Ilovärejä kasvimaalla

 Syyskuu saattaa olla mainio satokuu!

Viime vuonna keräsin 'Hestia' -ruusupavusta siemeniä talteen. Ne lähtivät kasvuun todella hitaasti, kun alkukesä oli valtavan kuiva ja olin pariin otteeseen viikon verran poissa kastelemasta. Kukinta onkin alkanut vasta nyt. Ihanaa, että näitä on ainakin pari taimea vielä hengissä ja kukkii!

Taustalla pirteän värinen kehäkukka: se on takavuosien 'Calexis Orange' -kehäkukkien jälkeläisiä. Tässä lajikkeessa on täyteläinen väri ja hieman kerrottu kukka.

Ihanaa oranssia löytyy kasvimaan vierestä ruusutarhasta, jonne istutin alkukesällä Lady of Shalott -ruusun. Minulla oli tämä sama ennenkin, tontin toisessa päässä, mutta se kuoli toissa talveen. Tämä uusi on nyt tehnyt uudet kukat pidettyään taukoa vaimean kesäkukinnan päätteeksi ja nyt se pistää todella parastaan!

Ruusun alla on maanpeittokasvina koristemansikka Lipstick, lähes neonpinkki, mutta jotenkin tykkään sen pirteydestä kovasti. 

Lady of Shalott vielä kerran. Ihana kaikin puolin ja ihana tuossa kasvimaan ison kiven kupeessa. Pistin sen näkyvälle paikalle ja todella toivon, että se on vielä keväällä hengissä.

Pihatieltä käsin ruusutarha laskee kohti kasvimaata. Sain samaan kuvaan molemmat ihanat oranssit, ruusun ja kehäkukan.

Olen tyytyväinen siihenkin, että sain viimein kivettyä ruusunkukkien takana näkyvän alueen loppuun. Siinä oli ärsyttävästi kiveys kesken juuri kohdasta, joka on luontevin reitti kasvimaan poikki. 

Muutama auringonkukka onnistui itämään ja kasvamaan kuivuudesta huolimatta. Ensimmäinen kukka avautuu. Olen jännittänyt joka aamu, ovatko auringonkukat tallella – vielä ovat olleet, vaikka peura tai kauris on vieraillut muutamaan kertaan.

Nyt olen muutaman päivän kaupungissa, saa nähdä, mikä on tilanne, kun pääsen kotiin.

Tämäkin on hieno hetki, kun valtava kukka aukeaa. Mutta toki toivon näkeväni kaikki muutkin auringonkukat – niitä on monia erilaisia – ja myös ruusunkukat. Nämä Austin-ruusut kun kukkivat pakkasiin saakka, jos peura ei niitä syö. Nuppuja tai kukkia on tällä hetkellä niistä lähes jokaisessa.

Kun lähdin ja avasin porttia ajaakseni auton ulos pihalta, katsoi valkohäntäpeura minua tiiviisti kylätieltä 20–30 metrin päästä. Ihan selvästi se tarkkaili, pääsisikö siitä kätevästi syömään puutarhani.

Ihania keltaisia kehäkukkia löytyy kivipengermän päältä, joka erottaa ruusu-heinätarhan kasvimaasta. Miten ne ovat sinne päätyneet, en tiedä, mutta onpa mukava yllätys! Sekin, että niitäkään ei ole syöty. Perunanvarret ovat pääosin menneet, mutta sillä ei ole enää tähän aikaan väliä.

Keltaiset kehäkukat sointuvat takanaan olevan ison laatikon keltaisiin kesäkurpitsoihin. 

Siitä tulikin mieleen, että otin yhden mukaan kaupunkiin ja nyt on nälkä.

Hyvää viikonloppua!

Auringonkukka Helianthus annuus

Kehäkukka Calendula officinalis

Koristemansikka × Comagaria rosea

Ruusupapu Phaseolus occineus