Ruusuja

 ja niiden seuralaisia

Viime vuonna istutettu ranskanruusu 'Tuscany' on vielä pieni ja tänä keväänä istutettu pronssifenkoli vielä pienempi, mutta ehkä tästä kuvasta saa juuri ja juuri selvää, mitä ajan takaa.

Värien komppausta ja olemusten kontrastia!

Paikka on ruusu-heinätarha, joka on suureellinen nimitys yhdelle kukkapenkille. Heinää tässä edustaa siniheinä 'Kevätkulta', jonka lehdet versovat kellanvihreinä. Kukinto on täydellisen viininpunainen seuralainen tummille ruusuille, taustalla ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Heinien ja keveän fenkolin lisäksi tässä on muita sopivia ruusun seuralaisia. Tässä Richelieun vieressä, tai lähes aluskasvina tässä vaiheessa kesää, on kaita-asteri 'Prince'. Se kukkii myöhään, vasta syksyllä. Tässä vaiheessa sen tärkein ominaisuus on kompata ruusunkukkia tummilla lehdillään.

Koska 'Cardinal de Richelieu' on täydellinen ruusu, on tässä siitä vielä yksi kuva!

Ruusu-heinätarhassa on muitakin ruusuja kuin tummakukkaisia. On suloinen ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' ja pari muuta vielä tulossa kukkaan. Tämäkin kukkii vasta alimmilla versoillaan.

Aprikoosinvärinen David Austin -ruusu Abraham Darby menehtyi talveen, vaikka oli vielä keväällä vihreäversoinen. Se oli kyllä aina kitukasvuinen, ei oikein päässyt koskaan vauhtiin. Minulla on kuitenkin jo suunnitelma sen korvaamiseksi korkojen kera. Sillä jos joku Austin-ruusu menehtyy, on hankittava kolme uutta tilalle.

Suureellinen ruusu-heinätarha on alue vanhan venevajan oven edustalla. Ovesta oikealle on Rohan. Eli yksittäiset kukkapenkit on nimetty tarhoiksi tai peräti kokonaisiksi valtakunniksi täällä päin.

Kun mennään ovesta läpi ja katsotaan oikealle, on siellä pienessä nurkan istutuksessa pari vuotta sitten istutettu Austin-ruusu Tranquillity. Tänä vuonna se on kasvanut jo vähän isommaksi ja kukkii runsaammin. Todella kaunis ruusu! Löysin sen hyvään hintaan syysalesta, olen erittäin tyytyväinen hankintaan.

Jatketaan kasvimaan läpi varsinaiseen ruusutarhaan, joka on vähän isompi, mutta ei sekään mikään kovin iso. Siinä on yksinkertainen pergola, jota hallitsee valtava heleäorjanruusu. Molemmissa päissä on hienommat köynnösruusut, tässä eteläpäässä hempeä Giardina, joka kukkii tänäkin kesänä lähes maan tasalla. Tänä vuonna se on viimein kasvattamassa yhtä korkeampaakin versoa, joten toivoa korkeammasta köynnöstävästä kukkaryöpystä on. Eihän tämäkään ole istutettu kuin vasta pari vuotta sitten.

Pergolan pohjoispäässä on kiehtovasti nimetty köynnösruusu 'Alchymist'. Se talvehti hyvin ja korkealle, ja kukkii nyt pääosin puolentoista metrin korkeudessa.

'Alchymist' on unelmanihana ruusu ja olen sitäkin iloisempi tämän elinvoimasta, sillä muotopuutarhan 'Alchymist' oli talven jäljiltä täysin kuiva karahka eikä juurestakaan nouse mitään.

Kiinnitin melko rouhean siteen ruususta pergolaan ennen eilen illalla alkaneita ukkoskuuroja, sillä tässä on yhdessä varressa melkoisesti painoa kaikkien kukkien myötä. Juuttinaru on lopussa, niinpä käytin sitä mitä löytyi ja se oli tuollaista outoa, vaaleaa leveää juuttinauhaa, jota käytetään ehkä kukkasidonnassa. Luulen hankkineeni sen kukkatukusta jotakin sisustusprojektia varten, jota en koskaan toteuttanut.

Kun kävin naapurissa, huomasin, että tietystä kohdasta 'Alchymist' näkyy sinne taloon sisälle saakka! Kun entisen liiterin seinät nykyään puuttuvat, siitä näkyy mukavasti läpi.

Ruusutarhan pensas- ja puistoruusuihin vielä odotellaan kukkia. Tarhakurtturuusu 'Syke' on kukkinut jo hyvän aikaa ja parantaa vain menoaan. Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu aloittaa juuri kukintaa.

