Pinkkiä ja persikkaa

 Päivän yllätyksestä vastaa pikkuinen kurjenpolvi.

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kitukasvuisin kurjenpolvi, jota on kuunaan nähty. Istuttamisen jälkeen, muutama vuosi sitten, se kasvoi pikkuisena pehkona, mutta siitä pitäen olen yleensä olettanut sen kuolleen, kun juuri mitään ei ole näkynyt. Niin tänäkin vuonna. 

Kukattoman pikku taimen tunnistamista ei helpota se, että lehdet ovat kovin saman näköisiä tummakurjenpolven kanssa ruskeine läikkineen. Pieniä eroja lehtien muodossa, kiiltävyydessä ja suonituksessa on, jotta tummakurjenpolven siementaimia tästä(kin) kitkiessäni jätin yhden pienen alun paikoilleen.

Nyt siinä on yksi kukka, joka tosiaan osoittaa sen olevan 'Katherine Adele'! No onpa mukavaa. Saisi se kyllä olla isompikin. Jos tietäisin, miten saisin tämän viihtymään paremmin, tekisin sen.

Pikkuisen kurjenpolven yllä, kuistin kulmalla, kukkii kärhö 'Hagley Hybrid'. Se on todella kaunis, niinpä halusin sen tähän näkyvälle paikalle. Tukena sille toimii pystykasvuinen pikkujasmike, joka on pystyyn kuollut. Monta vuotta se teki kuolemaa, nyt ei enää ole kuin pari kuivaa versoa, joihin kärhö kiipeilee.

Pikkujasmikkeeseen pätee sama: jos tietäisin, miten saisin sen viihtymään paremmin, tekisin sen.

Ruskopenkissä Austin-ruusu Emily Brontë aloittaa uuden, runsaamman kukkakierroksen uusien korkeiden versojen päässä. Sopiva ajoitus, kun Crown Princess Margareta juuri kuihdutti ensimmäisen kukkasatsinsa.

Vähän alempana rinteessä on päivänlilja 'Nile Crane' ensimmäistä kertaa kukassa! Tämä kyllä kukki taimen ostaessani, mutta siitä on kuusi vuotta. Kyllä: kuusi! Kukan ihana hailea väri, jossa on häivähdys liilaa, aiheutti välittömän reaktion laittaa se ostoskoriin taimistolla.

Hermostuin tarhakurjenmiekkojen kukkimattomuuteen pari vuotta sitten ja ryhdyin lannoitustoimenpiteisiin. Sama ongelma on ollut päivänliljojen kanssa: ei kukkia sitten millään, ei ensimmäistäkään, eivätkä lehdetkään ole oikein kasvaneet. Parin vuoden lannoittaminen on tuottanut tulosta. Tämän kaunottaren lisäksi ruusu-heinätarhan molemmissa päivänliljoissa on nyt nuppuja!

En nyt tarkoita mitään systemaattisen tieteellistä tai erityisen runsasta lannoittamista. Olen viskellyt näille tuhkaa, tavallista jauhemaista lannoitetta, luujauhoa, kanankakkaa – mitä nyt on käsillä ollut. Kompostiakin olen näille varmasti antanut. Siis silloin tällöin muistaessani eli harvoin. Ja tässä tulos! 

Olen oppinut ainakin yhden asian tänä vuonna: lannoittaminen kannattaa.

Ruusutarhan eteläosassa on kaunis rohtopähkämö 'Summer Sweets' yhä elossa, mistä olen kovin iloinen. Nämä eivät ole aiemmin oikein onnistuneet. Kukissa lepattaa perhosia ja pörisee pörriäisiä jatkuvasti.

Siinä lähellä kukkii punahattu Echinacea simulata, mistä olen myös hyvin iloinen. Se on kaunis ja entistäkin tärkeämpi, kun myyrät veivät talven aikana läheiseltä preerialta joka ikisen rohtopunahatun, niin taimena hankitun vaaleanpunaisen kuin siemenestä kasvattamani valkokukkaisetkin.

Persikkakierros huipentuu lupiineihin. Kirjolupiini 'Salmon Star' kasvaa pengermän päällä kahden taimen voimin – kolmas on ruskopenkissä – ja molemmat näistä ovat tuottaneet ensimmäiset kukintonsa. Mikä väri! Etualalla on Austin-ruusu Bathsheba, jonka kukissa on hyvin haileaa persikkaa.

Lupiinien välistä pilkottaa keltaista. Siellä on kaikkein uusin Austin-ruusuni.

The Poet's Wife on upean keltakukkainen ja sen mainitaan olevan kaikkein tuoksuvimpia Austin-ruusuja. Tällä hetkellä sen kukkavarret vain ovat kovin hentoiset ja ne nuokkuvat kerrottujen kukkien painosta. Nuuhkuttelin ja tuoksu on tosiaan täyteläinen!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Kärhö Clematis

Päivänlilja Hemerocallis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum