Lohduttaa suruissa
Toinen ystävä kertoi, että heidän kissansa jouduttiin lopettamaan pitkälle edenneen sairauden takia. Eilen rakas naapuri saapui saarelle ilman koiraansa.
Musertavia suruja, itkua ystävien kanssa ja yksin, isoa tuskaa, jota itsekin tunnen, niin kuolleita kaivaten kuin ystävien menetysten takia.
Ja meni se Elisabettikin vielä kuolemaan. Haikeutta ja surua sekin aiheuttaa, vaikka tuntuu siltä, että koko maailman pitäisi ennemmin surra hienon nuoren miehen poismenoa ja poikansa menettäneitä vanhempia kuin lähes satavuotiasta kuningatarta, niin merkittävä ja ainutlaatuinen ihminen kuin olikin.
Voisin tarjota lohdutuspalveluja sureville.
Niin voisitkin, Musti, ja kerran olit pitämässä seuraa naapurille, kun hän oli joskus aiemminkin täällä ilman koiraa, vaikka silloin syy ei ollutkaan näin surullinen. Mutta olen taas lähdössä mantereelle enkä voi Mustia jättää. Olen itse aivan toispuoleinen ilman jo 16 vuotta elämän iloissa ja suruissa mukana kulkenutta pantteriani. Keskivaikeasta masennuksestakin selvittiin yhdessä.
Kesällä se on lähes 24 h ulkoilmapantteri, näen Mustia vain muutaman kerran päivässä, kun se käy syömässä. Jos kutsun sitä pihalla, kyllä se jostakin aina pian tulee, onneksi se pysyy kumminkin pihapiirissä.
Ransustakaan ei ole juuri nyt huolta, sillä vaikka nenän sienipatti ei ole vielä lähtenyt pienenemään, on poika todella reipas; säät ovat viilenneet sen makuun juuri sopiviksi. Ruokahalu ja käytös ovat ennallaan, joten en osaa olla siitä kauhean huolissani juuri nyt.
Ihan hyvä, kun on muita suruja sydämellä.
.JPEG)
.jpg)
Vaikka suurin suru on varmaankin lähimmillä läheisensä menettäneillä, otan osaa suruun, joka koskettaa myös sinua. Suret varmasti sekä häntä, jonka elämä jäi kesken että heitä, jotka menettivät lapsensa. Lähtöjärjestys tuntuu väärältä. Uskon muuten, että Musti myös aistii sinun tunnetilasi ja on tavallistakin uskollisempi, hellempi ja lohduttavampi. Ihana Musti! Halirutistukset teille molemmille.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Kiitos osanotosta sekä minun että ystävieni puolesta. Noin se juuri on, tulee surtua monella tasolla.
DeleteMusti on kyllä ihan paras kissa, mitä ajatella saattaa. Kiitos haleista meiltä molemmilta!
Ompas ollu viikko. Suru koskettaa meitä aina, olipa kyse läheisestä, tuttavasta tai lemmikkieläimestä. Jokainen tuntee ja kokee surun eri lailla. Onneksi sulla Musti.
ReplyDeleteKyllä tuntui itsestäkin jotenkin haikealta kun Elisabeth kuoli.
On sellainen viikko, että tällaista ei tarvitsisi tulla. Enää ikinä. Lemmikitkin ovat todella rakkaita.
DeleteElisabethin kuolema on iso juttu, hänen mukanaan päättyy jokin aikakausi, hän oli jonkinlainen kiinnekohta.
Lähetän sinulle halauksen etänä. Rakkaiden ystävien menetykset tuntuvat yhtä suurilta kuin omat menetykset. Nuoren ihmisen kuolema koskettaa erityisen paljon. Ymmärrän, että Englannin kuningattaren kuolema on monin tavoin iso asia. 96-vuotiaan kohdalla se oli kuitenkin enemmän kuin odotettua ja luonnollista.
ReplyDeleteUskon Mustin lohduttavaan voimaan. Juusosta oli monen monituista kertaa minulle apua ja lohtua. Miten ihmeessä eläimet vaistoavatkin niin herkästi ihmisen mielialat ja osaavat olla vierellä juuri oikealla hetkellä.
Kiitos halauksesta <3 Eläimet ovat todella herkkävireisiä, paljon paljon enemmän kuin me ihmiset. Meiltä on sellaiset aistit hävinneet vuosimiljoonassa.
DeleteLapsen kuolema on varmaan kaikkein pahin menetys. Siinä on jotenkin niin väärä elämänjärjestys. Meilläkin on haudattu yksi lapsi pian syntymän jälkeen. Lapsi on lapsi vaikka olisi minkä ikäinen.
ReplyDeleteRakkaat lemmikitkin ovat perheenjäseninä kaivattuja. En halua edes ajatella, että sellaistakin voisi vielä tapahtua...
Kissat, ja varmaan koiratkin, ovat hyviä lohduttajia ja tunteiden jakajia.
Ajatusten myötä lähetän sinulle vahvistavia tunnelmia loppuviikkoon.
Voi, otan osaa, teilläkin on ollut valtava suru. Lapsi on lapsi aina, vaikka ystävieni poika oli jo aikuiseksi varttunut. Elämä katkesi aivan kesken, oikeastaan elämä oli vielä edessä, vaikka lapsuus olikin takana.
DeleteLemmikit ovat niin iso ja tärkeä osa omistajiensa elämää, äärettömän rakkaita. On tärkeää, että saa jakaa lemmikin menettämisen surua sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää sen mittakaavan. Vaikka lemmikin ottaessaan tietää, että siitä joutuu luopumaan, on suru silti valtava. Mustin ja Ransun elämät ovat vääjäämättä ehtoopuolella, olen yrittänyt asennoitua niiden menettämiseen lähivuosina, mutta eihän menetystä voi etukäteen surra.
Kiitos <3
Otan osaan suruusi. Sinulla on selvästi siellä terapiakissa. Niitä eläimiähän helposti käytetään terapiatyössä, jotka tulevat ihmisten luo, kun ihmisillä on suruja. Lapsen menettämiseen liittyvä suru on varmasti jo isoa tuskaa. Kuningatar Elisabethin menehtyminen tuskin oli yllätys lähipiirille tai ehkä oikein muillekaan. Silti en haluaisi surutyötäkään tehdä julkisesti koko maailman edessä.
ReplyDeleteKiitos <3 Eläimet ovat tosi päteviä terapiatyöntekijöitä.
DeleteLapsen menetys seuraa vanhempia koko loppuiän, on niin surullista, että tällainen painava asia on heillä sydämellä tästä lähin. Toki on iloakin, ja naurua, ja on jo ollutkin, luojan kiitos.
Charlesin ja muun kuningasperheen osa ei ole kadehdittava. On lunastettava paikka pätevänä monarkkina, vaikka sielu olisi riekaleina ja yö mennyt itkiessä. Ja vaikka olisi kuinka jo vuosikymmeniä valmistautunut, ei sitä kuitenkaan ole. Suru on aina akuutti.
Etähalaus ♡
ReplyDeleteKiitos <3
DeleteMusti, sinulla tärkeä ja arvokas tehtävä! Minä hoidan sen täällä - Pepsi
ReplyDeletePepsi hoitaa todella tärkeää virkaa! Ihanaa, että on tällaisia perheenjäseniä <3
DeleteTäältäkin halaus, ystävän suru tuntuu monesti omalta surulta, siinä myötäelää voimakkaasti mukana. Elisabetin kuolema oli odotettavissa mutta tuntuihan se silti, hän kun on ollut aina juuri se Kuningatar omassa elämässäni.
ReplyDeleteJokaisella saisi olla oma Musti lohduttajana <3
Kiitos Katja <3 Niin on, Elisabeth oli aina. Ja nyt se aika on ohi.
DeleteKissat vaistoavat ihmisen mielenliikkeet ihmeellisen hyvin ja osaavat lohduttaa surussa. Onneksi sinulla on Musti (ja toki Ransukin) näinä surullisina aikoina. 😘
ReplyDeleteEläimet ovat tosi herkkiä, etenkin varmasti omien ihmistensä kanssa. Ransulla on omat tekniikkansa, puree nenään ja kerjää huomiota, vetäähän sekin ihmisen huomion pois surun syövereistä :-D Musti on sitten sellainen hellempi.
DeleteOsanotto suruun kaikille, joita se on kohdannut, hiljattain tai kauemman aikaa sitten. Surut on surtava ja itkut itkettävä, muu ei auta. Silloin toivoisi, että jokaisella olisi joku, johon tukeutua.
ReplyDeleteMustin lahjakkuus sielunhoitajana ei toki yllätä, pastorispantteri kun on. Jo pelkästään se, että on kissoja, joista pitää huolta, auttaa pitämään maailmaa raiteillaan, vaikka kyyti ei niin tasaista ja sujuvaa olisikaan.
Etähalaus sinulle (ja pojille)!
Kiitos myös ystävieni puolesta. Tuo on niin totta, että lemmikin hoitaminen pitää elämässä kiinni. Kiitos <3
DeleteVoi, miten suuri surun määrä, ja nuorten aikuisten äitinä erityisesti koskettaa liian varhain elämän loppuminen. Osanotto teille murheen keskelle. Musti on tuki ja turva, voimia <3
ReplyDeleteKiitos minun ja ystävieni puolesta <3 On todella musertavaa, kun nuori elämä katkeaa aivan liian varhain.
Delete♥
ReplyDeleteKiitos Mamma N ♥
DeleteVoi, miten surullisia uutisia on kasaantunut yhteen viikkoon. Osanottoni. <3 Kissoilla on kyllä taito lohduttaa, Siiri oli korvaamaton tuki monta vuotta. Nyt on ollut kiinnostavaa huomata, että Misokin alkaa osoittamaan vähitellen taipumuksia siihen, varsinkin kun yhteiselämää on jo tovi kertynyt.
ReplyDeleteKiitos <3 Kissat ovat ihania kavereita.
DeleteVoi ei, osanotto suruun. Itselläkin on viime aikoina ollut paljon surua Tornadon ja Tarmon poismenon myötä, ja vielä jotenkin tämä syksy ja pimeä vaikuttaa lisäävän ikävää ja surun tunnetta. Onni on oma Musti♥ Voimia ja jaksamista.
ReplyDeleteLemmikin hyvästeleminen on elämän tapahtumista raskaimpia. Teillä on ollut isot surut aivan liian lähekkäin, syksy tosiaan tuo vielä lisäksi surumielisyyttä.
DeleteKiitos <3 Onneksi on Musti, ja Ransu.
Miten tärkeä tehtävä Mustilla onkaan. <3 Lapsen kuolema on jotain, jota ei toivoisi kenenkään kohdalle. Siskoni kuoli, kun olin viiden vanha. Vanhempieni surua oli musertavaa seurata vierestä. Itse sulkeuduin lapsena ja vasta nyt aikuisiällä olen alkanut käsitellä omaa suruani. Menetys vaikuttaa myös omaan vanhemmuuteeni, sillä pelko oman lapsen menettämisestä hallitsee elämääni välillä liikaakin. Lemmikkien poismeno on surullista sekin. Toivon kovasti voimia sinulle sekä menetyksiä kokeneille ystävillesi. <3 Elisabetin kuolema suretti minuakin. Hän oli jollain tapaa tuttu ja turvallinen, vakauden ja pysyväisyyden symboli, jollaista näinä epävakaina aikoina kaipaa. Onneksi maailmassa on kuitenkin paljon hyvääkin, kuten ystäviä, niin karvaisia kuin vähemmän karvaisiakin sellaisia. Halauksia sinulle & rapsutuksia karvaisille lohduttajillesi <3
ReplyDeleteKiitos minun ja ystävieni puolesta <3
DeletePerhettäsi on kohdannut suurin suru, otan osaa. Siitä jää varmasti eläinikäinen muisto ja uskon, että pelko omien lasten menettämisestä on usein läsnä. Voimia elämään pelon kanssa <3
Lemmikkien kanssa sen tietää, että ne ovat "lainassa vain", kuten lapsista sanotaan. Tietää, että niistä joutuu luopumaan ja että se tulee olemaan hirveää. Mutta silti lemmikki tuo niin paljon ihanaa ja iloa, että sen hinnan on valmis maksamaan.
Elisabet oli juuri tätä, samoin koen itsekin. Olisipa viisautta ja pysyvyyttä maailman johtajissa enemmän.