Sen serkku, tai pikemminkin vanhempi: apteekkarinruusu (toisin sanoen ranskanruusu 'Officinalis') aloittaa niin ikään villissä punaisessa penkissä. Kirjavakukkainen muunnos on syntynyt mutaationa tästä ikivanhasta rohtonakin käytetystä ruususta.

Huussin toisella puolella, puolivarjon vuokko-esikkopuutarhassa, tai sen aurinkoisemmassa eteläpäässä, on myös ruusu: neidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain'. Neidonruusujen nuput ovat usein tällaisia aivan ihania...

... avautuen valkeiksi tai vain hivenen vaaleanpunertaviksi kukiksi. En tiedä, kumpi on kauniimpi: nuppu vai kukka!

Siirrytäänkö sitten muotopuutarhaan, sillä ruskopenkin Emily Brontën seuraavat kukat ovat vasta avautumassa, eivätkä ne siinä vaiheessa ole vielä täydellisen ihania. Portlandruusu 'Comte de Chambord' on luottoruusu, joka pärjää aina ja kukkii vielä syksylläkin, tosin pääkukinta on silläkin nyt.

Koska tulin keksineeksi muotopuutarhan pastelliteeman, tai tarkemmin violetin ja valkoisen yhdistelmän, vasta vuosia sen aloittamisen jälkeen, istutin heti alkuunsa sinne punakukkaisen Flammentanz-köynnösruusun. Se on juuri aloittanut kukinnan, ja onhan se taivaallisen upea. Sitä paitsi ruusupuutarhassa kuuluu olla punaista ja vaaleanpunaista vierekkäin kukassa, niin se vain on.

Otin tämän kuvan The Pilgrim -Austinruususta demonstroimaan niiden heikkoa kuntoa tänä vuonna (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Leikkasin versot elinvoimaisen tai jo puhkeamassa olevan silmun yläpuolelta joskus huhtikuun lopussa. Sitten ne versot kuivuivat ja uutta heikkoa kasvua tulee alempaa. Mikä lie syynä, oliko vielä toukokuun alussa niin kylmät kelit, että olisi pitänyt jättää leikkuu tekemättä vielä tuolloin, versojen paljaat päät ovat tietysti alttiina kylmälle.

Onneksi tämäkin ruusu on sentään elossa ja kasvaa jonkin verran, mutta äärimmäisen hitaasti. Normaalisti The Pilgrim on heinäkuussa jo lähes minun korkuiseni ja olen helisemässä sen korkeiden versojen kanssa. Siksi päätinkin leikata tämän, ja monen muun, normaalia alempaa. Ehkä se oli virhe.

Tai sitten talvi. Meillä oli pitkään –20 astetta, mikä on harvinaisen paljon pakkasta, eikä lumipeitettä ollut kuin pari senttiä.

Kuolleiksi julistan Austin-ruusut The Prince ja Abraham Darby, jotka olivat aina kituliaita tähänkin asti. Vielä vähän aikaa sitten L. D. Braithwaitessa oli alhaalla verso, mutta sitten sekin kuivui, joten sen tilanne on kiikun kaakun. 

Onneksi ruusuista suurin osa on vankkoja selviytyjiä. Rhapsody in Blue kehitti viimein tänä vuonna oikean sävyiset kukat heti kukinnan alkuun. Tämä ihmeellisen värinen ruusu oli pakko saada, ostohalua vain rajoitti se, etten mukamas keksinyt tälle paikkaa.

Väreistä puheen ollen: ihana, viileänvaalea tarhakurtturuusu 'Snow Pavement' kukkii sekin viimein kohtalaisesti – sen kasvupaikka on niin toivottoman kuiva, että puskalla on mennyt muutama vuosi juurten kasvattamiseen eikä se ole tuottanut kuin pari kukkaa per kasvukausi. Ensimmäiset kaksi kukkaa olivat jo auki, mutta unohdin kuvata ne silloin. Onneksi nuppuja on ja lisää kukkia tulee!

Takaisin Rhapsodyyn. Sen ihana värisävy ei violetti ole, mutta niin lähellä sitä kuin ruusu kykenee. Vieressä kasvaa tarhakurjenpolvi 'Rosemoor'. Epätoivoinen kuva kirkkaassa paisteessa, mutta tuosta värit ainakin näkyvät.

Kun sävyistä tuli puhe, keksin senkin, että hankin muotopuutarhan kuolleen 'Alchymist' -köynnösruusun tilalle luostarinköynnösruusun. Sellainenkin minulla jo on, mutta toinen mahtuu hyvin. Valkokukkainen köynnösruusu olisi muotopuutarhaan täydellinen, vai mitä.

Ihanaa, mantereen-reissu on tiedossa ja (ruusu)ostoslista valmiina.

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Pronssifenkoli Foeniculum vulgare var. dulce, ruskealehtiset lajikkeet

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Siniheinä Molinia caerulea

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä