Mansikkaniityt

 Näkymiä sieltä täältä sekä tärkeitä kukkijoita.

Nyt näyttää ja tuntuu kesältä. Kuten jo tuli mainittua, ruusut kukkivat parhaimmillaan. Etualalla on villin punaisen penkin apteekkarinruusu, taustalla puhtaanvalkea tarhaneidonruusu 'Mme Legras de St Germain'.

Portin tolppaan voi nähdä kasvamassa luostarinköynnösruusun – sen kolme kermanvaaleaa kukkaa näkyvät paremmin, kun leikkasin viereistä rusotuomipihlajaa. Siitä on muutenkin viisasta leikata alimpia oksia, niin alle mahtuu paremmin perennoja ja sipulikukkia.

Näkymä riippumatosta tuli mainittua, mutta enpä ikinä mene riippumattoon kameran kanssa – en ota edes puhelinta mukaan pilaamaan rauhaa. Tästä kyllä näkyy vain pieni osa näkymästä. Sitä hallitsee köynnösruusu Flammentanz.

Muotopuutarhan toiseen köynnöskaareen kiipeävä kärhö 'Comtesse de Bouchaud' on kiitettävän runsaskukkainen, lisäksi kukat ovat tasaisesti pitkin matkaa. Muistan kyllä leikanneeni tätä joskus, mutta en pysty sanomaan, minä vuonna ja miten. 

Leikkaamista ennen siinä oli kukkia vain latvassa. Ehkä leikkuu täytyy uudistaa ensi keväänä.

Edellisessä kuvassa kaukana taustalla näkyi oranssia. Rusopäivänliljat ne siellä, tonttini alkuperäisasukkaat. Siirsin ne aikoinaan talon varjoisasta päädystä, jossa eivät enää kukkineet, heinikossakin olivat. Nyt niitä voisi harventaa, sillä huomaan päivänliljojen ahdistaneen vaalimani syyshohdekukan pieneen kivenkolon nurkkaan – ainoa syyshohdekukkani, joka on elänyt yli kaksi vuotta, ja nyt se on alle kymmensenttinen rääpäle, joka sinnittelee vain muutaman lehden voimin. 

Pihatien toisella puolella on lisää oranssia.

Pantterililjat kukkivat todella komeasti. Paikka on saniaistarha, jossa keväällä kukkivat pikkuruiset lumikellot ja talventähdet – jos kukaan enää muistaa niin kaukaisia asioita. Silloin kaikki on niin matalaa ja paljasta, että pienet kivetkin näkyvät, nyt tähän rehevyyteen meinaa hukkua.

Raivattavaa riittää, tässä erään päivän ruusutarhan kitkennän tulosta. Vedin pois ihan vain välttämättömimmät. Puutarha jäi monen viikon kiireissä todella retuperälle ja nyt yritän juosta hommien perässä. Paitsi etten ole tällä hetkellä edes kotona puutarhatöitä tekemässä!

Kasvimaalla ei kasva oikein mikään kunnolla, paitsi syksyllä istuttamani talvivalkosipulit. Ne ovat kerrankin edelleen jossain määrin vihreitä! Niiden takana samassa laatikossa pitäisi olla samettikukkaa ja tiikerikaunosilmää, mutta kaikki on itse kylväytynyttä korianteria ja viime syksynä maahan jääneistä pikkuruisista mukuloista kasvaneita perunanvarsia. Niitä nousee joka vuosi, mikä on hauskaa, sillä luulisi perunanmukulan jotenkin talven mittaan paleltuvan.

Vaikka kylvökseni eivät taaskaan suurimmalta osalta onnistuneet, on näkymä ihan kiva, kun katsoo riittävän kaukaa. Silkkimaloppi 'Carmine Rose' kukkii, ja itsekseen kylväytyviin kehäkukkiin voi aina luottaa. Pinaatista iti pari versoa, sitten ne kuivuivat, kun unohdin kastella. Leijonankita ei nähdäkseni koskaan itänytkään. 

Salaattia tulee jonkin verran ja mangoldia on kolme heiveröistä taimea. Retiisit ovat jo kukassa, sillä en pidä niistä, niinpä en ole korjannut satoa. Tämä on holtittoman hyötytarhurin rehellinen tunnustus.

Taustalla oven vieressä on ihastuttava David Austin -ruusu Tranquillity. Sitä syön silmilläni. Olen myös maistellut retiisin siemenpalkoja, ne ovat jotakuinkin siedettäviä. Voikohan maloppia syödä?

Malopista mansikkaan. Ystävän aikanaan tuoma kuukausimansikka on tuottanut siementaimen, nyt niitä on kaksi. Silkkimaloppia kylvin tähänkin, se on vähän kituliasta kieltämättä.

Viereisessä kaivonrenkaassa ei näy pihaustakaan sinne kylvämistäni pak choista tai mangoldeista. Ehkä voisin tyrkätä jääkaapissa itämään lähteneet vanhat perunat sinne. Ne ovatkin odotelleet loppusijoituspaikkaa vintin rappusilla jo kesäkuusta asti.

Sitten mansikkaniityille. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' kukkii enemmän kuin konsanaan. Se on, tai oli, kuun alkupuolella, ihanaakin ihanampi näky. Onneksi se kasvaa aivan pihatien varrella, jota kuljen jatkuvasti (esimerkiksi matkalla kasvimaalle, he he).

Strawberry fields forever! En ole Beatles-fani, mutta tämä on kyllä upea. Tsiljoona kertaa parempi kuin onneton rääpäle Yuki Cherry Blossom, joka on aivan kääpiö kääpiökokoisine kukkineen. Sitä pitää ihan etsiä muiden kasvien alta, ja mustikallakin on isommat kukat kuin sillä.

Oranssi, persikka, vaaleanpunainen ja liila sointuvat kivasti yhteen, ja oranssi pitää huolen sähäkkyydestä.

Leikkelin pergolan orjanruusun roikkuvimpia varsia ja mitäpä löysinkään: kärhö 'Niobe' kukkii oikein kauniisti usean kukan voimin tuolla ranteenpaksuisten piikkisten ruusunrunkojen takana. Tai oikeastaan ranne ei riitä, isoin on kyynärvarteni paksuinen.

Kärhössä on ainakin viisi kukkaa, joita käyn säännöllisesti ihailemassa ja samalla kertomassa köynnökselle, että se voisi alkaa kasvaa korkeutta, niin kukat näkyisivät vähän paremmin.

Pidän siitä, että entinen sauna & liiteri on muuttunut parissa vuodessa kauniiksi pärekattoiseksi katokseksi, josta näkyy läpi. Rakennus ei enää ole ruma möykky keskellä pihaa, vaan ilmava rakennelma, joka tuottaa uusia, kiinnostavia näkymiä lävitseen. 

Kylässä ollut ystävä tarttui sorkkarautaan ja repi entisen saunan sisäseinät auki ja poisti samalla levyt, joiden ulkopuolen alumiinipaperi oli ollut melkoinen näköhaitta jo jonkin aikaa. Ne kun tulivat esiin purettuani ulkolaudoituksen viime vuonna. Vaiko toissa vuonna. 

Onpa ihana ystävä. Nyt koko entinen sauna on kiva pärekattoinen ristikkorakenne, joka näkyy taustalla koirankopin takana. Edessä kukkii Austin-ruusu The Pilgrim.

Kehitys kehittyy ja lopetan tähän, jotta tästäkin ei tule maratoonia. Mukavaa päivää sinne!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Luostarinköynnösruusu Rosa UETERSENER KLOSTERROSE ('Tan99176')

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Silkkimaloppi Malope trifida

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida