Ensimmäiseksi pieni kuvasarja pihan länsireunaa pitkin, kun pilvet liikkuivat.
Melkoinen ero, vai mitä? Otin kuvat samoilla asetuksilla peräjälkeen, kun aurinko tuli kohti. Hyvin havainnollistuu se, kuinka vaikeaa on saada hyviä kuvia kirkkaassa auringonvalossa. Varjokohtia pitäisi kuvankäsittelyllä avata, mutta en käsitellyt kuvia mitenkään – näin erot näkyvät paremmin. Paras valotus on ensimmäisessä tai keskimmäisessä kuvassa, kun aurinko on juuri tulossa pihalle, mutta ei paista vielä täysillä.
Mistäpä sitä saisi jonkun sopivan ohuen, valoa läpi päästävän pilven juuri niiksi hetkiksi, kun menee kameran kanssa ulos kuvaamaan puutarhaa?
Paikat, joista tässä jutussa kirjoitan, näkyvät näissä kuvissa. Etualalla on ruskopenkki, oikealla kivimuurin edessä lisää istutuksia.
Hankin keväällä pari satsia taimia Hollannista ja osa niistä pääsi kivimuurin eteen. Siinä on muheva maa, kun vain kaivaa kivet pois, on puolivarjoa eikä paikka ole toivottoman kuiva kesäisin. Vesimyyriä tuntuu olevan tässäkin, joten istutin aarteet metalliverkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.
Mutta tämä kukka näyttää erilaiselta! Siinä aiemmassa yksilössä oli upeat siniset heteet. Tässä on vain ihan valkoiset. Kaunis, korkea ja siro tämä silti on.
Jännittävää kyllä, joku vuokko on nousemassa siitä vierestä, missä aiempi yksilö pari vuotta sitten eleli. Siinä on nuppu, joten ehkä paljastuu piankin, mikä kukka on kyseessä! En ihan uskalla toivoa päävoittoa eli sen himalajanvuokon siementaimea.
Osa niistä Hollannin-taimista ei selvinnyt edes kesään, sillä meillä oli niin tavattoman kylmää vielä huhtikuun lopulla. Yritin pitää taimia suojassa sateilta ja pakkaselta, ja sitten oli Englannin-matkakin, ja lopulta osa kuivui, jos eivät olleet mädäntyneet tai paleltuneet. Yhden ihanan persikkaisen lupiinin häviämistä tutkiessani totesin, että muurahaiset olivat tehneet pesänsä juuri siihen paikkaan, mihin taimen istutin.
Puutarhurin vastoinkäymiset ovat monet.
Vain muutamaa metriä ylempänä äskeisistä on oranssinpunaista: 'Oranje Moersdag' -äitienpäiväruusu ja kellukka 'Totally Tangerine', joka on tänä kesänä hentoinen, mutta hengissä. Tässä kohdassa ei selvästikään ole värikoodia.
Ihana, ihana kärhö!
Sitten on ruskopenkki, jossa on, kuten nimi enteilee, iltaruskon sävyjä. Se myös hehkuu illan vastavalossa pihan länsireunalla. Mantšurianakileija on korkea, siro ja upean värinen.
Vielä korkeampia ovat marhanliljat, taustalla 'Early Bird'. Edessä ihana keltakukkainen etelänkurjenmiekka, kurjenmiekoista siroin.
'Early Bird' ei ole tänä vuonna sen aikaisempi kuin muutkaan marhanliljat ruskopenkissä. Lähes samaan aikaan avasi tummanpunainen 'Russian Morning' ensimmäiset kukkansa. Muissa puutarhan paikoissa marhanliljoja on vielä runsaasti nupulla.
Nyt niiden vieressä on myös 'Manitoba Fox' avannut ensimmäisen kukkansa. Tässäpä pieni oppitunti marhanliljojen kärsivällisyyttä kasvattavasta puolesta: istutin tämän sipulit vuonna 2016 yhdessä 'Russian Morningin' kanssa. Moneen vuoteen ei 'Manitoba Fox' noussut ollenkaan maasta.
... ensimmäinen Austin-ruusu kukassa, Emily Brontë! Toiselta, viralliselta lajikenimeltään 'Ausearnshaw'.
Sitten on ruskopenkki, jossa on, kuten nimi enteilee, iltaruskon sävyjä. Se myös hehkuu illan vastavalossa pihan länsireunalla. Mantšurianakileija on korkea, siro ja upean värinen.
Viereisellä 'Russian Morningilla' kesti neljä vuotta tulla kukkaan. Samoihin aikoihin alkoi 'Manitoba Foxin' varsia nousta – se ei ollutkaan kuollut. Tänä vuonna siinä on ensimmäiset kukat ja kukkavarsia on monta. Kahdeksan vuotta ensimmäisiin kukkiin!
Tarhakullero 'New Moon' on viihtynyt ruskopenkissä hyvin, aiempi taimeni kitui edellisessä kasvupaikassaan, tämä on selvästi parempi paikka. Taustalla kukkii hurmaavan värinen kellukka 'Mai Tai'.
Eri suunnasta: edessä 'Mai Tai', keskellä 'Lemon Queen' -auringonkukka (monivuotinen sellainen) ja taustalla aivan ihanaa ja odotettua persikansävyä...
Marhanliljojen kanssa ei totisesti kannata menettää uskoaan kovin nopeasti – edes silloin, kun maasta ei nouse vuosiin mitään. Ne kasvattavat juuria ja vahvistavat sipulia.
Aaaaaaah! Ja tämä on vasta alkua, parhaan ruusukauden alkua!
Auringonkukka Helianthus
Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Himalajanvuokko Anemone rivularis
Kamtšatkankärhö Clematis fusca
Kellukka Geum
Loistokevätesikko Primula Polyatha-ryhmä
Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis
Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä
Niin tuttuja tuntemuksia, onko kasvi tarkoituksella paikallaan vai ilmestynyt yllättäin. Ruusut, liljat ja muut ihanuudet, kauniita kaikki 🩷
ReplyDeleteIhanaa löytää kerrankin joku koristekasvi rikkaruohon sijaan :-D
DeleteEih, taas hurmaavan ihana akileija 😍 En kestä. Minun pitäisi saada kaikki! - emäntä
ReplyDeleteNiitä riittääkin sitten :-D
DeleteIhania erikoisuuksia kukkii puutarhassasi. Kärhö ja akileija ovat ihan kutkuttavan kauniita.
ReplyDeleteSiroja ovat.
DeleteSinun puutarhajuttusi ovat kuin parhaita monipolvisia seikkailukertomuksia kukkapenkkien viidakoista, sellaista luettavaa, johon uppoaa ja ihan kuin jännityskirjojen takakansissa lukee ”niin hyvä, ettei kirjaa voinut laskea käsistään”, samaa voi sanoa näistä kukkaselostuksistasi:-) Bonuksena, että jossain vaiheessa saattaa tulla vielä jatkokertomus tilanteeseen! Ihanaa!
ReplyDeleteAlun kuvasarja havainnollistaa hienosti, miten valo vaikuttaa dramaattisesti luoden erilaisia vaikutelmia puutarhassa!
Merja
Ihanasti kirjoitat <3 En ole ihan varma, onko kasvihöpinät kaikista nyt ihan noin jänniä :-D Mutta kyllähän siinä on kyse elämästä ja kuolemasta. Ja lopussa tarinaan astui itse Emily Brontë!
DeleteIhanaa kukintaa❣️
ReplyDeleteNiin on, kaikkea on kukassa <3
DeleteTuo maisema mikä on ensimmäisissä kuvissa, hengästyttävän kaunis, rauhaisa ja harmoninen. Kyllä sielu lepää. Minullakin se persikkainen lupiini menehtyi, saatan kokeilla vielä toisen kerran ensi keväänä, niin kovasti sitä himoitsen. Yksi mitä odotan joka vuosi, on sinun Austinien kukinta ja kuvat niistä.
ReplyDeleteTaidamme molemmat tykätä maalaismaisemista :-)
DeleteOlipa huono tuuri meillä molemmilla. Lisäksi oli ihmeen kylmää vielä huhti-toukokuun taitteessa, oli siinä taimilla koettelemuksia. Täytyy kokeilla Salmon Staria vielä uudestaan!
Ihana kuulla, sillä saatat joutua näkemään aika paljonkin ruusukuvia tässä lähiviikkoina ja -kuukausina ;-)
Todella kaunista. Ihmeellisesti muistat kaikkien kaunottariesi nimet. Ihanuuksia ovat.
ReplyDeleteKyllähän sitä nyt ystävien nimet muistaa!
DeleteVoihan Early Bird sentään - kukkaisterapian lisäksi kielikylpyä - kertakaikkisen upeita, jopa aatelisia nimiä kantavat nämä kaunottaret, Mai Tai, Emily Brontë jne. Ja siis nämä ovat ihan nimiä, puhumattakaan latinankielisistä nimistä - wow... latinaksi tulisi apteekin hyllyltä ihmiskehonosat jänteineen, suonineen ja hermoineen - mutta luomakunnan muiden elävien suhteen olen auttamattomasti ulkona.
ReplyDeleteMinulla ei taas olisi hajuakaan jänteiden yms. nimistä ;-D
DeleteIhastuttavia väriyhdistelmiä! Mantsurianakileija onkin uusi tuttavuus. Siinä on todella hienot värit.
ReplyDeleteSe on aivan upea, harvoin myynnissä näkee. En edes muista, mistä sen hankin, enkä ole siementaimiakaan löytänyt, joten onneksi tuo yksi on pysynyt hengissä vuodesta toiseen.
DeleteOi miten upeita kukkijoita sinulla siellä on. Syviä täyteläisiä värejä ja sitten hempeää sekaan. Joskus on todella hankala kuvata ja saada värejä oikein kuviin. Punaisen kanssa meinaa tuskastua, kun se ei vaan toistu oikein. En ilmeisesti osaa säätää kännyn asetuksia oikein.
ReplyDeleteMinä taas en kuvaa kännykällä ollenkaan, tai vain pakon edessä :-D Siinä ei tosian voi säätää tai valita juuri mitään.
DeletePieniä ja suurempia aarteita. Sinulla on kyllä aina vaan paljon sellaisia kasveja, joita itse ei ole (vielä) edes tiennyt haluavansa, ennen kuin niitä näkee esim. sinulla. Olen jotenkin tosi hitaasti alkanut ymmärtää akileijojen lajirunsauden päälle. Niitä meillä on kovin vähän vieläkin.
ReplyDeleteUusia kasvihimoja syntyy koko ajan. Minulla myös blogeista ja varmasti kaikkein eniten Gardens Illustrated -lehdestä.
DeleteAkileijoista ehdottomasti suurin osa puutarhoissa on lehtoakileijan monia muotoja, siinä on valtavan vaihteleva laji! Mantsurialaisessa on toisaalta värit juuri minun makuuni, vaikka tykkään kyllä hirveän monenlaisesta värimaailmasta :-D
Valolla on valtava merkitys valokuvaamisessa. Jotkut kasvit näyttävät kirkkaalla auringonpaisteella oikein hehkuvan mutta yritäpä saada niitä juuri silloin kuvattua; ei vaan toimi kameran linssin läpi. Tasainen OHUT pilvikerros parantaa kuvien laatua hirmuisesti mutta sitähän ei joka päivä tarjoilla.
ReplyDeleteNätti tuo himalajanvuokko. Olisipa hauskaa, jos vierestä tosiaan nousisi alkuperäisen yksilön siementaimi. Sinulla onkin ollut viime aikoina paljon kivoja yllätyksiä, kun oli se vaaleansininen petticoat-akileija ja nyt vuokon taimi, sittenkin kukkiva kamtsatkankärhö ja vielä vuosikausia odotuttanut marhanliljakin. Kyllä kelpaa!
Emily Brontë -ruusu on ihastuttavan värinen.
Täytyy vain yrittää parasta ja yrittää ajoittaa puutarhan eri osien kuvaaminen eri aikoihin päivästä.
DeleteNyt tosiaan kelpaa! Ihania yllätyksiä tuntuu tulevan koko ajan, sillä eilen huomasin kuolleeksi julistamani 'Looking Glass' -rotkolemmikin pienenpienen lehden! Joten nyt kaikki rotkolemmikit näyttävätkin olevan talven jäljiltä hengissä, loppujen lopuksi. Ainoastaan keväällä Hollannista hankkimani 'Hadspen Cream' taitaa olla eloton. Taimet olivat liian varhain liian pitkällä kasvussa ja suuri osa joko paleltui tai kuivui, ikävä kyllä.
Emily on aivan uskomattoman ihanan värinen, sitä voisi tarkastella vaikka kuinka.
Tämän kesän aikana aurinko on paistanut täydeltä taivaalta varmaan useammin, kuin pilviharson takaa. Kuvaaminen on siksi ollut hankalaa. Pitäisi mennä aikaisin aamulla tai illalla auringon jo laskiessa saadakseen mieluisia kuvia. Tuuli vielä hankaloittaa kuvaamista, kun mikään ei pysy paikallaan. Hienosti tunnelma kuvissa vaihtuu sen mukaan, millainen valo kulloinkin on vallalla.
ReplyDeleteIik, miten ihana kukka Emily Brontëssa. Omassani on jo nuppu, jota täytyy säännöllisesti käydä vahtimassa. Näillä mittarilukemilla kukinta on pian ohi.
Aika paljon on ollut kirkkaita päiviä, ja etenkin niitä tuulisia – tänäänkin. Juhannuspäivä taisi olla ainoa tyyni päivä viikkokausiin ja se olikin oivallinen ajoitus.
DeleteEmilyn kukat kestävät yllättävän pitkään, tai täällä ainakin. Täällä ei tosin taida lämpötilat nousta samoihin kuin siellä, mutta toivon parasta, että saat ihastella kukkia mahdollisimman pitkään! Ja kyllähän se on jatkuvakukintainen, nämä tuskin ovat kesän ainoat kukat.
Ihana tunnelma länsilaidalla! Auringossa tosiaan harvoin saa hyviä kuvia, tai siis parempia tulee pilvisellä säällä:)
ReplyDeleteMinä olen niin innoissani, että kaikki kolme austiniani säilyivät hengissä ja nuppujakin on jo näkyvissä!
Se on niiiiin ihanaa!!!
DeleteIhanat kuvat, joihin upposin täysin ihastellen🌸 Sinulla on upea tietämys kasveista ja tiedän kaikkien nimet.
ReplyDeleteMaalaismaiseman kauneutta❤️
Aurinko hetkiä kesäkuun loppuusi!
Kasvit ovat ammattini :-) Kiitos, hyvää viikkoa sinullekin, apua, ensi viikolla ollaan tosiaan heinäkuussa jo!
DeleteTuo näkymä pihasta pellolle on valtavan kaunis. Unohduin hetkeksi tuijottamaan sitä kaikissa kolmessa kuvassa. Huomaan selvästi, että minulta puuttuu Emily Brontë. On se niin upea!
ReplyDeleteNäkymät avaraan ja rauhalliseen maalaismaisemaan ovat niin ihanat ja mielelle tärkeät. Emily on todella huippukaunis.
DeleteMinullakin 2-vyöhykkeellä William Shakespeare säilyi hengissä talvensuojaturpeella suojattuna. Hitaasti on lähtenyt kasvuun, mutta hyvältä jo näyttää ja pari nuppuakin on tulossa.
ReplyDeletePionien yhteydessä on kiva olla ruusuja, niin on jotain kukassa myöhemminkin. :) nyt jo kuihtuneet pionit mutta kukinta oli upeaa tänä kesänä.
Hienoa, että se selvisi ja kohta kukkii!
DeletePelkäsin oman Williamini kuolleen talveen, mutta se alkoikin tehdä versoa vain alhaalta ja melko myöhään. Kukintaan kuluu vielä aikaa, mutta ihanaa, että elossa on.
Samaa mieltä, jos on vain pionien varassa, on kesä niiden jälken aika ankea. Ruusujen kanssa ei ole ankeaa :-)