Alppipenkin pienet ihmeet

 Huomaan, että olen kertonut alppipenkin kuulumisia viimeksi toukokuussa. Olisin voinut vannoa, että heinäkuussa! Outoa, miten nopeasti kesä meni.

Tällä hetkellä alppipenkissä ei juuri kukita, paitsi loppukesän kuningattaret pulskaneilikka...

... ja etelänmaitohorsma. Kumpikin on vähän iso alppipenkkiin ja olen yrittänyt repiä ohikukkineita varsia siementämään kolmen metrin päähän pihatien eteläpuolelle, preerialle toisin sanoen, mutta sinnikkäästi tyypit vain kasvavat alppipenkissä vuodesta toiseen eivätkä preerialla.

Etelänmaitohorsma on yksivuotinen. Tänä vuonna se on korkeampi kuin koskaan, metrinen varmaan.

Alppipenkin vierestä, navetan kulmalta, voi kulkea ylärinteeseen hedelmätarhaan. Koska vesimyyrät tuhoavat jatkuvasti hedelmäpuitani, yritän jatkossa päästä tuonne leikkaamaan nurmea, edes nurmikäytäviä. Viikatteella niitto kerran–pari kesässä ei riitä, myyrien karkottamiseen tarvitaan ruohonleikkurin jytinää ja lyhyttä nurmea.

Kuva kertoo ehkä syyn, miksen ole tähän asti sinne ruohonleikkurin kanssa mennyt. Rinne on epätasainen ja täynnä kiviä.

Nyt teen lapiolla ja rautakangella kapeaa, ruohonleikkurin mentävää polkua ylös, vähitellen sitä voi sitten leventää ja pidentää ja haaroittaa eri suuntiin. Pitkä ja hidas projekti, mutta sellaiset ovat juuri makuuni. Ja että saa kaivaa kiviä maasta, jes.

Äh, takaisin alppipenkkiin. Minulla on hirveän paha taipumus kirjoittaa maratoonijuttuja, niiden lukeminen on varmasti ollut todella työlästä. Olen pahoillani. Jo jonkin aikaa olen yrittänyt parantaa tapani, niskasta kiinni ja leipäläpi umpeen. Ja asiaan.

Pistin tämän kuvan, kun tässäkin näkyy hauskasti eri tasoja alhaalta ylös. Kuva on otettu ruusu-heinätarhasta, sen takaa kivipengermä ylöspäin on vielä jonkin verran rehotusta ja nokkosia, mutta jo joitakin puskiakin. Rehotuksen yläpuolella näkyy seuraava kivipenger, jonka päällä on preeria. Sen takana navetan edustalla on alppipenkki seuraavan, pikkuisen kivipengermän päällä.

Alppipenkkiä on tullut kuvattua kesän mittaan hirveän vähän. Ehkä siksi, että sen kasvit ovat niin pieniä. Mutta siksihän alppipenkin perustin, että on paikka pikkuisille kasveille, joista pidän erityisesti!

Ehkä ne pienet kasvit eivät ole kovin näyttäviä. Tämäkään ei juuri miltään näytä, mutta kuvassa on tärkeä sisältö. Otin sen heinäkuussa. 

Tämä on Saxifraga fragosoi, rikko, joka heräsi talviunilta ja kukki toukokuussa. Iberian niemimaalta kotoisin oleva kasvi vaipuu lepotilaan kesän kuumimmaksi ajaksi.

Kuinka täydellistä, kun miettii, miten rutikuiva kesämme oli. Täydellinen henkiinjäämisstrategia myös meidän oloissamme! Katsoin tätä viisasta kasvia kiitollisena, kun tuskailin sen kanssa, miten saan pidettyä puutarhan muut kasvit elossa.

Nyt se on taas hitusen vihertynyt, lehtinuput avautuvat vähäsen kosteuden myötä.

Toinen aivan mahtava ihme on, että jäsenruoho Scleranthus biflorus on yhä elossa. Kasvatin sen siemenestä pari vuotta sitten. Se on niin minipieni, että en ole ottanut siitä yhtään kuvaa, vaikka se totisesti ansaitsisi päästä kuvaan! Se on hyvin matala, lähes sammalmainen, mätästävä kasvi.

Neilikoista alppipenkkiin on valikoitunut mm. suloinen vuorineilikka. Se ei kuki joka vuosi, mutta onpahan elossa. Sen kukka on vähän huonosti nähtävissä kuvan vasemmassa reunassa, valkeat kukat takana kuuluvat rikolle.

Laukoissa on viime vuosina näkynyt outoa töhnää. Yhtenä vuonna huomasin sitä valkosipulin lehdissä, tänä vuonna tuholainen iski gardanlaukkaan. Harmittaa, sillä olen kasvattanut tämän siemenestä eikä se ole vielä ikinä kukkinut. Toisaalta laukka ei siihen kuollut, lehtiä on yhä. Minulla on aika rento suhtautuminen tuholaisiin; mietin, että kyllä ne joku tulee hoitelemaan.

Eikä tuokaan öttiäinen mikään massatuhoaja ollut. Samassa penkissä pisaralaukka kukki kauniisti. Tämänkin olen kasvattanut siemenestä. Nämä pienet ja sirot, matalat laukat sopivat ainakin minun puutarhassani parhaiten alppipenkkiin, muissa penkeissä ne hukkuisivat rehevämmän kasvillisuuden sekaan.

Alppipenkin kesän kruunasi ihanaakin ihanamman kellolaukan ensikukinta kesäkuussa. Tämän siemenet lähetti kaimani Kivipellon Saila vuosia sitten. En osannut odottaa mitään näin kaunista!

Etelänmaitohorsma Chamaenerion dodonaei

Gardanlaukka Allium insubricum

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus