Kuistin tunnelmia

 Korjausta odottavista kalusteista siivottu kuisti on ollut tilava ja kaunis, mutta en välttämättä ole viettänyt kuistilla silti yhtään sen enempää aikaa kuin aiemminkaan.

Kun vanha roju on kannettu muualle, alkaa kummasti uutta rojua kertyä tilalle. Lattian tummansiniseen väriin olen todella tyytyväinen, vaikka siinä näkyykin kaikki siitepöly ja roska. Seinä tulee vaalenemaan, kunhan pääsen joskus tämän puolen seinän maalaamiseen asti. 

Pienen ikkunan puitteet sudin valkoisella joskus kesäkuussa, kun purkki oli valmiiksi auki. Aiemmin tuokin oli tiilenpunainen, kuten viereinen ovenkarmi. Ei mikään kaunis väriyhdistelmä. 

Seinä voisikin tässä kuistin katon suojassa olla tummemman keltainen, mutta kun se on maalattu lateksilla. Ikkunan yläpuolelta maali lähti isoina liuskoina, kun skrapasin ikkunanpuitteita.

Pellavaöljymaali tuntuu mukavammalta.

Kuistin keinutuoli oli aiemmin ja on nytkin suosikkipaikka. Siihen istahdan kirjoittamaan puutarhapäiväkirjaan, mitä on tullut tehtyä. Siihen on myös mukava istua puhumaan puhelimessa.

Huomaan, että en silti ole osannut järjestää ruokailua ulos, vaikka pöydän ympärillä on nyt tilaa. Kun äitini oli täällä, oli liian kuuma. Tänään olivat naapurit kylässä, mutta oli liian kylmä!

Kuistin kaide on yhä maalaamatta. Tai tällä puolella vetelin yhden ohuen ja öljyisen kerroksen sinistä pellavaöljymaalia, mutta punainen näkyy läpi. Tulin siihen päätökseen, että kaiteesta tulee sama tummansininen ja vain nuo kulmatolpat valkoisella. Valkoinen kaide olisi huutomerkki.

Kuistin kattoon haaveilen tähtikattoa, mutta en millään jaksaisi alkaa maalata kattoa, joka on ihan siisti ja kivan värinenkin. Pitäisi maalata se siniseksi tähtisabluunan kanssa, jonka avulla jäisi keltaisia tähtikuvioita. Mutta ehkäpä voin tehdä päinvastoin: keltainen taivas ja siniset tähdet... tai valkoiset?

Kultapallot, romahduksen draamakuningattaret!

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' tekee uusia kukkia kuistin juurella. Uskalsin kitkeä tummakurjenpolven siementaimen tästä aivan vierestä, tarkkana piti olla. En yleensä ole mikään mikroskooppikitkijä, mutta nyt oli pakko.

Ihme juttu: supekuiva kesä, punajuuret hyvä kun itivät, monta kertaa lehdet lurpottivat aivan maata myöten, ja nyt aloin korjata satoa: isoja vonkaleita! Tein borssikeittoa, tuntuu jo niin syksyiseltä. Sitä naapuritkin olivat tänään syömässä.

Tämä oli eka kerta, kun kasvatin punajuuria, mutta tästä pitäen ostan sen siemeniä joka vuosi. Mikä suksee! 

Dendrologiystäväkin kävi yhtenä päivänä syömässä. Tämä alkaa nyt kuulostaa siltä kuin olisin joku ravintola. Hyvin kaukana totuudesta, kyllä.

Ystävä toi kukkakimpun ja hedelmäkimpun. Siinä on hyvin kiinnostavia keltamarjaisia kirsikkaluumun oksia ja litteähedelmäisen päärynän oksia. Meinaan kylvää molempia. Jännä nähdä, mitä niistä tulee. 

Ransu lähettää terveisiä! Poika voi ihan reippaasti etenkin nyt, kun sää viileni sopivaksi norjalaiseen makuun.

Ihanaa elokuun viimeistä päivää ja syyskauden alkua!

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum