Kuulumisia kasvimaalta

 Terveisin hyödytön hyötyviljelijä. 

Onneksi kasvit itse auttavat. Kun salaatti pääsee kukkimaan, niin kuin täällä käy, koska niin harvoin kasvimaalla käyn, se tuottaa itse siementaimet seuraavalle vuodelle. 

Piti ihan tarkistaa puutarhapäiväkirjoista, koska tätä 'Rouge Grenobloise' -salaattia kylvin. Se oli vuonna 2020. Siitä pitäen olen ollut sen suhteen omavarainen jopa niin, ettei tarvitse vaivautua keräämään siemeniä ja kylvämään. Kasvin itse kylväytyessä saa myös hyvin aikaista satoa. Nämä yksilöt kitkin kiveykseltä suoraan keittiöön.

Varsinaisesti ko. salaattia on kasvanut tässä laatikossa, jonka tein ylösalaisin laittamani vanhan laverisängyn ympärille. Lähimmässä osassa on sekä punalehtistä että tänä keväänä kylvämääni sidesalaattia. Kokemukseni mukaan se sietää kuivuutta paljon paremmin kuin lehtisalaatti. Seuraavaan osaan kylvin lehtikaalia, mutta itsekseen siihen on kylväytynyt tilli. Ehkä se harhauttaa kaalin tuholaisia, toivotaan! Ainakin pikku lehdet ovat vielä toistaiseksi ehjät.

Valkosipulia olen kasvattanut monta vuotta, siis tuota yhtä ja samaa sipulia. Se aina kuihtuu juhannuksena enkä sadonkorjuuaikaan enää edes muista sitä. Toivottavasti tänä vuonna on parempi tuuri, sillä olen panostanut katteisiin.

Katteiden takia kasvimaan kylvöni ovatkin edenneet niin hitaasti, vain yksi laatikko päivässä. Katteen lisäämiseen on nimittäin sisältynyt ruoko-leväryönän haravoiminen rannasta ja venevajan laiturin kainalon niitto, kun vesi oli niin alhaalla, että kerrankin pääsi niittämään ruokoa aika pitkältä ihan vain saappaat jalassa, ilman venettä tai uintia.

Esitellään tähän väliin kasvimaan reunan upea jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth'.

Ajattelin, että juttu kaipaa yleiskuvia, niinpä kävin äsken niitä ottamassa. Tässä on Rohan oikealla, ruusu-heinätarha vasemmalla ja ovesta mennään kasvimaalle.

Meillä on harmaata, sillä aamulla satoi ripaus, jihuu! Sitä ei ollut ennusteessa, mutta yli menevä matalapaine oli, joten toivoa oli myös sateesta. Sademittariin kertyi teelusikallinen, joten paljoa ei tullut, mutta hyvä näinkin. Eilen oli niin navakka, kuivattava tuuli. Sää on selvästi myös viilennyt, mittari näyttää 16 astetta. Nyt kukinnat kestävät pitkään!

Edellinen, kunnon sade oli sunnuntaina ja seuraava on luvassa sunnuntaiksi, tämä on erinomainen tahti. Sadetta kahdesti viikossa on juuri se, jota toivon.

Mutta mennäänpä kasvimaalle. Näkymä ovelta. Keskellä on ainoa laatikko, jonka ehdin kylvää/istuttaa toukokuussa – ei kun kylvin sen 29.4.! Istutin jopa perunat – hyvä, etteivät ne paleltuneet. Toukokuu meni matkoilla, sairastaessa, vieraiden kanssa, työkiireissä ja kaupunkireissussa, ei siinä paljon ehtinyt.

Edellisessä kuvassa vasemmalla on korkein laatikko. Teen nyt kokeita katteen paksuuden kanssa, sillä se ensin kylvämäni laatikko toimii ihan hyvin 10 cm katekerroksen kanssa. Paitsi ettei unikko näytä itäneen tai kasvaneen katteen läpi, se voi olla liian hento. Mutta unikoiden suhteen on aina jotakin ongelmia, ne tuskin koskaan onnistuvat muutenkaan. Paitsi se vaaleanpunainen kerrottu pioniunikko, joka kylväytyy kaikkialle.

Vastaniitetty ruoko on hankalaa, sillä sen varret ovat niin pitkiä. Niitä pitää saada taiteltua laatikon kulmissa ja ne eivät muutenkaan asetu niin nätisti kuin vanha rantaryönä.

Niinpä kun eilen kävin viimeisen kerran kottikärryreissulla venevajarannassa, haravoin suosiolla vanhaa rantaryönää. Siinä on lisäksi enemmän rakkolevää mukana, ja sehän on loistavaa lannoitetta.

Monivuotiset rucolat eli isohietasinapit kuolivat siperian-talveen, vaikka ne olivat selvinneet kymmenestä aiemmasta talvesta loistavasti ja useimmiten ilman lumisuojaa. Yksi nuori talvehtinut taimi löytyi ja sitten on onneksi lukuisia siementaimia. 

Tämä laatikko on vasta kylvetty, joten kaikki vihreä on itsekseen kylväytynyttä: korianteria ja vaaleanpunaista pioniunikkoa löytyy myös.

Kamomillasaunioden itsekylväytymiseen ei ankara talvi onneksi vaikuttanut. Olen jo alkanut kerätä satoa, sitä pitäisi muistaa kerätä säännöllisesti. Käyn vain kasvimaalla aniharvoin, kun en oikein laita ruokaa. 

Kasvimaan takakulmassa on penkki, siis istumapenkki, johon osuvat ilta-auringon viime säteet ja siellä on muutenkin mukava istuskella. Tämän osan kiveyksen tein varmaan silloin, kun tuvan vaurioitunut muuri korjattiin, otin talteen vanhat ehjät tiilet, mutta käytin vajaamittaiset tänne. Suurin osa on mennyt pakkasissa muruksi, mutta tiilimurskekin on ihan hyvä pintamateriaali.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle.

Istuin penkille, Musti tuli sen viereen asettamalleni rottinkipedille. Se on tosiaan suosittu. Musti oli pedissä myös eilen illalla, kun kastelin kasvimaata. Yhtenä päivänä Ransukin oli mukana kasvimaan kylvöpuuhissa rötköttämällä selällään pedissä.

Seuraavaksi Musti halusi syliini.

Sylistä on hyvä tarkkailla. 

Sitten Musti esittelee vielä yhden asian. Tai on tässä sellainenkin asia, että panostin kasvimaahan ratkaisevasti pari vuotta sitten hankkimalla uppopumpun. Sitä aiemmin oli kasvimaan kastelu paljon huonommalla tolalla, vaikka tuossa on kaivo vieressä. Kastelukannulla ei tule kasteltua niin runsaasti kuin letkulla.

Mutta se asia on yrttipenkki tuolla Mustin takana.

Uusi ranskanrakuuna talvehti onnistuneesti. Aiempi taimi viihtyi kymmenisen vuotta, mutta menehtyi, kun uudistin yrttipenkin reunat ja samalla pienensin sitä niin, että rakuuna jäi aivan reunaan ja luultavasti sen juuriakin tuhoutui. Se ei selvinnyt enää talvesta. Lisäksi se jäi vaille kookkaan salvian tuomaa suojaa, kun siirsin salvian preerialle.

Viime vuonna istutin uuden ranskanrakuunan monivuotisen talvikyntelin viereen, se kun on tuuhea. Tällä puolella kasvaa timjameita, joissa oli talven jäljiltä paljon ruskeita osia, mutta kaikissa myös vihreää.

Siinä oli kasvimaan kuulumiset. Täytyy toivoa hyvää kasvua. Kaikki laatikot, yhtä lukuun ottamatta, on kylvetty nyt vasta kesäkuussa. 

Mustin takana on ruusutarha, heleäorjanruusu kukkii jo nyt!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Isohietasinappi Diplotaxis tenuifolia

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamomillasaunio Matricaria chamomilla

Ranskanrakuuna Artemisia dracunculus 'Sativa'

Talvikynteli Satureja montana