Pelargonit pitävät hengissä

Aika moni pelargoni kukkii talvellakin. Varmaan keväinen mullanvaihto ja lannoittaminen saisi nämä tulemaan kesäksi kukkaan, mutta minun kukkani asuvat talvetustilanpuutteen takia vuodesta toiseen samoissa pienissä ruukuissa ja laihassa mullassa, joten ne tulevat kukkaan jossain vaiheessa kesää ja kukkivat sitten hienosti syksyn ajan ja pitkälle talveen.
Yksi ahkerimmista on kotipelargonin munankuoriversio 'Raspberry Ripple', tosin terälehtien munankuorikuvio tummenee pimeään vuodenaikaan lähes yksiväriseksi.

Wintering Pelargoniums
These keep me alive during the winter when the world outdoors is more or less trapped in ice age.

Mårbacka-tyypit ovat myös ahkeria. Valkokukkainen Prinssi Nikolai on joka joulu kukassa. Kohta muuten alkaa se aika, että ikkunan täplät ja tahrat alkavat häiritä ja ihminen alkaa pohtia ikkunanpesun mahdollisuutta, mutta onneksi se ajatus menee ohi, kun puutarhakausi alkaa.

Ystävältä saatu ihanan hempeä perintöpelargoni kukkii myös, kukki koko syksyn.

Ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' on tehnyt pienen kukkatertun.

Sitten muihin lajeihin. 'Deerwood Lavender Lass' on kahden lajin risteymä ja sen lehtien pitäisi tuoksua laventelilta, rohkenen tosin olla eri mieltä. Ihana se joka tapauksessa on, ja siinä on tälläkin hetkellä muutama vaaleanpunainen pikku kukka.

Villilajit noudattavat tarkemmin vuodenkiertoa kukinnassaan, mutta yllätyksekseni löysin kukkasen Pelargonium sidoidesista!

Pohjoisen puolella olevassa makuuhuoneessa olevat pelargonit eivät kuki, mistä voi vetää sen johtopäätöksen, että suora auringonvalo laukaisee ne kukkimaan. Verenpisaroille pohjoishuone on hyvä talvehtimiseen, sillä jos ne ovat valossa, kuivuvat ne kovin herkästi.
Tämä 'Carmel Blue' vietti viime kesän isossa ruukussa pihalla, mutta en nähnyt sen kukkia, sillä peurat napsivat verenpisaroiden latvoja aina ohi kulkiessaan. Nyt siihen ovat siis tulossa ensimmäiset kukat, sillä hankin tämän vasta viime keväänä. Jännittävää!

Ei kummoisenkaan näköinen, silti riemuvoitto. Toki talvi ei vielä ole lähellekään selätetty, mutta en ole koskaan aiemmin saanut sitruunaverbenaa pysymään hengissä edes tähän asti. Joko se on paleltunut tai kuivunut. Tämäkin kuivui pahoin, kun otin sen alkusyksyllä ajoissa sisään. Ajattelin, että nyt se ei ainakaan palellu. Lehtien kuihtumisen jälkeen se on kuitenkin tehnyt uusia lehtiä! Tämä on paikassa, johon aurinko ei paista suoraan ollenkaan, kokeilen nyt tällaista talvetustapaa.
Sitruunaverbenaa käytetään hyvin paljon yrttiteenä esimerkiksi Ranskassa. Rakastan sen aromia ja toivoisin niin voivani kerätä teeainesta omasta monivuotisesta puskastani. Ehkä tämä haave kuitenkin toteutuu, vaikka moni kasvi onkin yllättäen menehtynyt maaliskuussa, kun talvi on siihen asti sinnitelty hengissä.
Ymmärrän. Tuntuu talvi minustakin kuolettavan pitkältä enkä oikeastaan mielellään katso edes ikkunasta ulos tuonne jääkauteen. Kasvien hoivaaminen tuo lohtua ja toivoa.

Musti sen sijaan vartioi tiiviisti tonttiaan niin ulkoillen kuin sisältäkin käsin.


Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Sitruunaverbena – Aloysia triphylla
Verenpisara – Fuchsia