Selailin taas läpi kesäkuvia – se kuuluu työni luontaisetuihin. Ei voi valittaa! Koska kesän mittaan kertyy niin paljon kuvia, voi niitä julkaista talven aikana, vai mitä.
Tällä kertaa mieleni teki keskittyä metsäpuutarhaan. Tai on minulla jo parikin metsäpuutarhaa, mutta kumpikin on kukkapenkki tai pieni istutusalue ennemmin kuin kokonainen puutarha. Vanhempi eli viime vuonna tehty metsäpuutarhapenkki on tämän vaahteran alla jatkuen sekä vasemmalle että oikealle kapeana kaistaleena, uudempi metsäpuutarhapenkki on lähellä olevien mäntyjen alla. Taustalla näkyy muotopuutarhan kesäkuista kukkaloistoa.
Now that there is snow I really feel like going through summer pictures... here are some images of my little woodland garden. I only started this last year so all the plants are still quite small.
Osa tästä metsäpuutarhapenkistä on pienessä notkelmassa, joka ei enää toimita ojan virkaa – talon viereen kaivettiin kunnollinen salaoja ja toinen oja saunan vierellä johdattaa pääosan rinteestä tulevasta vedestä pois. Penkin reunalla kukkii suloisia nurmitädykkeitä, mikä ihana yllätys! Tämä alue oli paikan ostaessani täysin heinittynyt, mutta nurmitädykkeet tai niiden siemenet olivat siinä sinnitelleet.
Oikealla taempana näkyy kosteaa kevätniittyä, joka oli vielä kesäkuussa niittämättä, jotta kaikki sipulikukkien lehdet ehtivät lakastua. Kostealla paikalla oleva niitty ei minusta toimi muuten kuin tällaisena puolivuotisniittynä, loppukesän ajan ruohoa on pakko leikata, muuten nokkoset, koiranputket, piparjuuret ja ohdakkeet alkavat rehottaa siinä. Ruohonleikkuu pitää ne aisoissa.
Vaalealehtiset kasvit ovat hyviä varjopaikan valopilkkuja. Keltalehtinen keijunkukka 'Ginger Ale' tekee myös keltaiset kukat, kasvilla on hieno yhtenäinen ilme. Väri on jännittävä rikinkeltainen, joka voi jossain yhteydessä olla ällöttävä, mutta tässä se on minusta juuri paikallaan.
Keskikesällä keijunkukan kaveriksi tulee kirjoesikko, tosin tämä sittemmin siirtyi toiseen päähän penkkiä, missä se sopii värimaailmaan paremmin.
Kukkapenkin loppupäässä, tai oikeastaan vielä siitäkin kauemmas kapean polun toisella puolella ovat rotkolemmikki ja tummakurjenpolvi 'Samobor'. Keltalehtinen kultatesma viihtyy varjossa, sitä näkyy vasemmassa reunassa.
Harvinaisia kasvejakin mahtuu mukaan, tietysti. Tämä on pikarililja Fritillaria stribrnyi.
Tummalehtinen kasvi ei oikein erotu varjosta, kuten tämä syyskimikin tumma versio 'Brunette'. Toivonkin, että sen ympärille istutetut tuoksukeltavirmat auttavat nostamaan kauniita lehtiä paremmin esiin. Tietenkin maa on vielä aika paljas ja mullanvärinen, kun istutusalue on uusi. Pikkuhiljaa levittäytyvät maanpeiteperennat värittävät maanpinnan.
Loppukesällä ihana keijuängelmä avasi kukkiaan, vaikka peurat popsivat sen latvat, pääsi pikkuruisista kukista vähän nauttimaan itsekin.
Iloista päivänjatkoa!
Keijunkukka – Heuchera
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Kirjoesikko – Primula × bullesiana
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Nurmitädyke – Veronica chamaedrys
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Syyskimikki – Actaea simplex
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba
Ring Out, Solstice Bells by Jethro Tull
2 hours ago
Aah, jälleen kasvi, joka on pakko saada! Arvaat ehkä mikä ;) Voi olla, että olen aiemminkin kommentoinut samaa ihanuutta. Nyt koitan muistaa jatkossa nimenkin.
ReplyDeleteKesäkuvia katsoo oikein mielellään:)
ReplyDeleteTulipas lämmin viilis :)
ReplyDeleteKartanonrouva Elise; Hmm, en voi sanoa tuntevani sinua oikeasti kovinkaan hyvin ;-) Arvaan silti: tuo kohtalokkaan tummalehtinen kimikki...
ReplyDeleteMyrsky ja Katja; Niin, kesäkuvien katsominen on kuin kävisi pienellä ja ilmaisella etelänmatkalla!
Ihana visiitti kesään!
ReplyDeleteKeltakukkainen keijunkukka on suloinen.
Näköjään on olemassa esikoita, jotka kukkivat keskikesällä.
Tuoksukeltavirmakin on ihan uusi tuttavuus. Nuo tumman ja valoisan yhdistelmät ovat huippuja!
Ihania kesäkuvia! Näin pakkasen paukkuessa nuo tosiaan lämmittävät. Näin tuon keijuängelmän siemeniä EG:n luettelossa. Onko omasi siemenestä vai taimenako hankit? T.Minna
ReplyDeleteIhana pilkahdus kesään. Tuo pyykkikuva on iloinen. Jostain syystä pyykkinarulla riippuvat pyykit saavat minut aina hyvälle mielelle.
ReplyDeleteIrene; Juu, tuo kirjoesikko, japanin- ja tähkäesikko, ja on kuulemma kesäesikkokin, juka kukkii vasta keskikesällä. Siinä vasta ne jotka nyt tuli mieleen, enemmänkin voi olla! Tumman ja vaalean vaihtelu, samoin kuin valonpilkahdukset puunvarjojen lomassa ovat hienoja, niitä on vain hirveän vaikea ikuistaa kuviksi. Luonnossa kolmiulotteisia ne ovat mahtavia.
ReplyDeleteMinna; Omani ostin taimena, mutta en enää muista mistä!
Paula; Pyykkinaru on ehdottomasti pihan esteettinen elementti! No riippuu vähän vaatteista tietysti, mutta ainakin se saa aina hyvälle mielelle.
Kyllä näitä kesäisiä kuvia aina haluaa katsella.
ReplyDeleteKaikkea hyvää sinulle!♥
Nämä on niin ihania puutarhamatkoja nämä sinun puutarhapostaukset. Tunnen ihan käveleväni aina siellä paikanpäällä ihailemassa;) Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle!
ReplyDeleteKiitos Sylvi ja Hyvä Mieli. Hyvää itsenäisyyspäivää teille!
ReplyDeleteWhat a lovely garden you have, I can imagine it'll look even more beautiful come Spring.
ReplyDeleteThank you Paula. It is a long way to spring, we have so much snow I doubt it will melt before Midsummer...
ReplyDeleteI so envy your February snowdrops, over here they flower at earliest in March, but it may take until April until the snow has gone... and I'm in the south!