollenkaan. Onpa se runsastunut reippaasti!
Myös vanhojen, isojen tarhajouluruusujen nuput ovat tulleet näkyviin. Nämä ovat kasveja, jotka olen hankkinut taimina ja siementaimet ovat näistä kolmesta yksilöstä lähtöisin. Tämä on vihreäkukkainen.
Tämän lähes mustakukkaisen nuppuja ei edes tahdo erottaa maatuvien lehtien seasta. Rakastan tätä dramaattista väriä – se on kuin kauhuleffasta: kuivuneen veren värinen. Vähän kuin joku hirviö nousisi maasta.
Tässä sama kasvi kokonaisuudessaan. Nämä vuosia sitten istutetut ovat aika valtavia. Jos mittaa ringiksi laonneiden lehtien alueen, se on halkaisijaltaan lähes metrin.
Kaikkein isoin on tässä kuvassa etualalla ja sen kukat ovat kauniin punaiset. Se on ensimmäinen istuttamani, siitä on varmaan noin kymmenen vuotta. Suurin osa siementaimista näyttää olevan saman värisiä.
Kuvasta näkyy hyvin, kuinka täällä ylärinteessä on jo ihan lumetonta ja maakin alkaa hiljalleen sulaa, mutta jääkenttä tuolla alempana, vaikka on aurinkoisemmassa paikassa, ei ota hävitäkseen sitten millään. Tuolta tontin alakulmaan asti on silkkaa jäätä, joka tuntuu pysyvän kiinni kuin liima.
Jouluruusualueen halki kulkee oja, joka johdattaa vettä pois vanhan talon takaa. Se on niin kutsuttu Rivendellin joki. Huomasin siinä jäästä puskevan (tai oikeastaan jään saartaman) mukulaleinikin, vähänkö söpö! Sinnikäs pikkuinen. Oja oli jo sula, mutta jäätyi pinnasta uudelleen.
Tuoli on asetettu lämpimään paikkaan vanhan talon eteläseinustalle ja istahdan siihen päivittäin. Tuoli on Ransunkin suosikki, etenkin, jos itse istun siinä ja se pääsee syliin. Vaikka muuten se ei ole sylikissa. Asia on selvästi eri, kun ollaan ulkona.
Ransu ei nyt jäänyt tuoliin, vaan jatkoi tutkimaan.
Täällä vanhan talon kivijalassa on kaikenlaista...
Hmm!Sitten siirryttiin sisälle.
Lupasin esitellä keskivartalomakkaran, kun se valmistuu. Kovin kauan tuossa ei mennyt, sillä siitä tuli hametta lyhyempi. Päätin lopettaa kappaleen sitten, kun tuo viivojen turkoosi lanka loppuu.
Vaatteen tarkoitus on pitää alaselkä ja vatsa lämpimänä, tosin nyt ei tarvetta ole, kun talo lämpiää ihanan auringon vaikutuksesta ihan itsestään. Talvipakkasilla kaipaan usein jotain alaselän-keskivartalon lämmikkeeksi.
Kävin hakemassa postit rannasta ja siellä oli ihana yllätys. Kortti, jossa on harmaa ja musta kissa!
Musti:
Moi minultakin!Kortin kirjoittaja kertoo lukeneensa blogiani jo pidempään, mutta ei ole kommentoinut. Hän päätti kommentoida itse tekemällään kortilla!
Mikä ihana ajatus. Ylipäätään paperipostin saaminen on nykyisin ihan juhlahetki, tällaisesta iloisesta yllätyksestä puhumattakaan.
Kirjoittaja toteaa kissajuttujen olevan hänen suosikkejaan ja että nyt erityisesti kaipaa hyvän mielen luettavaa ja luonnon kauneutta.
Se on niin totta. Kiitos ♥
Ransu tekee parhaansa tuottaakseen mahdollisimman hassua ja pehmoista sisältöä. Nauratti niin, kun näin nuo tursuavat masukarvat, että oli pakko hakea kamera.
Pehmoista viikon jatkoa!
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Jouluruusualueen halki kulkee oja, joka johdattaa vettä pois vanhan talon takaa. Se on niin kutsuttu Rivendellin joki. Huomasin siinä jäästä puskevan (tai oikeastaan jään saartaman) mukulaleinikin, vähänkö söpö! Sinnikäs pikkuinen. Oja oli jo sula, mutta jäätyi pinnasta uudelleen.
Kävin hakemassa postit rannasta ja siellä oli ihana yllätys. Kortti, jossa on harmaa ja musta kissa!
Musti: Moi minultakin!
Kortin kirjoittaja kertoo lukeneensa blogiani jo pidempään, mutta ei ole kommentoinut. Hän päätti kommentoida itse tekemällään kortilla!
Ransu tekee parhaansa tuottaakseen mahdollisimman hassua ja pehmoista sisältöä. Nauratti niin, kun näin nuo tursuavat masukarvat, että oli pakko hakea kamera.
.JPEG)
.jpg)
Kyllä nyt kalenteripojan kelpaa kun ei tarvi lumessa astella!
ReplyDeleteOn ihana seurata sinun kevättä ja odotella omaa tuolta lumien alta. ollaan kuin eri maailmassa. Joskus kun on lunta kukkamaalla oikein paljon niin lumikellot kukassa jo silloin kun lumi pois sulaa. ja lumen läpi useinkin pistävät nokkansa näkyviin. Tuo Ransu poika on niin pehmoisen näköinen ja varmaan onkin pehmoinen. Ihanat kissat sinulla.
Ransu nauttii nyt, kun ei tarvitse astua lumeen. Lumisille paikoille se vain jättää menemättä :D
DeleteKyllä nyt tuntuu olevan eri maailmat manner-Suomen ja lounaissaariston välillä. Meillä on todella hyvin keväistä. Lumikellot ovat niin ihania lumen läpi puskiessaan! Kolmessa lumikellopaikassa on täällä vielä lunta, mutta käyn päivittäin katsomassa, olisiko versonkärkiä puhkomassa lumen pintaa. Se voi kyllä olla liian jäistä ja kovaa.
Ransu on todella pehmopoika tassuista hännänpäähän, se lähettää pehmopuskun sinulle!
Ihanan yllätyksen sait postin tuomana, kirjeitä ja kortteja tulee nykyään niin olemattoman vähän. Voi ihastuksen huokaus noita jouluruusuja! Aion toden totta ryhdistäytyä etsimään tarhajouluruusuja itsellenikin. Toivon, että se yksi viime vuonna istutettu on hyvässä voinnissa lumen alla ja jouluksi ostamani on nyt viileässä huoneessa ja pääsee maahan heti kun saan sen istutettua.
ReplyDeleteKyllä kirjeposti on nykyään harvinaista herkkua, ystävänpäiväksi tuli myös muutama ihana yllätys. Itsekin tulin kirjoittaneeksi kaksi oikeaa kirjettä ystäville Englantiin viime viikolla. Se tuntui oikein juhlalliselta, postimerkin liimaamista ja postilaatikkoon kiikuttamista myöten.
DeleteToivottavasti se sinun jouluruususi tuottavat pian myös siementaimia. Olen hankkinut vain muutaman, mutta nyt alkaa olla oikea siementaimien armeija. Niitä on kulkeutunut myös ylärinteeseen metrien päähän emokasveista, joten selvästi ötökät niitä kuljettavat ja se on hyvä, laajenee niiden alue! Niiden herkunpunaiset kukat tuovat oikein veden kielelle. Sitä sävyä ei kevään sipulikukissa olekaan, ja noiden lehtevyys on myös iso etu.
Oot kyllä Ransu niin todella huippu esittelijä! Mikä on sinun lempi jouluruusu? Ja ootpas saanut todella hienon kortin!
ReplyDeleteEn kovin paljon välitä jouluruusuista, mutta ehkä ransunvärinen kukka voisi olla paras. Mammalta on kokonaan jäänyt raportoimatta se, että kissanminttu on paljastunut lumen alta ja olemme käyneet nuuhkimassa sitä vuoron perään Mustin kanssa. Se on todella tärkeä uutinen!
DeleteKortti oli hyvä ja se sai mamman iloiseksi! RANSU
Olipa hienet esittelyt, kiitos Ransu! <3 Pehmeää, hassua ja kissaista sisältöä ei voi koskaan olla liikaa! <3 Komea Mustikin siellä! <3
ReplyDeleteVähän ehkä viherrän kateudesta, kun näen teillä noin paljon maata lumettomana ja jouluruusujen nuppujakin! Täällä sataa parhaillaan runsaasti lunta.
Kyllä kissasisältö on parasta vastalääkettä masentaviin uutisiin.
DeleteToivon tosiaan, että pian sieltä lumet häipyvät, kun tiedän, miten vähän siitä pidät, ja muutenkin! Olisi jo kevään aika!
Voi ei, lunta sataa! Täällä on tullut vettä, kaikkialta putoilee pisaroita.
Ihana kortti, johon Ransu ja Musti in aivan ilmiselvästi kuvattu. Paperiposti ilahduttaa nykyisin vielä enemmän, kun sellaista saa yhä harvemmin.
ReplyDeleteKylläpä Ransu valitsikin hienot esiteltävät. Jouluruusut ovat vastustamattoman kauniita. Puutarhakausi-ohjelmassa laittoivat "korupussin" jouluruusun kukan ympärille kerätäkseen mahdollisesti putoavia siemeniä. Ehkä kokeilen sitä itsekin, kunhan jouluruusut ilmestyvät lumen alta - ja alkavat kukkimaan.
Keskivartalomakkaran kuvio ja värit ovat kauniit.
Hyvää Naistenpäivää sinulle sinne miesten keskelle!
Paperiposti on tosiaan aivan erityistä. Nyt näinä päivinä tuntuu erityisen tärkeältä toisten huomioiminen. Karmeassa tilanteessa ihmisten välittäminen toisistaan koskettaa ja tuottaa positiivisia uutisia.
DeleteSiementen keruuta voisi kokeilla. Toisaalta minusta on helpompaa antaa niiden hoitaa siementaimet itse ja siirtää sitten taimia tarpeen mukaan. Pari olen kyllä vasta siirtänyt, mutta enemmänkin voisi, jotta jouluruusualueita tulisi lisää. Siinä on selvästi kasvi, joka viihtyy pihallani. On ihanaa, kuinka aikaisin niiden nuppuja nousee, siinä on yksi syy suosia niitä.
Kiitos, hyvää naistenpäivää sinullekin!
Ihana kissakortti <3
ReplyDeleteTerkkkuja sinne etelän lämpöön:)
Suloinen kortti oli erittäin iloinen yllätys ♥
DeleteKiitos! Tsemppiä lumien sulamiseen! Teillä ei onneksi taida ihan hirveästi olla, kun vertaa Suomen muihin osiin.
Niissä kohdin, missä ei ole katolta pudonnut lunta, sitä on ehkä puolisen metriä. Eli vissiin huomattavasti vähemmän kuin keskemmällä Suomea. Ja tänään oli jo +6, eli kyllä se siitä pikkuhiljaa sulaa!
DeleteNoilla lämpöasteilla totisesti luulisi sulavan! Yöt vaan ovat hitsin kylmiä, nytkin jo -3, vaikka ollaan vasta alkuillassa. Se hidastaa kevään etenemistä ihan tosissaan.
DeleteHyvänen aika sentään kun teillä on siellä jo ihan kevät! Hurmureita molemmat: maaliskuun kalenteripoika sekä tietysti myös veljensä <3<3. Kyllä teidän kelpaa siellä Saaripalstalla nauttia auringon lämmöstä ja kasvien kasvusta.
ReplyDeleteHieno kortti ja ajatuksella valittu juuri teille sopiva, ystävällinen ele.
T: Musti-Ransufani
Täällä on ihan kevät! Niin ihanaa.
DeletePojatkin nauttivat. Juuri tulin pesulta saunasta ja Musti tuli vastaan, halusi sisään ja kaivautui peiton alle. Kyllä sekin tarvitsee lepoa välillä, kun on partioinut niin ahkerasti.
Kortti oli todella valtavan ihana yllätys!
Nyt myös eka kommentointi tätä kautta:) Ihana kalenteripoika! Olen iloinen, että kortti löysi perille ja ilahdutti. Korttikuva oli niin osuva, oikean väriset kissat ja vielä ruukuissa, joten suorastaan pakko tehdä ja lähettää. Hyvää naistenpäivää! T: Mia
ReplyDeleteMinäkin olen tosi iloinen, että kortti löysi perille. Se oli niin ihana, että piti ihan soittaa parille ystävällekin ja kertoa, ihan saman tien!
DeleteKuva on tosiaan kuin tehty meille :-)
Kiitos sinulle oikein lämpimästi, Mia, ja hyvää naistenpäivää!
Onpa söpö kortti! Söpöjä ovat myös Ransun esittelemät jouluruusut. Ransu taisikin valita tonttisi keväisimmät kohdat esiteltäväksi ja pysyi turvallisen kaukana jääkentiltä.
ReplyDeleteHuussin takana on kesällä varmaan juuri sopivat kosteusolot jouluruusujen siementen itämiseen ja muutenkin niiden kasvuun. Huh sentään, metrin levyinen jouluruusu! Taidan vielä joutua siirtämään ne sinulta tulleet taimet väljemmille vesille kun ajattelin lähinnä vaaleajouluruusun kokoa niitä istuttaessani :D Hyvää naistenpäivän iltaa!
Todellakin söpönen kortti!
DeleteRansu viihtyy parhaiten noissa keväisissä kohdissa. Vielä ei ole manulipojan hellerajakaan mennyt rikki, ei tule liian kuuma ;-)
Eivät nuo jouluruusut ihan hetkessä tuohon mittaan tule, mutta kymmenessä vuodessa kyllä. Tosin voihan nuo sivuille levähtäneet lehdet leikata poiskin. Jotkut suorastaan suosittelevat sitä jonkin taudin ehkäisemiseksi, mutta itse en ole siihen ryhtynyt, tuo kun on sellainen villimpi alue. Kasvin keskikohta ei sitten olekaan metrin levyinen, mutta kyllä noilla huomattavasti rehevämpi kasvutapa on kuin vaaleajouluruusulla. Se on näihin verrattuna suorastaan kitulias.
Kyllä on ihanaa, kun kevät tulee! Ja vielä ihanampaa katsoa sitä Ransun esittelemänä 😻
ReplyDeleteOn ihanaa, että kevät pikku hiljaa etenee - täällä ei voi sanoa, että tulee, kun se on jo tullut! Ransukin on mielissään, tosin nyt se tuhisee sängyssä, mutta tulee varmasti iltapäivällä tassuttelemaan pihalle. Itse meinaan mennä nyt oksanhaketuspuuhiin. Maahan kiinni jäätyneet sahatut pöllit ja oksat saa viimein irti :-D
DeleteEilen täälläkin tuoksui ihan keväältä ja maa on jo monin paikoin paljas. Nuo jäiset pellot vaan hirvittävät, onkohan mikään syksyllä kylvetty enää hengissä. (Maalaistalon kasvatti täällä kommentoi 😀).
DeleteNiin tuoksui! Mutta eilinen ja tämäkin aamu ovatkin sitten pilvisiä ja hyvin koleita. Eiköhän se taas tästä lämpene, kunhan saadaan aurinko esiin.
DeletePellot ovat järkyttävän näköisiä. Katsoin niitä tammikuussa, kun olivat jäässä ja vettä päällä. Mitenköhän kasvit ovat siellä hengissä, kun ovat eläneet jäässä pari kuukautta.
Kissojen touhuissa on niin paljon tahatonta hauskuutta ja suloisuutta, mitä eim kamera ehdi ikuistaa millään.
ReplyDeleteMikä ihana tilanne haistella jälkeen kaikkea lumen alta paljastuvaa.
Minulla kaipaa yläselän ja hartian seutu välillä lisälämmikettä.
Kissat ♥
DeleteVähän joka paikka kaipaa välillä lisälämmikettä :-D Minullakin nyt harteilla iso huivi, jonka tein aiemmin talvella, mutta sen alle puhaltaa kylmää ja siihen tarvitaan keskivartalomakkara ;-)
Olipa mahtava postaus <3 Kiitos kalenteripojalle esittelykierroksesta.
ReplyDelete♥
DeleteVoi kun siellä näytti jo niin keväiseltä. Terveiset täältä kinosten keskeltä! Ihanat kisut! Täälläkin Mini ja Rasmus ovat jo tottuneet toisiinsa, mutta eivät ihan vielä ole ylimpiä ystäviä.
ReplyDeleteToissapäivänä tuntui, että kevät etenee kohisten, mutta eilen ei oikein mikään sulanut ja tänään on ainakin aamu yhtä kolea ja pilvinen. Mutta ehkä jo iltapäivällä... lähipäiville on luvattu lämmintä.
DeleteSepä ihana kuulla, että Mini ja Rasmus ovat tottuneet toisiinsa! Se on iso ja tärkeä askel.
Ransu kyllä onnistuu manulimaisen pehmeässä sisällöntuotannossa moitteettomasti! Pusu hänelle ja Mustille myös.
ReplyDeleteMutta voi miten teillä on kevät jo pitkällä. Täällä menee vielä viikkoja ennen kuin tarvitsee ajatellakaan näkevänsä maata lumihankien alta. Vaan tulee se kevät tänäkin vuonna, kun on aina ennenkin tullut, vaikka uskoa välillä koetellaan!
Kävin heti välittämässä pusuterveiset Ransulle, kun hän lepäilee manulimyttynä sängyssä. Musti on ulkona, joten saa terveisesi vähän myöhemmin.
DeleteUskoa koetellaan, mutta pakko on uskoa, että kevät koittaa ennen pitkää - ja rauha syntyy.